Turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun kehittäminen : TASO-hankkeen loppuraportti
Högmander, Pia; Pehkonen, Tuija (toim.) (2014-06-03)
Högmander, Pia
Pehkonen, Tuija (toim.)
Keski-Suomen ELY-keskus
03.06.2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-063-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-063-9
Tiivistelmä
Turvetuotannon ja metsätalouden vesistökuormituksen vähentämistavoite on esitetty Valtioneuvoston hyväksymässä periaatepäätöksessä vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015. Myös vesienhoitosuunnitelmissa vuosille 2010–2015 on asetettu alueittaiset tavoitteet metsätalouden ja turvetuotannon vesistökuormituksen vähentämiselle ja vesiensuojelutoimenpiteille.
Kansalaisten huoli heille tuttujen järvien veden laadun muutoksesta on lisääntynyt viime vuosina. Huoli ja kansalaisaktiivisuus ovat korostuneet etenkin Keski-Suomessa Saarijärven reitillä, jossa noin 60 % järvistä ja noin 50 % jokimuodostumista on luokiteltu tyydyttävään tai sitä heikompaan tilaan. Ympäristöministeriö pyysi vuonna 2009 Keski-Suomen ympäristökeskusta valmistelemaan hankesuunnitelman turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun kehittämiseksi, jonka pilottialueena toimisi Saarijärven reitti.
TASO (1.4.2011–30.6.2014) oli valtakunnallinen turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun kehittämishanke, joka toteutettiin pääosin Saarijärven reitillä Keski-Suomessa. Hankkeen vastuullinen toteuttaja oli Keski-Suomen ELY-keskus. TASO pureutui erittäin laaja-alaisesti ja monesta näkökulmasta metsätalouden ja turvetuotannon vesiensuojeluun. Hanke koostui yli kolmestakymmenestä osahankkeesta, joita oli toteuttamassa laaja joukko asiantuntijoita. Hankkeessa tuotettiin tietoa vesistökuormituksesta sekä vesiensuojeluun ja vesiensuojelurakenteiden mitoittamiseen liittyviä suosituksia, kehitettiin turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun omavalvontaa sekä lisättiin tietoa toimialojen vesiensuojelusta.
Yhdessä metsäalan asiantuntijoiden kanssa kehitettiin uusimpaan tutkimustietoon ja käytännön kokemuksiin perustuvia metsätalouden vesiensuojelun ohjeita, työkaluja ja toimintamalleja suunnittelijoiden ja töiden toteuttajien käyttöön. Hankkeen yhteydessä päivitettiin metsätalouden vesiensuojelusuositukset ja laadittiin selkeät ohjeet ja lomakkeet kunnostusojituksen vesiensuojelusuunnitelman laadintaan ja vesilain edellyttämän ojitusilmoituksen tekemiseen. Paikkakohtaisen vesiensuojelun lisäksi kehitettiin metsätalouden valuma-aluetasoista suunnittelua.
TASO tuotti tietoa turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden toimivuudesta selvittämällä kasvillisuuskenttien ja kosteikkojen, pintavalutuskentän ja pienkemikaloinnin tehoa. Hankkeessa tehdyn selvityksen mukaan sekä kylvetyillä ruokohelpikentillä että luontaisesti kasvittuneilla kasvillisuuskentillä ja kosteikoilla saadaan vähennetyksi kiintoainetta, typpeä, fosforia ja rautaa. Kentät eivät kuitenkaan vähennä orgaanisten aineiden kuormitusta. Samansuuntaisia tuloksia saatiin hankkeessa seuratun
ojittamattoman pintavalutuskentän puhdistustehosta. TASOssa testattu ferrisulfaattisaostukseen ja pystylaskeutukseen perustuva pienkemikalointimenetelmä vähensi hyvin toimiessaan tehokkaasti orgaanisten aineiden kuormitusta, mutta lisäsi kiintoaine- ja rautapitoisuuksia sekä happamuutta. Menetelmä vaatiikin vielä jatkokehittelyä. TASOssa kokeiltiin myös suokasvien kasvillisuuskylvöjä
turvetuotannon kasvillisuuskentän ja kosteikon kasvittumisen nopeuttamiseksi ja alkuvaiheen puhdistustehon parantamiseksi. Rahkasammalen siirtoistutuksesta saatiin lupaavia alustavia tuloksia kasvittumisen edistämisessä, mutta laajempia ja pitkäkestoisempia tutkimuksia tarvitaan.
