Itsesynkronoituvan organisaation komentajuus : parveilevan voiman ohjaamista komentajan tahdolla

Abstract

Itsesynkronoituvassa sotilasorganisaatiossa tilannekuva jaetaan laajasti, joukkojen välisen linjaesikuntaorganisaation hierarkian ylittävään kommunikaatioon kannustetaan ja alaisille delegoidaan päätöksentekovaltaa tehtäväjohtamisen periaatteita täysimääräisesti noudattaen. Itsesynkronoituminen haastaa perinteisen tehtävätaktiikan maasodankäynnissä. Nato pitää itsesynkronoitumista tavoiteltavana johtamisen suorituskykynä. Myös itsesynkronoituvan organisaation johtaminen on komentajakeskeistä. Tutkimustehtävänä oli selvittää itsesynkronoitumisen erityispiirteitä taistelukentällä, itsesynkronoituvan organisaation komentajaan kohdistuvia vaatimuksia sekä itsesynkronoitumista rajoittavia ja puoltavia tekijöitä Puolustusvoimissa. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä ilmiöstä, jonka saapumista länsimaisiin asevoimiin ja maasodankäyntiin on ennakoitu yli kaksikymmentä vuotta.

Hermeneuttisella tutkimusotteella kirjallisuuskatsauksen jälkeen primääriaineisto kerättiin asiantuntijoilta teemahaastattelulla. Aineistoa täydennettiin sotaharjoituksessa osallistuvalla havainnoinnilla. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavasti. Johtopäätökset tehtiin abduktiivisella päättelyllä.

Itsesynkronoituminen mahdollistaa aloitteen tempaamisen, menestyksen hyväksikäytön ja korkean taistelutempon saavuttamisen. Voimien vaikutuksen keskittäminen, voimien taloudellinen käyttö ja reservin pitäminen komentajan hallussa rajoittavat itsesynkronaation mielekkyyttä. Itsesynkronoituminen tapahtuu taisteluosastossa ja sitä korkeammilla organisaatiotasoilla. Komentajan asemaan kuuluu vastuu tehtävän täyttämisestä. Komentajalla tulee olla taktista älyä, päätöksentekokykyä ja syväjohtamisen taitoa. Komentajan pitää kyetä kommunikoimaan komentajan tahto, tavoiteltava loppuasetelma sekä tehtävät alaisille. Esikunta tukee päätöksentekoa komentajan haluamalla tavalla. Puolustusvoimissa itsesynkronoitumista mahdollistavat tehtävätaktiikka osana johtamiskulttuuria, korkeasti koulutetut reserviläiset sekä sotilasjohtajien johtamiskoulutus ja johtamiskokemus. Itsesynkronoitumista kuitenkin rajoittaa suomalainen tehtävätaktiikan toimintamalli, joka painottaa tehtävää komentajan tahdon kustannuksella. Byrokratia ja komentajakeskeisyys vähentävät johtajien aloitteellisuutta, mikä laskee itsesynkronoitumisen mahdollisuutta. Itsesynkronoituminen taistelukentällä edellyttää, että se on osa organisaatiokulttuuria ja sitä harjoitetaan joka tasolla.

Johtopäätöksenä komentajan tulee kyetä muuttamaan johtamistaan jatkuvasti tilanteen mukaisesti. Tähän vaikuttavat sekä johtamisen että operaatiotaidon ja taktiikan tekijät. Lisäksi suomalaista tehtävätaktiikkaa tulee tarkastaa priorisoimaan komentajan tahtoa itsesynkronaation mahdollistamiseksi. Itsesynkronaatiota maavoimien taistelussa tulee tutkia eri organisaatiotasoilla ja taistelulajeissa.