”Käske jotain, käske heti” : suomalaisten tulikasteveteraanien ääritilannejohtajuus 2000-luvulla

Abstract

Suomalaiset vapaaehtoiset reserviläiset ja palkattu henkilöstö ovat osallistuneet vaativan sotilaallisen kriisihallinnan tehtäviin 2000-luvulla toistuvasti. Heille on kertynyt niin kutsutun rauhanturvakokemuksen lisäksi myös poikkeusolojen organisaatiolle arvokasta taistelukokemusta kymmenistä taisteluista, joissa arviolta noin viisisataa suomalaista on saanut tulikasteensa. Tulikaste- ja taistelukokemuksen systemaattinen hyödyntäminen on elintärkeää ammatti- ja reserviläisjohtajien osaamiselle valmistauduttaessa tulevaan sotaan.

Tutkimusongelmana on, millaisia kokemuksia suomalaisilla sotilaallisen kriisinhallinnan tulikasteveteraaneilla on tulikasteessa ja taistelukosketuksessa ilmenneestä ääritilannejohtamisesta? Tässä tulikasteveteraanien (n=7) teemahaastatteluihin perustuvassa fenomenologisorientoituneessa laadullisessa tutkimuksessa analysoitiin ääritilannekontekstissa ilmennyttä johtamista laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen teoria sidottiin Hannahin ym. (2009) äärikontekstiteoriaan ja Grintin (2008) kolmitasoiseen johtamisen teoreettiseen malliin. Johtamista tarkasteltiin kolmesta eri näkökulmasta, joita olivat johtajuus (leadership), asioiden johtaminen (management) ja ääritilannejohtaminen (command).

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suomalaiset tulikasteveteraanit olivat kokeneet tulikasteensa pääosin hyvin henkisesti ja koulutuksellisesti valmistautuneena, pääsääntöisesti osana monikansallista joukkoa. Haastateltavat olivat osallistuneet yhteensä lähes kolmeenkymmeneen eri tulitaisteluun, joiden aktiiviset vaiheet kestivät keskimäärin 4–6 tuntia.

Tulikasteeseen valmistautumisessa korostuivat henkilöstövalintojen mukauttaminen, materiaalinen valmistautuminen, perustaistelumentelmien harjoituttaminen ja henkinen valmentautuminen. Taistelun aikana korostuivat perustaistelumenetelmien ja ensikomennon merkitys, johtajan olemuksen ja viestinnän rauhallisuus, toiminta- ja päätöksentekokyvyn säilyttäminen sekä tilannetiedon jakamisen käytänteet. Taisteluiden päätyttyä jälkitoimien johtamisessa korostuivat joukon toiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja palautuminen taisteluista ja operaatioista. Tulikastekokemuksen myötä tulikasteveteraanit kokivat taistelustressin oireiden kirjoa ja ammatti-identiteettinsä vahvistumista. Tulikasteveteraanit kuvailivat keskinäisiä sopimuksiaan olla puhumatta taistelutapahtumista ulkopuolisille välttääkseen leimautumista. Palattuaan operaatiosta he osallistuivat aktiivisesti seuraavien rotaatioiden koulutukseen ja järjestivät itseohjautuvasti erilaisia koulutustilaisuuksia ammattisotilaille.

Tutkimus osoitti, että sotatieteellisen tutkimuksen ytimessä oleva tulikaste-käsite on edelleen relevantti. Vakiintunut sotaveteraani-käsite ei ole riittävän erottelukykyinen, vaan sen rinnalle tarvitaan tulikasteveteraani-käsite. Tutkimus myös osoitti, että suomalaisten 2000-luvun tulikastekokemuksia ei ole systemaattisesti aiemmin kerätty. Ilmiötä koskevassa jatkotutkimuksessa on selvitettävä tieteellisesti suomalaisten tulikasteveteraanien kokemuksia ja luotava pysyvät järjestelyt operatiivistaktisten havaintojen keräämiseksi kotiinpaluutilaisuuksien yhteydessä.