Etsintämenetelmien käyttö Suomen meripelastustoimessa
Träskelin, Otto (2012-04)
Träskelin, Otto
Taktiikan laitos
Operaatiotaito ja taktiikka
Sotatieteiden kandidaattiopiskelijan tutkielma
96. kadettikurssi
Maanpuolustuskorkeakoulu
04 / 2012
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201211059614
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201211059614
Tiivistelmä
Tämä tutkimus keskittyi tarkastelemaan meripelastuksen johtamisjärjestelmää. Tutkimuksen
tarkoituksena oli selvittää, käskevätkö meripelastusjohtajat järjestelmällisesti etsintä- ja
pelastusyksiköille etsintämenetelmien käytön. Tarkastelun kohteena tutkimuksessa olivat
alusyksiköille käsketyt etsintämenetelmät, niissä meripelastustapauksissa, joissa ihmisen
voitiin olettaa joutuneen veden varaan. Tutkimustehtävän pääkysymykseen, onko
etsintämenetelmien käyttö järjestelmällistä?, pyrittiin vastaamaan alakysymyksillä kuinka
yleistä etsintämenetelmien käyttö on? ja mitä etsintämenetelmiä käytetään eniten?
Empiirisen tutkimuksen päämenetelmänä käytettiin hypoteettis-induktiivista -menetelmää.
Hypoteesia, jonka mukaan Suomen meripelastustoimessa etsintämenetelmien käyttö on
yleistä ja käytetyin etsintämenetelmä on yhdensuuntaismenetelmä, pyrittiin koettelemaan
mittauksella. Etsintään liittyvien tietojen keruu suoritettiin vuosien 2006–2010
meripelastusraporttien tapauksista, joissa oli määritetty kokonaisetsintäalue. Tutkimuksen
rajausten ja tarkennusten perusteella näistä tapauksista 52:lle suoritettiin mittaus
etsintämenetelmien käytöstä. Tuloksia pyrittiin yleistämään Suomen meripelastustoimen
laajuuteen.
Mittaustulosten perusteella etsintämenetelmiä käytetään vain kolmanneksessa tapauksista, ja
käytetyin etsintämenetelmä on reittietsintä. Näin ollen hypoteesi, joka perustuu
Meripelastusoppaaseen ja Rajavartiolaitoksen opetusmateriaaliin, on mittausten perusteella
täysin paikkansa pitämätön. Mittaustuloksille pyrittiin löytämään tukea ja syitä
asiantuntijahaastattelulla. Haastattelun mukaan todennäköinen syy odottamattomille
mittaustuloksille ovat meripelastusraporttien osittain puutteelliset tiedot etsinnästä.
Meripelastusraporttien mahdolliset vajavaisuudet perustuvat Etsintä -sovelluksen käytön
erilaisiin toimintakäytänteisiin, jotka johtuvat sovelluksen kankeaksi koetuista
käyttömahdollisuuksista. Etsinnän suunnitteluohjelman kehittämiselle tai uusimiselle
saattaakin olla tarvetta. Johtuen erilaisiksi muodostuneista käyttötavoista, Etsintä-sovelluksen
kirjaukset eivät todennäköisesti ole tarpeeksi faktisia ja kelpaavia tieteellisen tutkimuksen
lähteeksi. Juridisesta näkökulmasta tarkasteltuna dokumentoinnin puutteellisuus on
huolestuttava piirre meripelastusjohtajan julkisen vallan käytössä.
tarkoituksena oli selvittää, käskevätkö meripelastusjohtajat järjestelmällisesti etsintä- ja
pelastusyksiköille etsintämenetelmien käytön. Tarkastelun kohteena tutkimuksessa olivat
alusyksiköille käsketyt etsintämenetelmät, niissä meripelastustapauksissa, joissa ihmisen
voitiin olettaa joutuneen veden varaan. Tutkimustehtävän pääkysymykseen, onko
etsintämenetelmien käyttö järjestelmällistä?, pyrittiin vastaamaan alakysymyksillä kuinka
yleistä etsintämenetelmien käyttö on? ja mitä etsintämenetelmiä käytetään eniten?
Empiirisen tutkimuksen päämenetelmänä käytettiin hypoteettis-induktiivista -menetelmää.
Hypoteesia, jonka mukaan Suomen meripelastustoimessa etsintämenetelmien käyttö on
yleistä ja käytetyin etsintämenetelmä on yhdensuuntaismenetelmä, pyrittiin koettelemaan
mittauksella. Etsintään liittyvien tietojen keruu suoritettiin vuosien 2006–2010
meripelastusraporttien tapauksista, joissa oli määritetty kokonaisetsintäalue. Tutkimuksen
rajausten ja tarkennusten perusteella näistä tapauksista 52:lle suoritettiin mittaus
etsintämenetelmien käytöstä. Tuloksia pyrittiin yleistämään Suomen meripelastustoimen
laajuuteen.
Mittaustulosten perusteella etsintämenetelmiä käytetään vain kolmanneksessa tapauksista, ja
käytetyin etsintämenetelmä on reittietsintä. Näin ollen hypoteesi, joka perustuu
Meripelastusoppaaseen ja Rajavartiolaitoksen opetusmateriaaliin, on mittausten perusteella
täysin paikkansa pitämätön. Mittaustuloksille pyrittiin löytämään tukea ja syitä
asiantuntijahaastattelulla. Haastattelun mukaan todennäköinen syy odottamattomille
mittaustuloksille ovat meripelastusraporttien osittain puutteelliset tiedot etsinnästä.
Meripelastusraporttien mahdolliset vajavaisuudet perustuvat Etsintä -sovelluksen käytön
erilaisiin toimintakäytänteisiin, jotka johtuvat sovelluksen kankeaksi koetuista
käyttömahdollisuuksista. Etsinnän suunnitteluohjelman kehittämiselle tai uusimiselle
saattaakin olla tarvetta. Johtuen erilaisiksi muodostuneista käyttötavoista, Etsintä-sovelluksen
kirjaukset eivät todennäköisesti ole tarpeeksi faktisia ja kelpaavia tieteellisen tutkimuksen
lähteeksi. Juridisesta näkökulmasta tarkasteltuna dokumentoinnin puutteellisuus on
huolestuttava piirre meripelastusjohtajan julkisen vallan käytössä.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]