Ase- ja ampumakouluttajaksi : maanpuolustuskorkeakoulun antamat valmiudet perusyksikön ase- ja ampumakouluttajaksi
Viljaranta, Ville (2013-04)
Viljaranta, Ville
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Sotilaspedagogiikka
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 2
Maanpuolustuskorkeakoulu
04 / 2013
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309165884
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201309165884
Tiivistelmä
Tutkimuksen aiheena oli sotatieteen kandidaateille Maanpuolustuskorkeakoulussa
annettavan ase- ja ampumakoulutuksen riittävyyden tarkastelu. Tutkimuksella haluttiin
selvittää kandidaattien saaman koulutuksen riittävyyttä perusyksikön ase- ja
ampumakouluttajan tehtäviin. Riittävyyttä tarkasteltiin kandidaattien ja varapäälliköinä
toimivien upseerien käsityksien kautta. Tutkimuksen pääkysymykset olivat:
1. Onko sotatieteiden kandidaatin tutkintoon sisältynyt ase- ja ampumakoulutus koettu
riittäväksi?
2. Miten riittävyyden kokemus muodostuu? - Miten riittävyyden osatekijät ovat yhteydessä
toisiinsa?
Tutkimuksessa hyödynnetään oppimiskäsityksen, motivaation, minäpystyvyyden sekä
tiedon ja taidon käsitteitä. Näistä on rakennettu kokonaiskuva riittävyyden määrittelylle.
Oppimiskäsitys mittaa henkilöiden uskomuksia siitä, mitä vaaditaan uusien asioiden
oppimiseksi. Eli voidaan ajatella, että mitä paremmin henkilöt tiedostavat
oppimiskäsityksen, sitä paremmin he kykenevät kehittämään itseään. Motivaatiota pidetään
kaiken toiminnan alullepanijana. Mikäli henkilöt ovat kiinnostuneet tai kokevat opetettavan
asian tärkeäksi, voidaan heidän katsoa olevan motivoituneita tekemään työtään, joka johtaa
parempiin tuloksiin. Minäpystyvyyden termein tarkastellaan tutkittavien käsityksiä siitä,
kuinka hyvin he kokevat selviytyvänsä ase- ja ampumakouluttajan tehtävistä.
Aineisto kerättiin 93. – 95. kadettikurssien maasotalinjalta valmistuneilta sotatieteiden
kandidaateilta. Kohderyhmän henkilöt palvelivat kaikissa Suomen varuskunnissa.
Sotatieteiden kandidaattien virassaoloajat vaihtelivat puolesta vuodesta kolmeen vuoteen.
Varapäälliköiden tehtävässä olon vaihteluväli oli alle vuodesta yli kahteen vuoteen.
Aineisto tiivistettiin faktorianalyysillä. Tutkimusongelmiin haettiin vastauksia varianssi- ja
regressioanalyysillä sekä T-testillä. Varianssianalyysillä selvitettiin eri kadettikurssien
välisiä eroja sekä tehtävässä oloajan mukaisesti jaoteltujen varapäälliköiden välisiä eroja
ase- ja ampumakoulutuksen riittävyydestä kouluttajan tehtävässä toimimiseen. T-testillä
verrattiin muuttujien otoskeskiarvoja kyselyiden teoreettiseen keskiarvoon.
Regressioanalyysillä selvitettiin kyselyistä muodostettujen summamuuttujien välisiä
yhteyksiä.
Riittävyyttä mitanneiden summamuuttujien asteikkoon peilaten varapäälliköiden keskiarvot
eivät olleet kovin korkeita Maanpuolustuskorkeakoulun antamaa opetusta kohtaan. Näin
ollen voidaan ajatella, että varapäälliköt kokevat, että kandidaattien saama opetus on
riittämätöntä perusyksikön ase- ja ampumakouluttajan tehtävään. Kandidaattien osalta
keskiarvot jäivät melko alhaisiksi kouluttamisen tiedoissa ja minäpystyvyydessä.
Henkilökohtaiset taitonsa he kokivat keskimääräisiksi. Minäpystyvyyttä kyettiin
selittämään parhaiten kouluttamisen tiedoilla ja mahdollistavilla, kun taas henkilökohtaisia
taitoja selittivät parhaiten oppimiskäsitys ja mahdollistavat.
