Ilmavoimat ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineenä Suomessa vuonna 2025
Pirkkalainen, Jarkko (2012-12)
Pirkkalainen, Jarkko
Muu
Strategia
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
maanpuolustuskorkeakoulu
12 / 2012
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201310016435
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201310016435
Tiivistelmä
Suomen puolustuspolitiikka nojaa tulevaisuudessa yhä enemmän kansainväliseen
yhteistyöhön ja verkottuneen puolustuksen periaatteisiin. Puolustusmateriaalikustannusten
kasvaminen ohjaa kumppaneita hakemaan uusia yhteistoimintatapoja ns. Pooling & Sharing
ja Smart Defense-periaatteiden mukaisesti. Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomen asema
turvallisuuspoliittisessa kontekstissa on merkittävästi muuttunut eurooppalaisen,
pohjoismaisen sekä Suomen ja Yhdysvaltojen tiivistyneen yhteistyön seurauksena. Suomen
saavuttama asema Naton rauhankumppanina, pohjoismainen NORDEFCO-sotilasyhteistyö
sekä kumppanuus Yhdysvaltojen kanssa muodostavat merkittävän ulkopoliittisen viestin
geopoliittiseen ympäristöömme.
Eräs Suomen ulkopolitiikan tärkeimmistä tavoitteista on sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi
joutumisen välttäminen. Päämäärä pyritään saavuttamaan ulkopolitiikan ja diplomatian
keinoin sekä ylläpitämällä uskottavaa kansallista puolustuskykyä. Keskeinen tekijä Suomen
puolustuksen uskottavuudelle on kansainvälinen sotilasyhteistyö ja asevoimien järjestelmien
sekä käyttö- ja toimintaperiaatteiden yhteentoimivuus. Puolustusvoimille hankittava pitkän
kantaman ilmasta maahan –kyky, JASSM-ohjus (Joint Air-to-Surface Standoff Missile),
mahdollistaa tulevaisuudessa operaatioiden ulottamisen vastustajan syvyyteen. Tällä
suorituskyvyllä voi olla ennaltaehkäisevä vaikutus Suomen joutumiseksi sotilaallisen
hyökkäyksen kohteeksi tai Suomen alueen hyväksi käyttämiseksi sotilaallisen uhkan
kohdistuessa lähialueen Nato jäsenmaihin.
Arvioitaessa Suomen puolustuksen uskottavuutta tarkastellaan useimmiten Venäjän
sotilaspoliittista ja materiaalista kehitystä Suomen lähialueella. Tarkastelu rajoittuu usein
geopoliittisesti Itämeren ympäristöön, jolloin globaalit muutostekijät tai Suomen muuttunut
asema kansainvälisessä järjestelmässä jäävät huomioimatta.
Asevoimien käyttäminen valtion ulkopoliittisten päämäärien tukemiseksi on kuulunut
erityisesti suurvaltojen politiikkaan. Ranskassa la diplomatie aérienne ja Yhdysvalloissa Air
Diplomacy käsittävät yleiseen diplomatiaan perustuvia toiminnan osa-alueita, joilla
ilmavoimat voivat joko yhteistyön tai sotilaallisen pelotteen keinoin vaikuttaa valtioidensa
ulkopolitiikkaan tai kansallisiin intresseihin.
Tämän tutkimuksen pääongelmaksi muodostui kysymys, miten Suomen ilmavoimat voisi
tukea ulkopoliittisten päämäärien saavuttamista Suomessa vuonna 2025. Ongelman
ratkaisemiseksi selvitettiin, millainen on mahdollinen Suomen turvallisuuspoliittinen
toimintaympäristö vuonna 2025 ja mitä tarkoittavat käsitteet la diplomatie aérienne ja Air
Diplomacy. Tutkimus toteutettiin tulevaisuuden tutkimuksen menetelmin luomalla
tutkittavasta ilmiöstä systeeminen malli (systeemiajattelu) sekä toteuttamalla 18 asiantuntijan
argumentoiva Delfoi-paneeli. Systeemissä huomioitiin Suomen geopoliittiseen ympäristöön
vaikuttavia muutostekijöitä.
