Tehokalastuksen vaikutukset Lappajärvessä : Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä -hankkeen vuosien 2001-2006 seurannan loppuraportti

Abstract

Lappajärven, Etelä-Pohjanmaan suurimman järven, ekologinen tila on heikentynyt ja se luokitellaan nykyisin tyydyttäväksi. Rehevöityminen, 1990-luvun muikkukato ja yhteiskunnan rakennemuutos ovat vähentäneet kalastajien ja kalansaaliin määrää. Ammattikalastuksen edellytysten parantamiseksi toteutettiin vuosina 2001–2004 ”Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä” – hanke. Hankkeen vaikutuksia kalastoon ja järven ekosysteemiin seurattiin vuosina 2001–2006.

Kokonaissaalis vuosina 2001–2004 oli 1655 tonnia (n. 29 kg/ha/vuosi). Vaikka saalistavoitetta (2100 tn) ei täysin saavutettu, oli hankkeella runsaasti myönteisiä, joskin osin vähäisiä tai epävarmoja vaikutuksia järven tilaan ja kalastoon. Kalastajien yksikkösaaliit etenkin kuhan ja isokokoisen ahvenen osalta nousivat hankkeen alussa. Loppuvuosina yksikkösaaliiden kehitys oli osittain ristiriitaista. Ulapan taloudellisesti vähempiarvoinen kalasto, varsinkin kuorekanta harveni selvästi. Muikku puolestaan lisääntyi ja pysyi runsaana. Kuhan ja isokokoisen ahvenen lisääntymistä selittivät pääosin lämpimät kesät ja kuhan onnistuneet istutukset. Petokalat, etenkin kuha, voivat osaltaan säädellä Lappajärven ulapan planktonsyöjäkalojen kantoja ja toisaalta estää särjen siirtymistä ulapalle. Tehokalastuksen loputtua alkoi näkyä merkkejä kalakantojen palautumisesta takaisin kohti lähtötilannetta. Rantavyöhykkeellä hankkeen vaikutukset jäivät selvästi vähäisemmiksi kuin ulapalla. Eläinplankton lisääntyi hieman ylemmissä vesikerroksissa, mutta tilanne alkoi palautua ennalleen hankkeen jälkeen. Sinileväkukinnot vaikuttivat vähentyneen hankkeen aikana, tosin kukintojen voimakas vaihtelu vaikeutti arviointia. Tehokalastus ja vesiensuojelun tehostuminen vähensivät fosforipitoisuuksia, tosin myös vähäsateiset vuodet vaikuttivat vähenemiseen. Pitoisuuksien lasku jatkui hankkeen jälkeen. Hanketta edeltänyt klorofyllipitoisuuksien kasvusuuntaus pysähtyi ja pitoisuustaso vakiintui. Tehokalastus pienensi klorofylli/fosfori-suhdetta ja vähensi sisäistä kuormitusta, mutta vaikutus alkoi heiketä hankkeen loputtua. Typpipitoisuuksiin, veden väriin tai näkösyvyyteen kalastus ei vaikuttanut.

Tehokalastuksella voidaan parantaa Lappajärven tilaa, mutta kalastuksen on oltava jatkuvaa. Saalistavoitteeksi voisi riittää n. 20-30 kg/ha vuodessa, mutta samalla on jatkettava ulkoisen kuormituksen vähentämistä. Kalastuksen tulisi kohdistua arvokalojen lisäksi myös vähempiarvoisiin kalalajeihin ja samalla on tuettava petokalakantojen vahvistumista.

Den ekologiska statusen i Södra Österbottens största sjö Lappajärvi har blivit sämre och den klassificeras i dag som måttlig. Eutrofiering, siklöjans bortfall på 1990-talet och strukturomvandlingen i samhället har minskat antalet fiskare och fiskfångsterna. För att förbättra förutsättningarna för yrkesfiske genomfördes projektet ”Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä” under åren 2001–2004. Projektets inverkan på fiskbeståndet och sjöns ekosystem följdes upp åren 2001–2006.

