Ilmatoiminnan johtaminen Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa kesällä 1944
Markkinen, Tuomas (2011-05)
Markkinen, Tuomas
Sotahistorian laitos
Sotahistoria
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 1
05 / 2011
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202161383
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202161383
Tiivistelmä
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Ilmavoimien johtamista kesän 1944 Karjalan
kannaksen torjuntataisteluissa Tali–Ihantalassa, Viipurinlahdella ja Vuosalmella.
Ilmavoimien johtamista tarkastellaan erityisesti Kannaksen ilmakomentajan, eversti
Richard Lorentzin johtamisen näkökulmasta sekä Ilmavoimien toimintaa joint-operaation
näkökulmasta osana Kannaksen suurtaisteluita. Lorentzin toiminnan lisäksi on ollut
välttämätöntä syventyä tarkastelemaan Kannakselle rakennettua Ilmavoimien
johtamisjärjestelmää ja sen luojaa everstiluutnantti Gustav Erik Magnussonia. Koska
kesän 1944 taisteluita tarkastellaan myös joint-operaatio -käsitteen näkökulmasta, on ollut
välttämätöntä tarkastella join-käsitettä suomalaisen määritelmän mukaisesti, mutta myös
alkuperäisen yhdysvaltalaisen määritelmän mukaisesti. Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on: miten ilmatoimintaa johdettiin Kannaksen
torjuntataisteluissa kesällä 1944. Alatutkimuskysymyksinä ovat Ilmavoimien yleiset
järjestelyt kesällä 1944, ja miten ne vaikuttivat muiden puolustushaarojen tukemiseen.
Toisena alatutkimuskysymyksenä tarkastellaan oliko kannaksen torjuntataisteluissa
Ilmavoimien osalta joint-operaation piirteitä. Tutkielman lähteet ovat henkilöiden, Ilmavoimien järjestelyiden ja taisteluiden kuvauksien
osalta pääosin kirjallisuuslähteitä. Joint-operaatiota avaavina keskeisimpinä lähteinä
toimivat yhdysvaltalaiset ohjesäännöt ja suomalaisten asiantuntijoiden näkemykset. Ilmavoimien näkökulmasta lentojoukkojen johtaminen muiden puolustushaarojen
tukemiseksi sujui tilanteeseen nähden varsin hyvin. Merkittävimpinä tekijöinä oli
Ilmavoimien Kannaksen johtamisjärjestelmä, joka takasi Ilmavoimien keskitetyn
johtamisen kulloiseenkin kriittisimpään suuntaan sekä Kannaksen suunnassa toimineiden
lentorykmenttien komentajien toiminnan vapaus ja tiivis yhteistyö Kannaksen
ilmakomentajan kanssa. Kesän 1944 torjuntataisteluissa on nähtävissä joint-operaatiolle
tyypillisiä piirteitä, mutta ne eivät olleet varsinaisia joint-operaatiota nykyisten
määritelmien mukaan. Puolustushaarojen yhteistoiminta perustui enneminkin ennalta
sovittuihin toimintatapamalleihin ja tilanteenmukaisiin päätöksentekoihin. Maa- ja
Ilmavoimien yhteistoiminnassa oli havaittavissa pyrkimyksiä voimien yhdistämiseen ja
toimintojen keskitettyyn käyttöön. Ilma- ja Merivoimien yhteistoiminta Viipurinlahdella
jäi lähinnä vähäiseksi ilmatueksi Merivoimien joukoille ennen kaikkea siksi, että
Merivoimien joukkoihin ei ollut sijoitettuna Ilmavoimien yhteysupseereita.
kannaksen torjuntataisteluissa Tali–Ihantalassa, Viipurinlahdella ja Vuosalmella.
Ilmavoimien johtamista tarkastellaan erityisesti Kannaksen ilmakomentajan, eversti
Richard Lorentzin johtamisen näkökulmasta sekä Ilmavoimien toimintaa joint-operaation
näkökulmasta osana Kannaksen suurtaisteluita. Lorentzin toiminnan lisäksi on ollut
välttämätöntä syventyä tarkastelemaan Kannakselle rakennettua Ilmavoimien
johtamisjärjestelmää ja sen luojaa everstiluutnantti Gustav Erik Magnussonia. Koska
kesän 1944 taisteluita tarkastellaan myös joint-operaatio -käsitteen näkökulmasta, on ollut
välttämätöntä tarkastella join-käsitettä suomalaisen määritelmän mukaisesti, mutta myös
alkuperäisen yhdysvaltalaisen määritelmän mukaisesti.
torjuntataisteluissa kesällä 1944. Alatutkimuskysymyksinä ovat Ilmavoimien yleiset
järjestelyt kesällä 1944, ja miten ne vaikuttivat muiden puolustushaarojen tukemiseen.
Toisena alatutkimuskysymyksenä tarkastellaan oliko kannaksen torjuntataisteluissa
Ilmavoimien osalta joint-operaation piirteitä.
osalta pääosin kirjallisuuslähteitä. Joint-operaatiota avaavina keskeisimpinä lähteinä
toimivat yhdysvaltalaiset ohjesäännöt ja suomalaisten asiantuntijoiden näkemykset.
tukemiseksi sujui tilanteeseen nähden varsin hyvin. Merkittävimpinä tekijöinä oli
Ilmavoimien Kannaksen johtamisjärjestelmä, joka takasi Ilmavoimien keskitetyn
johtamisen kulloiseenkin kriittisimpään suuntaan sekä Kannaksen suunnassa toimineiden
lentorykmenttien komentajien toiminnan vapaus ja tiivis yhteistyö Kannaksen
ilmakomentajan kanssa. Kesän 1944 torjuntataisteluissa on nähtävissä joint-operaatiolle
tyypillisiä piirteitä, mutta ne eivät olleet varsinaisia joint-operaatiota nykyisten
määritelmien mukaan. Puolustushaarojen yhteistoiminta perustui enneminkin ennalta
sovittuihin toimintatapamalleihin ja tilanteenmukaisiin päätöksentekoihin. Maa- ja
Ilmavoimien yhteistoiminnassa oli havaittavissa pyrkimyksiä voimien yhdistämiseen ja
toimintojen keskitettyyn käyttöön. Ilma- ja Merivoimien yhteistoiminta Viipurinlahdella
jäi lähinnä vähäiseksi ilmatueksi Merivoimien joukoille ennen kaikkea siksi, että
Merivoimien joukkoihin ei ollut sijoitettuna Ilmavoimien yhteysupseereita.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]