Suomalaisen rauhanturvaajajoukon huolto Suezilla 1956–1957 ja Kyproksella 1964–1977
Kuula, Heikki (2006-02)
Kuula, Heikki
Sotahistorian laitos
Sotahistoria
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
89. kadettikurssi
Maanpuolustuskorkeakoulu
02 / 2006
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309206017
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309206017
Tiivistelmä
Suomalaiset ovat osallistuneet Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvatyöhön
sen alusta lähtien vuodesta 1956. Rauhanturvatyön luonne on viime vuosina
muuttunut, mutta rauhanturvaajia tarvitaan edelleen.
Rauhanturvajoukon toiminnan takaamiseksi tarvitaan erilaisia taustatekijöitä,
joita ilman joukko ei kykene toimimaan tai sen suorituskyky laskee oleellisesti.
Taustatekijöistä huolto on joukon toiminnan kannalta tärkein ja sen täytyy olla
kunnossa siinä vaiheessa, kun rauhanturvajoukko lähetetään toimintaalueelle.
Tämä tutkimus keskittyy kahteen ensimmäiseen YK:n rauhanturvaoperaatioon,
joissa Suomi oli mukana. Tutkimus käsittelee suomalaisen rauhanturvajoukon huoltoa
ja siihen liittyviä ongelmia Suezilla 1956 – 1957 sekä Kyproksella 1964 – 1977.
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten huollon järjestelyt onnistuivat sekä analysoida,
miten kyettiin ottamaan huomioon ensimmäisen operaation kokemukset
Suezilla seuraavassa operaatiossa Kyproksella.
Tutkimusaineistona ovat olleet julkiset asiakirjat, rauhanturvatoiminnasta kirjoitetut
kirjat ja artikkelit sekä kahden rauhanturvatyöhön osallistuneen henkilön haastattelu.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällön analyysiä, jolla tarkoitetaan
teoreettista asiakirjoihin ja kirjallisuuteen perustuvaa kuvailevaa tutkimusta
eli empiiristä tutkimusta.
Tutkimuksessa ilmeni, että rauhanturvaoperaation huoltojärjestelmässä esiintyi runsaasti
ongelmia. Ongelmista huolimatta huolto kyettiin toteuttamaan hyvin. Omavaraisuuden
lisääminen Kyproksen operaation alkuaikoina olisi auttanut monessakin
huoltoon liittyvässä asiassa ja ongelmatilanteessa. Vaikka YK lupasikin luovuttaa
operaatioon osallistuville maille tietyt tarvikkeet toimialueella, niin toimitusten hitauden
ja niissä ilmenevien muiden epäkohtien vuoksi olisi ollut tarpeellista olla mahdollisimman
pitkään omavarainen operaation alkuvaiheissa. Jo Suezin operaatio
näytti sen, että mitä omavaraisempi joukko on, sitä paremmin se kykenee aloittamaan
toiminnan alueella.
sen alusta lähtien vuodesta 1956. Rauhanturvatyön luonne on viime vuosina
muuttunut, mutta rauhanturvaajia tarvitaan edelleen.
Rauhanturvajoukon toiminnan takaamiseksi tarvitaan erilaisia taustatekijöitä,
joita ilman joukko ei kykene toimimaan tai sen suorituskyky laskee oleellisesti.
Taustatekijöistä huolto on joukon toiminnan kannalta tärkein ja sen täytyy olla
kunnossa siinä vaiheessa, kun rauhanturvajoukko lähetetään toimintaalueelle.
Tämä tutkimus keskittyy kahteen ensimmäiseen YK:n rauhanturvaoperaatioon,
joissa Suomi oli mukana. Tutkimus käsittelee suomalaisen rauhanturvajoukon huoltoa
ja siihen liittyviä ongelmia Suezilla 1956 – 1957 sekä Kyproksella 1964 – 1977.
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten huollon järjestelyt onnistuivat sekä analysoida,
miten kyettiin ottamaan huomioon ensimmäisen operaation kokemukset
Suezilla seuraavassa operaatiossa Kyproksella.
Tutkimusaineistona ovat olleet julkiset asiakirjat, rauhanturvatoiminnasta kirjoitetut
kirjat ja artikkelit sekä kahden rauhanturvatyöhön osallistuneen henkilön haastattelu.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällön analyysiä, jolla tarkoitetaan
teoreettista asiakirjoihin ja kirjallisuuteen perustuvaa kuvailevaa tutkimusta
eli empiiristä tutkimusta.
Tutkimuksessa ilmeni, että rauhanturvaoperaation huoltojärjestelmässä esiintyi runsaasti
ongelmia. Ongelmista huolimatta huolto kyettiin toteuttamaan hyvin. Omavaraisuuden
lisääminen Kyproksen operaation alkuaikoina olisi auttanut monessakin
huoltoon liittyvässä asiassa ja ongelmatilanteessa. Vaikka YK lupasikin luovuttaa
operaatioon osallistuville maille tietyt tarvikkeet toimialueella, niin toimitusten hitauden
ja niissä ilmenevien muiden epäkohtien vuoksi olisi ollut tarpeellista olla mahdollisimman
pitkään omavarainen operaation alkuvaiheissa. Jo Suezin operaatio
näytti sen, että mitä omavaraisempi joukko on, sitä paremmin se kykenee aloittamaan
toiminnan alueella.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2404]