Tutkimus osoitti, että suomalainen sotilasstrategia sekä ulkopolitiikan ja puolustusvoimien
välinen suhde toisiinsa ovat osittain jäsentymättä. Puolustusvoimien tehtävät eivät nykyisessä
muodossaan tue kenttäohjesäännössä määriteltyjen Suomen puolustuksen ulottuvuuksien
mukaisia ulkopoliittisia päämääriä. Puolustusvoimien tehtäviin eivät sisälly Islannin
ilmavalvonnan tyyppiset, ulkopoliittisia päämääriä tavoittelevat tehtävät.
Asevoimadiplomatian keinoin on mahdollista nostaa Suomen painoarvoa kansainvälisessä
järjestelmässä ja vahvistaa uskottavaa puolustuskykyä suhteessa muihin valtioihin.
Geopoliittisessa ympäristössämme asevoimadiplomatia voi lisätä lähialueen vakautta ja
korottaa mahdollisen vastustajan kynnystä kohdistaa Suomeen sotilaallisia operaatioita jopa
ilman sotilaallista liittoutumista. Ilmavoimadiplomatia-käsitteelle ei toistaiseksi koettu
tarvetta. Tutkimus osoitti, että Suomen ilmavoimien korkea yhteensopivuus, tiivis
kansainvälinen yhteistyö sekä monipuolinen keinovalikoima mahdollistavat tulevaisuudessa
valtion ulkopoliittisten päämäärien tukemisen. Tärkeimpiä ilmavoimadiplomatian keinoja
vuonna 2025 ovat osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan, kansainvälinen
harjoitusyhteistyö, ilmavoimien korkean valmiuden ja suorituskyvyn osoittaminen
ulkovalloille sekä sotilaallinen tiedonvaihto. 2020-luvulla ulkopoliittisesti merkittävä
ratkaisu on päätös Hornetin seuraajan hankinnasta.
yhteistyöhön ja verkottuneen puolustuksen periaatteisiin. Puolustusmateriaalikustannusten
kasvaminen ohjaa kumppaneita hakemaan uusia yhteistoimintatapoja ns. Pooling & Sharing
ja Smart Defense-periaatteiden mukaisesti. Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomen asema
turvallisuuspoliittisessa kontekstissa on merkittävästi muuttunut eurooppalaisen,
pohjoismaisen sekä Suomen ja Yhdysvaltojen tiivistyneen yhteistyön seurauksena. Suomen
saavuttama asema Naton rauhankumppanina, pohjoismainen NORDEFCO-sotilasyhteistyö
sekä kumppanuus Yhdysvaltojen kanssa muodostavat merkittävän ulkopoliittisen viestin
geopoliittiseen ympäristöömme.
Eräs Suomen ulkopolitiikan tärkeimmistä tavoitteista on sotilaallisen hyökkäyksen kohteeksi
joutumisen välttäminen. Päämäärä pyritään saavuttamaan ulkopolitiikan ja diplomatian
keinoin sekä ylläpitämällä uskottavaa kansallista puolustuskykyä. Keskeinen tekijä Suomen
puolustuksen uskottavuudelle on kansainvälinen sotilasyhteistyö ja asevoimien järjestelmien
sekä käyttö- ja toimintaperiaatteiden yhteentoimivuus. Puolustusvoimille hankittava pitkän
kantaman ilmasta maahan –kyky, JASSM-ohjus (Joint Air-to-Surface Standoff Missile),
mahdollistaa tulevaisuudessa operaatioiden ulottamisen vastustajan syvyyteen. Tällä
suorituskyvyllä voi olla ennaltaehkäisevä vaikutus Suomen joutumiseksi sotilaallisen
hyökkäyksen kohteeksi tai Suomen alueen hyväksi käyttämiseksi sotilaallisen uhkan
kohdistuessa lähialueen Nato jäsenmaihin.
