Ranskan turvallisuuspoliittinen doktriini, sen taustatekijät ja tulevaisuus osana Euroopan unionia
Suominen, Jukka (2007-03)
Suominen, Jukka
Strategian laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
90. Kadettikurssi
03 / 2007
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202131353
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201202131353
Tiivistelmä
Euroopan yhdentymisen sotilaallinen ulottuvuus on noussut yhä enemmän esille
puhuttaessa Euroopan yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Ranska on Euroopan
integraation kehityksen alusta lähtien ollut yksi asiaa voimakkaimmin ajavista
valtioista. Kun Suomikin on sitoutunut kyseiseen kehitykseen, on tärkeää tietää,
mihin suuntaan yksi kehitystä johtavista maista on menossa ja Eurooppaa
viemässä. Tutkimuksen päämääränä on ollut selvittää Ranskan turvallisuuspolitiikan luonnetta
ja peilata näitä toteutettuun käytännön politiikkaan. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu
tekijöitä, jotka ovat johtaneet tiettyihin poliittisiin valintoihin. Näin on pyritty
tulkitsemaan Ranskan roolia Euroopan unionissa ja merkitystä EU:n yhteistä ulkoja
turvallisuuspolitiikkaa kehitettäessä. Tutkimuksen aiheesta johtuen käyttökelpoinen ja saatavilla oleva tutkimusmateriaali
on kirjoitettua materiaalia, jolloin päätutkimusmenetelmäksi on määrittynyt arvioiva
asiakirja-analyysi. Tutkimusaineistona on käytetty Ranskan puolustuspoliittista
selon tekoa, EU:n perustuslakia sekä muita virallisia julkilausumia. Ranskalaista
näkökulmaa on selvitetty myös Ranskan poliittisen johdon puheiden ja lausuntojen
pohjalta. Edellä mainitun aineiston tukena on käytetty lisäksi asiakirjoja ja
perusteoksia sekä aikaisempia tutkimuksia. Tutkimuksessa selvisi, että Ranska on pyrkinyt vahvistamaan rooliaan turvallisuuspoliittisen
toimijana viimeisten vuosia ajan ja onnistunut siinä monin tavoin.
Ranska pyrkii toimimaan edelleen turvallisuusjärjestöjen ja muiden monikansallis3
ten järjestelyjen puitteissa, kuitenkin lähtökohtanaan maan omat edut. Oletettavaa
on, että Ranska pyrkii tulevaisuudessa kasvattamaan rooliaan Euroopan unionissa
palauttaakseen heikentynyttä suurvalta-asemaansa. Ranskan historian merkitys on turvallisuuspoliittisille ratkaisuille ollut aina tärkeä.
Asevoimilla on ollut keskeinen rooli maan historiassa ja poliittisessa kehityksessä.
Kylmän sodan päättyminen muutti maailmanjärjestystä, jolloin Ranskan oli tarkistettava
rooliaan turvallisuusorganisaatioissa ja mukautettava puolustusjärjestelmänsä
vastaamaan uusiin uhkakuviin ja lisääntyvän sotilaallisen yhteistyön vaatimuksiin.
Ydinpelote säilytettiin Ranskan sotilaallisen voiman tärkeimpänä elementtinä,
ja voiman projisoinnin merkitystä alettiin korostaa. Yleisestä asevelvollisuudesta
luovuttiin ja muutettiin asevoimat ammattiarmeijaksi Ranska pyrkii luomaan strategisesti merkittävän Euroopan vastapainoksi Yhdysvaltojen
yksinvaltiudelle. Euroopan valtioiden tulee pyrkiä yhä tiiviimpään puolustuspoliittiseen
ja sotilaalliseen yhteistyöhön toiminnan kaikilla osa-alueilla. Euroopan
unioni on eurooppalaisen puolustuksen pääpilari, mutta Naton rooli on olennainen
transatlanttisen yhteyden ylläpitämiseksi sekä EU:n kriisinhallinnan tukena. EU:n turvallisuuspolitiikan kehittyminen oli vähäistä vuoteen 1997 Amsterdamin
sopimukseen saakka, minkä jälkeen unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
on ottanut usean askeleen kohti puolustusliittoa. Puolustusdimension kehitys on
jatkunut EU:n oman kriisinhallinnan muodossa.
puhuttaessa Euroopan yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Ranska on Euroopan
integraation kehityksen alusta lähtien ollut yksi asiaa voimakkaimmin ajavista
valtioista. Kun Suomikin on sitoutunut kyseiseen kehitykseen, on tärkeää tietää,
mihin suuntaan yksi kehitystä johtavista maista on menossa ja Eurooppaa
viemässä.
ja peilata näitä toteutettuun käytännön politiikkaan. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu
tekijöitä, jotka ovat johtaneet tiettyihin poliittisiin valintoihin. Näin on pyritty
tulkitsemaan Ranskan roolia Euroopan unionissa ja merkitystä EU:n yhteistä ulkoja
turvallisuuspolitiikkaa kehitettäessä.
on kirjoitettua materiaalia, jolloin päätutkimusmenetelmäksi on määrittynyt arvioiva
asiakirja-analyysi. Tutkimusaineistona on käytetty Ranskan puolustuspoliittista
selon tekoa, EU:n perustuslakia sekä muita virallisia julkilausumia. Ranskalaista
näkökulmaa on selvitetty myös Ranskan poliittisen johdon puheiden ja lausuntojen
pohjalta. Edellä mainitun aineiston tukena on käytetty lisäksi asiakirjoja ja
perusteoksia sekä aikaisempia tutkimuksia.
toimijana viimeisten vuosia ajan ja onnistunut siinä monin tavoin.
Ranska pyrkii toimimaan edelleen turvallisuusjärjestöjen ja muiden monikansallis3
ten järjestelyjen puitteissa, kuitenkin lähtökohtanaan maan omat edut. Oletettavaa
on, että Ranska pyrkii tulevaisuudessa kasvattamaan rooliaan Euroopan unionissa
palauttaakseen heikentynyttä suurvalta-asemaansa.
Asevoimilla on ollut keskeinen rooli maan historiassa ja poliittisessa kehityksessä.
Kylmän sodan päättyminen muutti maailmanjärjestystä, jolloin Ranskan oli tarkistettava
rooliaan turvallisuusorganisaatioissa ja mukautettava puolustusjärjestelmänsä
vastaamaan uusiin uhkakuviin ja lisääntyvän sotilaallisen yhteistyön vaatimuksiin.
Ydinpelote säilytettiin Ranskan sotilaallisen voiman tärkeimpänä elementtinä,
ja voiman projisoinnin merkitystä alettiin korostaa. Yleisestä asevelvollisuudesta
luovuttiin ja muutettiin asevoimat ammattiarmeijaksi
yksinvaltiudelle. Euroopan valtioiden tulee pyrkiä yhä tiiviimpään puolustuspoliittiseen
ja sotilaalliseen yhteistyöhön toiminnan kaikilla osa-alueilla. Euroopan
unioni on eurooppalaisen puolustuksen pääpilari, mutta Naton rooli on olennainen
transatlanttisen yhteyden ylläpitämiseksi sekä EU:n kriisinhallinnan tukena.
sopimukseen saakka, minkä jälkeen unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
on ottanut usean askeleen kohti puolustusliittoa. Puolustusdimension kehitys on
jatkunut EU:n oman kriisinhallinnan muodossa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]