Den totala fångsten var 1655 ton (ca 29 kg/ha/år) åren 2001–2004. Trots att fångstmålet (2100 tn) inte uppnåddes helt, hade projektet många positiva, om än delvis obetydliga eller osäkra, effekter på sjöns status och fiskbestånd. I slutet av projektet ökade fiskarnas enhetsfångster framförallt i fråga om gös och storväxta abborrar. Under de sista åren var utvecklingen av enhetsfångsterna delvis motstridig. Fiskbestånd av lägre värde mitt ut i sjön, i synnerhet norsbeståndet, minskade uppenbart. Siklöjan blev återigen rikligare och höll sig kvar på riklig nivå. Gösens och den storväxta abborrens förökning förklaras huvudsakligen av de varma somrarna och de lyckade utplanteringarna av gös. Rovfisk, i synnerhet gös, kan å ena sidan reglera de planktivore bestånden mitt i sjön och å andra sidan hindra mört från att sprida sig dit. När det riktade fisket avslutades började man se tecken på att fiskbestånden återställde sig till utgångsläget. I strandzonen var effekterna av projektet mycket mindre än längre ut i sjön. Djurplankton ökade en aning i de övre vattenskikten, men situationen började återställa sig efter att projektet upphörde. De blågröna algblomningarna såg ut att ha minskat under projektets förlopp, men blomningarna varierade kraftigt, vilket försvårade bedömningen. Det riktade fisket och effektivare vattenskydd minskade fosforhalterna, men även de regnfattiga åren hade reducerande effekt. Halterna sjönk ytterligare efter projektet. Den stigande trenden i fråga om klorofyllhalterna, som var rådande före projektet, avstannade och halterna stabiliserade sig. Det riktade fisket minskade klorofyll/fosforförhållandet och minskade den interna belastningen, men effekten blev sämre när projektet var slut. Fisket hade ingen inverkan på kvävehalterna, vattnets färg eller siktdjup.

Riktat fiske kan förbättra status i Lappajärvi, men det måste vara fortgående. Ett fångstmål på ca 20-30 kg/ha per år kan räcka, men samtidigt måste minskningen av den externa belastningen fortsätta. Fisket bör rikta sig utöver till värdefisk även till fiskarter av lägre värde samtidigt som en förstärkning av rovfiskbestånden stöds.

The ecological status of Lake Lappajärvi (South Ostrobothnia, Western Finland) has decreased and is now classified as moderate. Eutrophication, declined vendace (Coregonus albula) stock in 1990´s and socio-economical changes have decreased the amount of fishermen and catch. In aim to improve the ecological status of the lake and to increase commercial fishing, a project ”Kalastus elinkeinoksi Lappajärvellä” was carried out in 2001–2004. The impacts of the project were monitored during 2001–2006.

Total catch was 1655 tons (appr. 29 kg/ha/yr). Even if target (2100 tons) was not reached, the project had plenty of positive, even if sometimes weak or dubious, effects on fish populations and the ecological status of the lake. CPUE of pikeperch (Zander lucioperca) and big-sized perch (Perca fluviatilis) increased first in fishermen´s catch. Later in the project, the changes of CPUE were more contradictory. Pelagic coarse fish populations, especially smelt (Osmerus eperlanus) declined clearly. The vendace population, instead, increased and stayed abundant. The increase of pikeperch and big-sized perch populations, were explained mainly by warm summers and in the case of pikeperch, by successful introductions. Predators, especially pikeperch, are able to control the stocks of plankton-feeders in the pelagial of the L. Lappajärvi and on the other hand, can prevent the migration of roach to the pelagial. After the project, there were indications about the return of the populations to their starting-point. In the littoral zone of the lake, the impacts of the project were much slender. Zooplankton densities increased slightly in surface waters, but after the project, densities started to decline again. The blooms of blue-green algae seemed to decrease during the project, but great fluctuations of the blooms made assessing difficult. Biomanipulation and decreasing of nutrient load from catchment diminished P concentration in the lake, helped by dry years with less runoff. The declining of P concentration continued also after the project. The ascending trend of chlorophyll-a, prevailing before the project, stopped and the concentration stabilized. Chl-a/P relationship as well as the internal nutrient load was decreased by the project. N concentration, color of the water or transparency of the lake were not impacted.

The ecological status of the L. Lappajärvi can be improved by biomanipulation, but the fishing must be continuous. Target catch could be around 20-30 kg/ha/yr, but at the same time, the decreasing of external nutrient load is necessary. Fishing effort should concentrate both on commercially valuable and less-valuable fish species. At the same time, the populations of predator species should be reinforced.