Aiemmin hajanaisia käytäntöjä yhtenäistettiin laatimalla suositus turvetuotannon kuormituksen laskentaan ja turvetuotannon ympäristönsuojeluasioiden omavalvontaan. Hankkeessa myös kehitettiin turvetuotannon ja metsätalouden kuormituksen ja vaikutusten mittaamiseen soveltuvia seurantamenetelmiä ja mallintamista, latvavesien tulvanhallintaa ja puro- ja valuma-alueiden vesiensuojelua (PUREVA).
Uusin tietämys vesiensuojelusta vietiin käytäntöön kouluttamalla metsätalouden ja turvetuotannon toimijoita, erityisesti urakoitsijoita ja pientuottajia. Hankkeessa myös tuotettiin metsätalouden ja tur vetuotannon omavalvontalomakkeet ja -ohjeet sekä vesiensuojelun koulutuspaketit. Kansalaisille tietoa levitettiin mediatiedotteilla, lehtiartikkeleissa, hankealueen kunnissa järjestetyissä tilaisuuksissa ja koululaisten teemapäivillä sekä hankkeen verkkosivuilla.
Veden laadun automaattisen, jatkuvatoimisen seurannan alkujaankin keskeinen rooli kuormituksen arvioinnissa korostui hankkeen edetessä. Jatkuvatoimisella mittauksella saatiin aiempaa tarkempaa tietoa veden laadusta ja sen nopeista vaihteluista lähes reaaliaikaisesti. Hankkeen kokemusten perusteella automaattiset seurantamenetelmät vaativat vielä menetelmien kehittämistä ja yhdenmukaistamista, mutta ovat tämänhetkisistä puutteista huolimatta hyvin toimiessaan tehokkain tapa saada kattavia ja luotettavia tuloksia vesistökuormituksesta.
Veden laadun ja virtaaman seurantatulosten perusteella saatiin uutta tietoa kuormituksen ajallisesta vaihtelusta. TASOn seurantakohteilla suurimmat virtaamat ja siten myös kuormitukset ajoittuivat vuodesta riippuen kevään, kesän ja syksyn tulvahuippuihin. Leutona alkutalvena isoja kuormituksia mitattiin vielä joulukuussa. Yksittäisten rankkasateiden vaikutus kokonaiskuormitukseen ei näiden tulosten perusteella vaikuta kovin merkittävältä. Tulvatilanteiden aikainen virtaaman hallinta ja mittaus osoittautui haastavaksi hyvin monella seurantakohteella etenkin turvetuotantoalueilla. Virtaaman
hallinta ja mittakaivojen oikea mitoitus ovat lähtökohtia virtaaman mittauksen onnistumiselle ja siten myös luotettaville kuormitusarvioille.
Lisätietoja: www.ymparisto.fi/taso
Kansalaisten huoli heille tuttujen järvien veden laadun muutoksesta on lisääntynyt viime vuosina. Huoli ja kansalaisaktiivisuus ovat korostuneet etenkin Keski-Suomessa Saarijärven reitillä, jossa noin 60 % järvistä ja noin 50 % jokimuodostumista on luokiteltu tyydyttävään tai sitä heikompaan tilaan. Ympäristöministeriö pyysi vuonna 2009 Keski-Suomen ympäristökeskusta valmistelemaan hankesuunnitelman turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun kehittämiseksi, jonka pilottialueena toimisi Saarijärven reitti.
TASO (1.4.2011–30.6.2014) oli valtakunnallinen turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun kehittämishanke, joka toteutettiin pääosin Saarijärven reitillä Keski-Suomessa. Hankkeen vastuullinen toteuttaja oli Keski-Suomen ELY-keskus. TASO pureutui erittäin laaja-alaisesti ja monesta näkökulmasta metsätalouden ja turvetuotannon vesiensuojeluun. Hanke koostui yli kolmestakymmenestä osahankkeesta, joita oli toteuttamassa laaja joukko asiantuntijoita. Hankkeessa tuotettiin tietoa vesistökuormituksesta sekä vesiensuojeluun ja vesiensuojelurakenteiden mitoittamiseen liittyviä suosituksia, kehitettiin turvetuotannon ja metsätalouden vesiensuojelun omavalvontaa sekä lisättiin tietoa toimialojen vesiensuojelusta.
Yhdessä metsäalan asiantuntijoiden kanssa kehitettiin uusimpaan tutkimustietoon ja käytännön kokemuksiin perustuvia metsätalouden vesiensuojelun ohjeita, työkaluja ja toimintamalleja suunnittelijoiden ja töiden toteuttajien käyttöön. Hankkeen yhteydessä päivitettiin metsätalouden vesiensuojelusuositukset ja laadittiin selkeät ohjeet ja lomakkeet kunnostusojituksen vesiensuojelusuunnitelman laadintaan ja vesilain edellyttämän ojitusilmoituksen tekemiseen. Paikkakohtaisen vesiensuojelun lisäksi kehitettiin metsätalouden valuma-aluetasoista suunnittelua.