Tutkimuksen perusteella Maanpuolustuskorkeakoulun antamaa ase- ja ampumakoulutusta
tulisi tarkastella kriittisesti ja sen kehittämisestä tulisi keskustella. Tulisi myös tarkastella,
onko kadettien kompetenssissa joitain selkeitä puutteita, joihin tulee pyrkiä vaikuttamaan.
annettavan ase- ja ampumakoulutuksen riittävyyden tarkastelu. Tutkimuksella haluttiin
selvittää kandidaattien saaman koulutuksen riittävyyttä perusyksikön ase- ja
ampumakouluttajan tehtäviin. Riittävyyttä tarkasteltiin kandidaattien ja varapäälliköinä
toimivien upseerien käsityksien kautta. Tutkimuksen pääkysymykset olivat:
1. Onko sotatieteiden kandidaatin tutkintoon sisältynyt ase- ja ampumakoulutus koettu
riittäväksi?
2. Miten riittävyyden kokemus muodostuu? - Miten riittävyyden osatekijät ovat yhteydessä
toisiinsa?
Tutkimuksessa hyödynnetään oppimiskäsityksen, motivaation, minäpystyvyyden sekä
tiedon ja taidon käsitteitä. Näistä on rakennettu kokonaiskuva riittävyyden määrittelylle.
Oppimiskäsitys mittaa henkilöiden uskomuksia siitä, mitä vaaditaan uusien asioiden
oppimiseksi. Eli voidaan ajatella, että mitä paremmin henkilöt tiedostavat
oppimiskäsityksen, sitä paremmin he kykenevät kehittämään itseään. Motivaatiota pidetään
kaiken toiminnan alullepanijana. Mikäli henkilöt ovat kiinnostuneet tai kokevat opetettavan
asian tärkeäksi, voidaan heidän katsoa olevan motivoituneita tekemään työtään, joka johtaa
parempiin tuloksiin. Minäpystyvyyden termein tarkastellaan tutkittavien käsityksiä siitä,
kuinka hyvin he kokevat selviytyvänsä ase- ja ampumakouluttajan tehtävistä.
Aineisto kerättiin 93. – 95. kadettikurssien maasotalinjalta valmistuneilta sotatieteiden
kandidaateilta. Kohderyhmän henkilöt palvelivat kaikissa Suomen varuskunnissa.
Sotatieteiden kandidaattien virassaoloajat vaihtelivat puolesta vuodesta kolmeen vuoteen.
Varapäälliköiden tehtävässä olon vaihteluväli oli alle vuodesta yli kahteen vuoteen.
Aineisto tiivistettiin faktorianalyysillä. Tutkimusongelmiin haettiin vastauksia varianssi- ja
regressioanalyysillä sekä T-testillä. Varianssianalyysillä selvitettiin eri kadettikurssien
välisiä eroja sekä tehtävässä oloajan mukaisesti jaoteltujen varapäälliköiden välisiä eroja
ase- ja ampumakoulutuksen riittävyydestä kouluttajan tehtävässä toimimiseen. T-testillä
verrattiin muuttujien otoskeskiarvoja kyselyiden teoreettiseen keskiarvoon.
Regressioanalyysillä selvitettiin kyselyistä muodostettujen summamuuttujien välisiä
yhteyksiä.
Riittävyyttä mitanneiden summamuuttujien asteikkoon peilaten varapäälliköiden keskiarvot
eivät olleet kovin korkeita Maanpuolustuskorkeakoulun antamaa opetusta kohtaan. Näin
ollen voidaan ajatella, että varapäälliköt kokevat, että kandidaattien saama opetus on
riittämätöntä perusyksikön ase- ja ampumakouluttajan tehtävään. Kandidaattien osalta
keskiarvot jäivät melko alhaisiksi kouluttamisen tiedoissa ja minäpystyvyydessä.
Henkilökohtaiset taitonsa he kokivat keskimääräisiksi. Minäpystyvyyttä kyettiin
selittämään parhaiten kouluttamisen tiedoilla ja mahdollistavilla, kun taas henkilökohtaisia
taitoja selittivät parhaiten oppimiskäsitys ja mahdollistavat.
Tutkimuksen perusteella Maanpuolustuskorkeakoulun antamaa ase- ja ampumakoulutusta
tulisi tarkastella kriittisesti ja sen kehittämisestä tulisi keskustella. Tulisi myös tarkastella,
onko kadettien kompetenssissa joitain selkeitä puutteita, joihin tulee pyrkiä vaikuttamaan.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2403]