Panssaroidun pyöräajoneuvon tilannetietoisuuden parantaminen sensoreilla
Laitinen, Visa (2013-03)
Laitinen, Visa
Sotatekniikan laitos
Sotatekniikka
Sotatieteiden kandidaattiopiskelijan tutkielma
Kadettikurssi 97
Maanpuolustuskorkeakoulu
03 / 2013
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201310226821
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201310226821
Tiivistelmä
Sodan kuvan muutos on luonut haasteen vastata informaatioajan taistelukentän vaatimuksiin.
Ratkaisuna tähän nähdään verkostokeskeinen sodankäynti, jonka tärkeimpiä käsitteitä on tilannetietoisuus.
Tilannetietoisuus perustuu oikeaan tilannekuvaan, jonka muodostuminen
panssaroiduissa pyöräajoneuvoissa on haastavaa, koska se perustuu pääsääntöisesti ajoneuvon
johtajan tekemiin havaintoihin. Erilaisilla sensoreilla on mahdollista parantaa panssaroidun
pyöräajoneuvon tilannekuvaa, ja täten luoda edellytykset tilannetietoisuuden muodostumiselle.
Tutkimuksen pääkysymyksenä on, kuinka panssaroidun pyöräajoneuvon tilannetietoisuutta
saadaan parannettua sensoreilla. Tämän lisäksi tutkimuksessa vastataan alakysymyksiin, mitä
ovat optroniset sensorit, ja miten tilannetietoisuutta saadaan välitettyä ajoneuvosta ja ajoneuvoon.
Tutkimuksessa käsitellään optronisia sensoreita ja tiedonsiirtoa VHF-radioverkossa sekä
USB-laitteella. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuustutkimus, jonka lähtökohtana on
hyödynnetty alan painettuja perusteoksia. Näitä on täydennetty muun muassa verkkojulkaisuilla.
Panssaroidun pyöräajoneuvon tilannetietoisuuden parantamiseksi voidaan käyttää videokameraa,
valonvahvistinta ja lämpökameraa. Näistä optronisista sensoreista lämpökamera tarjoaa
suurimman yksittäisen hyödyn verrattuna videokameraan ja valonvahvistimeen. Lämpökameran
toiminta on riippumaton valaistusolosuhteista toisin kuin videokamera ja valonvahvistin.
Lämpökameroiden erojen takia on selvitettävä, minkälainen laite soveltuu parhaiten
Suomen olosuhteisiin. Parhaiten tilannetietoisuutta saadaan parannettua sensorilla, joka yhdistää
edellä mainittujen sensorien kuvat.
Nykyiset tiedonsiirtotekniikat luovat haasteita sensorien luoman tilannekuvan siirtämiselle.
Esimerkiksi videokuvan siirtäminen VHF-radioverkkoa käyttäen ei ole mahdollista nykyisin
käytössä olevalla tekniikalla. Erilaisten radiotekniikoiden kehittymisen myötä VHFradioverkkojen
tiedonsiirtokapasiteetti kasvaa, mutta videokuvan siirtäminen kyseistä kanavaa
pitkin ei liene mahdollista. USB-muistin käyttäminen tiedonsiirtämiseen taistelukentällä
mahdollistaa suuren tietomäärän siirtämisen kerralla, mutta edellyttää taistelulähetin käyttöä,
mikä lisää viivettä tiedon välittämiseen.
Ratkaisuna tähän nähdään verkostokeskeinen sodankäynti, jonka tärkeimpiä käsitteitä on tilannetietoisuus.
Tilannetietoisuus perustuu oikeaan tilannekuvaan, jonka muodostuminen
panssaroiduissa pyöräajoneuvoissa on haastavaa, koska se perustuu pääsääntöisesti ajoneuvon
johtajan tekemiin havaintoihin. Erilaisilla sensoreilla on mahdollista parantaa panssaroidun
pyöräajoneuvon tilannekuvaa, ja täten luoda edellytykset tilannetietoisuuden muodostumiselle.
Tutkimuksen pääkysymyksenä on, kuinka panssaroidun pyöräajoneuvon tilannetietoisuutta
saadaan parannettua sensoreilla. Tämän lisäksi tutkimuksessa vastataan alakysymyksiin, mitä
ovat optroniset sensorit, ja miten tilannetietoisuutta saadaan välitettyä ajoneuvosta ja ajoneuvoon.
Tutkimuksessa käsitellään optronisia sensoreita ja tiedonsiirtoa VHF-radioverkossa sekä
USB-laitteella. Tutkimusmenetelmänä on kirjallisuustutkimus, jonka lähtökohtana on
hyödynnetty alan painettuja perusteoksia. Näitä on täydennetty muun muassa verkkojulkaisuilla.
Panssaroidun pyöräajoneuvon tilannetietoisuuden parantamiseksi voidaan käyttää videokameraa,
valonvahvistinta ja lämpökameraa. Näistä optronisista sensoreista lämpökamera tarjoaa
suurimman yksittäisen hyödyn verrattuna videokameraan ja valonvahvistimeen. Lämpökameran
toiminta on riippumaton valaistusolosuhteista toisin kuin videokamera ja valonvahvistin.
Lämpökameroiden erojen takia on selvitettävä, minkälainen laite soveltuu parhaiten
Suomen olosuhteisiin. Parhaiten tilannetietoisuutta saadaan parannettua sensorilla, joka yhdistää
edellä mainittujen sensorien kuvat.
Nykyiset tiedonsiirtotekniikat luovat haasteita sensorien luoman tilannekuvan siirtämiselle.
Esimerkiksi videokuvan siirtäminen VHF-radioverkkoa käyttäen ei ole mahdollista nykyisin
käytössä olevalla tekniikalla. Erilaisten radiotekniikoiden kehittymisen myötä VHFradioverkkojen
tiedonsiirtokapasiteetti kasvaa, mutta videokuvan siirtäminen kyseistä kanavaa
pitkin ei liene mahdollista. USB-muistin käyttäminen tiedonsiirtämiseen taistelukentällä
mahdollistaa suuren tietomäärän siirtämisen kerralla, mutta edellyttää taistelulähetin käyttöä,
mikä lisää viivettä tiedon välittämiseen.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2404]