Arvioitaessa Suomen puolustuksen uskottavuutta tarkastellaan useimmiten Venäjän
sotilaspoliittista ja materiaalista kehitystä Suomen lähialueella. Tarkastelu rajoittuu usein
geopoliittisesti Itämeren ympäristöön, jolloin globaalit muutostekijät tai Suomen muuttunut
asema kansainvälisessä järjestelmässä jäävät huomioimatta.
Asevoimien käyttäminen valtion ulkopoliittisten päämäärien tukemiseksi on kuulunut
erityisesti suurvaltojen politiikkaan. Ranskassa la diplomatie aérienne ja Yhdysvalloissa Air
Diplomacy käsittävät yleiseen diplomatiaan perustuvia toiminnan osa-alueita, joilla
ilmavoimat voivat joko yhteistyön tai sotilaallisen pelotteen keinoin vaikuttaa valtioidensa
ulkopolitiikkaan tai kansallisiin intresseihin.
Tämän tutkimuksen pääongelmaksi muodostui kysymys, miten Suomen ilmavoimat voisi
tukea ulkopoliittisten päämäärien saavuttamista Suomessa vuonna 2025. Ongelman
ratkaisemiseksi selvitettiin, millainen on mahdollinen Suomen turvallisuuspoliittinen
toimintaympäristö vuonna 2025 ja mitä tarkoittavat käsitteet la diplomatie aérienne ja Air
Diplomacy. Tutkimus toteutettiin tulevaisuuden tutkimuksen menetelmin luomalla
tutkittavasta ilmiöstä systeeminen malli (systeemiajattelu) sekä toteuttamalla 18 asiantuntijan
argumentoiva Delfoi-paneeli. Systeemissä huomioitiin Suomen geopoliittiseen ympäristöön
vaikuttavia muutostekijöitä.
Tutkimus osoitti, että suomalainen sotilasstrategia sekä ulkopolitiikan ja puolustusvoimien
välinen suhde toisiinsa ovat osittain jäsentymättä. Puolustusvoimien tehtävät eivät nykyisessä
muodossaan tue kenttäohjesäännössä määriteltyjen Suomen puolustuksen ulottuvuuksien
mukaisia ulkopoliittisia päämääriä. Puolustusvoimien tehtäviin eivät sisälly Islannin
ilmavalvonnan tyyppiset, ulkopoliittisia päämääriä tavoittelevat tehtävät.
Asevoimadiplomatian keinoin on mahdollista nostaa Suomen painoarvoa kansainvälisessä
järjestelmässä ja vahvistaa uskottavaa puolustuskykyä suhteessa muihin valtioihin.
Geopoliittisessa ympäristössämme asevoimadiplomatia voi lisätä lähialueen vakautta ja
korottaa mahdollisen vastustajan kynnystä kohdistaa Suomeen sotilaallisia operaatioita jopa
ilman sotilaallista liittoutumista. Ilmavoimadiplomatia-käsitteelle ei toistaiseksi koettu
tarvetta. Tutkimus osoitti, että Suomen ilmavoimien korkea yhteensopivuus, tiivis
kansainvälinen yhteistyö sekä monipuolinen keinovalikoima mahdollistavat tulevaisuudessa
valtion ulkopoliittisten päämäärien tukemisen. Tärkeimpiä ilmavoimadiplomatian keinoja
vuonna 2025 ovat osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan, kansainvälinen
harjoitusyhteistyö, ilmavoimien korkean valmiuden ja suorituskyvyn osoittaminen
ulkovalloille sekä sotilaallinen tiedonvaihto. 2020-luvulla ulkopoliittisesti merkittävä
ratkaisu on päätös Hornetin seuraajan hankinnasta.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]