Keskustelu Nato-jäsenyydestä 2000-luvulla
Hiltunen, Heikki (2012-04)
Hiltunen, Heikki
Strategian laitos
Strategia
Sotatieteiden kandidaattiopiskelijan tutkielma
96. kadettikurssi
Maanpuolustuskorkeakoulu
04 / 2012
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201210249488
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201210249488
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tutkitaan suomalaisen Nato-keskustelun sisältämiä argumentteja ja
niiden suhdetta vuosina 2001, 2004 ja 2009 laadittuihin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin
selontekoihin. Tutkimuksen tavoite on selvittää, millaisilla argumenteilla suomalaisessa
Nato-keskustelussa on perusteltu jäsenyyden tarvetta ja tarpeettomuutta. Toinen tavoite on
selvittää, miten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen kannat jäsenyydestä eroavat
kansallisesta Nato-keskustelusta ja keskustelun osapuolten mielipiteistä. Lisäksi
tutkimuksessa analysoidaan Nato-keskustelun laatua ja luonnetta.
Keskustelun osapuolten jaottelu on kaksijakoinen. Ensimmäinen jaottelu muodostuu
jäsenyyttä kannattavista ja vastustavista argumenteista. Lisäksi keskustelevat osapuolet
jaetaan kansalaisiin, asiantuntijoihin ja päättäjiin. Keskustelua ja sen sisältämiä argumentteja
tutkitaan sisällöllisen analysoinnin ja typologisoinnin keinoin.
Tutkimuksen ensisijaiset lähteet ovat 2000-luvun aikana laaditut turvallisuus- ja
puolustuspoliittiset selonteot, Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuosittain
teettämät mielipidetutkimukset, Ulkopolitiikan instituutin ja ulkoministeriön Nato-jäsenyyttä
käsittelevät raportit sekä vuonna 2006 ilmestynyt Juho Rahkosen väitöskirja.
Tutkimuksessa ilmenee, että jäsenyydestä käytävä keskustelu on muuttunut viime
vuosikymmenen aikana vähän. Pääosa argumenteista, joilla perusteltiin näkemyksiä
jäsenyydestä kymmenen vuotta sitten, esiintyy keskustelussa myös tällä hetkellä.
Keskustelun osapuolet perustelevat jäsenyyden tarvetta ja tarpeettomuutta pääasiassa
samoilla aihealueilla. Argumenttien eroavaisuudet johtuvat erilaisista näkökulmista.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot ovat muuttuneet 2000-luvun aikana Natojäsenyyttä
kannattavampaan suuntaan, kun taas kansalaisten keskuudessa jäsenyyden
vastustus on säilynyt koko ajan samana. Vuoden 2001 selonteko painottaa Suomen
sotilaallisen liittoutumattomuuden jatkamista ja sopii siten hyvin yhteen
kansalaismielipiteeseen, joka on selkeästi jäsenyyttä vastustava. Vuoden 2004 selonteossa
Naton rooli koetaan tärkeänä läntisen identiteetin vahvistajana ja tehokkaana
vaikutuskanavana. Vuoden 2009 selonteko on tutkimuksen selonteoista lähimpänä päättäjien
ja asiantuntijoiden argumentteja Nato-jäsenyydestä, mutta se ei täsmää suomalaisen
enemmistön jäsenyyttä vastustaviin näkemyksiin.
niiden suhdetta vuosina 2001, 2004 ja 2009 laadittuihin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin
selontekoihin. Tutkimuksen tavoite on selvittää, millaisilla argumenteilla suomalaisessa
Nato-keskustelussa on perusteltu jäsenyyden tarvetta ja tarpeettomuutta. Toinen tavoite on
selvittää, miten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen kannat jäsenyydestä eroavat
kansallisesta Nato-keskustelusta ja keskustelun osapuolten mielipiteistä. Lisäksi
tutkimuksessa analysoidaan Nato-keskustelun laatua ja luonnetta.
Keskustelun osapuolten jaottelu on kaksijakoinen. Ensimmäinen jaottelu muodostuu
jäsenyyttä kannattavista ja vastustavista argumenteista. Lisäksi keskustelevat osapuolet
jaetaan kansalaisiin, asiantuntijoihin ja päättäjiin. Keskustelua ja sen sisältämiä argumentteja
tutkitaan sisällöllisen analysoinnin ja typologisoinnin keinoin.
Tutkimuksen ensisijaiset lähteet ovat 2000-luvun aikana laaditut turvallisuus- ja
puolustuspoliittiset selonteot, Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan vuosittain
teettämät mielipidetutkimukset, Ulkopolitiikan instituutin ja ulkoministeriön Nato-jäsenyyttä
käsittelevät raportit sekä vuonna 2006 ilmestynyt Juho Rahkosen väitöskirja.
Tutkimuksessa ilmenee, että jäsenyydestä käytävä keskustelu on muuttunut viime
vuosikymmenen aikana vähän. Pääosa argumenteista, joilla perusteltiin näkemyksiä
jäsenyydestä kymmenen vuotta sitten, esiintyy keskustelussa myös tällä hetkellä.
Keskustelun osapuolet perustelevat jäsenyyden tarvetta ja tarpeettomuutta pääasiassa
samoilla aihealueilla. Argumenttien eroavaisuudet johtuvat erilaisista näkökulmista.
Turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot ovat muuttuneet 2000-luvun aikana Natojäsenyyttä
kannattavampaan suuntaan, kun taas kansalaisten keskuudessa jäsenyyden
vastustus on säilynyt koko ajan samana. Vuoden 2001 selonteko painottaa Suomen
sotilaallisen liittoutumattomuuden jatkamista ja sopii siten hyvin yhteen
kansalaismielipiteeseen, joka on selkeästi jäsenyyttä vastustava. Vuoden 2004 selonteossa
Naton rooli koetaan tärkeänä läntisen identiteetin vahvistajana ja tehokkaana
vaikutuskanavana. Vuoden 2009 selonteko on tutkimuksen selonteoista lähimpänä päättäjien
ja asiantuntijoiden argumentteja Nato-jäsenyydestä, mutta se ei täsmää suomalaisen
enemmistön jäsenyyttä vastustaviin näkemyksiin.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]