TASO tuotti tietoa turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden toimivuudesta selvittämällä kasvillisuuskenttien ja kosteikkojen, pintavalutuskentän ja pienkemikaloinnin tehoa. Hankkeessa tehdyn selvityksen mukaan sekä kylvetyillä ruokohelpikentillä että luontaisesti kasvittuneilla kasvillisuuskentillä ja kosteikoilla saadaan vähennetyksi kiintoainetta, typpeä, fosforia ja rautaa. Kentät eivät kuitenkaan vähennä orgaanisten aineiden kuormitusta. Samansuuntaisia tuloksia saatiin hankkeessa seuratun
ojittamattoman pintavalutuskentän puhdistustehosta. TASOssa testattu ferrisulfaattisaostukseen ja pystylaskeutukseen perustuva pienkemikalointimenetelmä vähensi hyvin toimiessaan tehokkaasti orgaanisten aineiden kuormitusta, mutta lisäsi kiintoaine- ja rautapitoisuuksia sekä happamuutta. Menetelmä vaatiikin vielä jatkokehittelyä. TASOssa kokeiltiin myös suokasvien kasvillisuuskylvöjä
turvetuotannon kasvillisuuskentän ja kosteikon kasvittumisen nopeuttamiseksi ja alkuvaiheen puhdistustehon parantamiseksi. Rahkasammalen siirtoistutuksesta saatiin lupaavia alustavia tuloksia kasvittumisen edistämisessä, mutta laajempia ja pitkäkestoisempia tutkimuksia tarvitaan.
Aiemmin hajanaisia käytäntöjä yhtenäistettiin laatimalla suositus turvetuotannon kuormituksen laskentaan ja turvetuotannon ympäristönsuojeluasioiden omavalvontaan. Hankkeessa myös kehitettiin turvetuotannon ja metsätalouden kuormituksen ja vaikutusten mittaamiseen soveltuvia seurantamenetelmiä ja mallintamista, latvavesien tulvanhallintaa ja puro- ja valuma-alueiden vesiensuojelua (PUREVA).
Uusin tietämys vesiensuojelusta vietiin käytäntöön kouluttamalla metsätalouden ja turvetuotannon toimijoita, erityisesti urakoitsijoita ja pientuottajia. Hankkeessa myös tuotettiin metsätalouden ja tur vetuotannon omavalvontalomakkeet ja -ohjeet sekä vesiensuojelun koulutuspaketit. Kansalaisille tietoa levitettiin mediatiedotteilla, lehtiartikkeleissa, hankealueen kunnissa järjestetyissä tilaisuuksissa ja koululaisten teemapäivillä sekä hankkeen verkkosivuilla.
Veden laadun automaattisen, jatkuvatoimisen seurannan alkujaankin keskeinen rooli kuormituksen arvioinnissa korostui hankkeen edetessä. Jatkuvatoimisella mittauksella saatiin aiempaa tarkempaa tietoa veden laadusta ja sen nopeista vaihteluista lähes reaaliaikaisesti. Hankkeen kokemusten perusteella automaattiset seurantamenetelmät vaativat vielä menetelmien kehittämistä ja yhdenmukaistamista, mutta ovat tämänhetkisistä puutteista huolimatta hyvin toimiessaan tehokkain tapa saada kattavia ja luotettavia tuloksia vesistökuormituksesta.
Veden laadun ja virtaaman seurantatulosten perusteella saatiin uutta tietoa kuormituksen ajallisesta vaihtelusta. TASOn seurantakohteilla suurimmat virtaamat ja siten myös kuormitukset ajoittuivat vuodesta riippuen kevään, kesän ja syksyn tulvahuippuihin. Leutona alkutalvena isoja kuormituksia mitattiin vielä joulukuussa. Yksittäisten rankkasateiden vaikutus kokonaiskuormitukseen ei näiden tulosten perusteella vaikuta kovin merkittävältä. Tulvatilanteiden aikainen virtaaman hallinta ja mittaus osoittautui haastavaksi hyvin monella seurantakohteella etenkin turvetuotantoalueilla. Virtaaman
hallinta ja mittakaivojen oikea mitoitus ovat lähtökohtia virtaaman mittauksen onnistumiselle ja siten myös luotettaville kuormitusarvioille.
Lisätietoja: www.ymparisto.fi/taso
Kokoelmat
- Erillisjulkaisut [192]