Alokaskausi : asevelvollisuuden vaikuttavin jakso
Salminen, Tamio (2011-07)
Salminen, Tamio
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
sotilaspedagogiikka
yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
Yleisesikuntaupseerikurssi 55
07 / 2011
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin kielletty.
Julkinen
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201011026
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201201011026
Tiivistelmä
Suomen maanpuolustus on nojautunut laajaan maanpuolustustahtoon sekä yleiseen asevelvollisuuteen. Yleisen asevelvollisuuden käyttökelpoisuutta tämän päivän yhteiskunnan tur-vallisuuden tuottajana on arvioitu ja pakoin kritisoitu laajasti 2000 -luvulla. Yleinen asevelvollisuus muuntuu käsitteestä valtion turvallisuusratkaisuksi, kun asevelvollinen suorittaa varusmiespalveluksen. Varusmiespalveluksessa opetettavien tietojen ja taitojen jälkeen yhteiskunta saa puolustajansa. Varusmiespalveluksen tarpeellisuutta arvioitaessa ovat palveluksen keskeyttäjien määrät olleet jatkuvassa kasvussa.
Tämä diplomityö tutkii millaisten olettamusten, perusteluiden ja tekijöiden johdosta, alokas tekee palveluksen keskeyttämispäätöksen ensimmäisen palvelusviikon aikana? Tutkimustyössä selvitetään osaltaan tuvanesimiehen vaikutusta alokkaan sopeutumiseen ensimmäisen viikon aikana sekä mitkä ovat perusyksikön valmiudet kohdata 2020 – luvun alokas? Alkaneen palveluksen keskeytymisen syiden uskotaan olevan yksilön tahtotekijöissä
sekä perusyksikön koulutusilmapiirin yleisvaikutelmassa ja asevelvollisen psykofyysisissä tekijöissä. Palveluksen ensimmäisen viikon sisällöllä tai koulutusmetodeilla ei ole keskeistä asemaa keskeytymisen syitä arvioitaessa. Asetettuihin kysymyksiin saatiin vastauksia, joista osa poikkeaa yleisestä uskomuksesta.
Risto Siilasmaan johtaman asevelvollisuustyöryhmä vertaili ammattiarmeijan ja asevelvollisuusjärjestelmän soveltuvuutta suomalaiseen yhteiskuntaan. Työryhmän alkuperäinen tehtävänanto oli arvioida yleisen asevelvollisuusjärjestelmän toimivuuden turvaamiseen vaikuttavia kehityskulkuja ja arvioida järjestelmän yhteiskunnallista vaikuttavuutta nyt ja tulevaisuudessa. Työryhmän mietintö ”Suomalainen asevelvollisuus” toteaa yleisen asevelvollisuusjärjestelmän olevan paras vaihtoehto Suomen puolustusratkaisuksi myös tulevaisuudessa. On syytä muistaa, että poliittiset päätökset realisoituvat todellisiksi turvallisuusrakenteiksi nuorten (alokkaiden) päätösten kautta. Vaikka päätöksiä asevelvollisuudesta tehdään eduskuntatalossa, vasta alokkaan päätös suorittaa varusmiespalvelus luo oikeaa turvallisuutta. On tärkeää, että nuoret kokevat asevelvollisuuden omakseen ja suorittavat kansalaisvelvollisuutensa. Valtion tehtävänä on kehittää varusmiespalvelusta palvelemaan valtion ja kansalaisen tarpeita.
Asevelvollisten ikäluokasta 80 prosenttia suorittaa asevelvollisuutensa varusmiespalveluksessa. Palveluksen aloittamisen järjestelyitä on kehitetty aktiivisesti tutkimuksen kohteena olevassa Panssariprikaatissa, mutta palveluksenkeskeyttämisten määriin ei kehittämistyöllä ole onnistuttu vaikuttamaan. Tutkimusongelmaani lähestyin alokkaiden haastatteluilla, jotka suoritettiin palveluksen keskeyttäville ja palvelusta jatkaville alokkaille sekä perusyksiköiden johdolle, ensimmäisen palvelusviikon lopulla. Haastattelut toteutettiin vuosien 2010 – 2011 aikana, saapumiserille 1/2010 ja 1/2011. Kohdejoukko valittiin satunnaisesti, jolla tavoittelin tutkitun joukon yleistettävyyttä niin Panssariprikaatissa kuin yleisesti. Haastatellut edustivat lukumäärältään 15-20 prosenttia perusyksikön saapumiserästä. Tutkimus laajennettiin tuvanesimiehiin tammikuussa 2011. Tällöin haastattelin perusyksiköistä kaikki alikersantit, joilla oli oma alokastupa johdettavanaan. Perusyksikön johdon haastatteluissa selvitettiin perusyksikön valmiuksia toimia voimassa olevan oppimisstrategian tavoitteiden mukaisesti. Tutkimuksen haastattelut analysoitiin ja tulokset muodostettiin deduktiivisen sisällönanalyysin kautta. Keskeinen merkitys tutkimuksen tuloksissa on alokkaan äänellä, joka kuuluu tutkimusraportista, niin kuin alokkaat ovat asiat tunteneet.
Tutkimuksessa löydettiin tekijöitä, jotka vaikuttavat voimakkaasti palveluksen aloittamiseen: varusmiespalveluksen merkitys alokkaalle, kaveripiirin mielipide varusmiespalveluksesta, ennakko-odotusten täyttyminen palveluksen alkumetreillä, ryhmähengen muodostuminen, kannustava oppiminen. Alikersantti, joka toimii alokastuvan varusmiesesimiehenä, on merkityksellisin kouluttaja ensimmäisellä palvelusviikolla. Tästä syystä heidän onnistumisensa alokkaiden kouluttajana on keskeisin varmistettava asia peruskoulutuskauden ensimetreillä. Huonoimmillaan tuvan esimiehen menestymiseen ei ole juurikaan panostettu, jolloin alokkaat ovat ensimmäisten päivien aikana sattuman varassa. Merkittävin tekijä alokkaan motivoitumattomuuteen ja palveluksen keskeytymiseen on varusmiespalveluksen irrationaalisuus nyky-yhteiskunnasta. Varusmiespalveluksella ei koeta olevan mitään arvoa tai tarvetta globalisoituvassa Euroopassa.
Varusmiespalveluksen kehittämisessä tulee keskittyä kahteen päälinjaan: varusmiespalveluksen saattaminen 2020 – luvulle, jolloin tarkastellaan toimenpiteitä, joilla varusmiespalveluksesta saadaan nuoria kiinnostava ja palkitseva sekä perusyksiköiden koulutuskulttuurin kehittämistä kohti oppivaa organisaatiota nykyisiä vahvuuksia unohtamatta.
Perusyksikön keinot vaikuttaa palveluksen keskeytymiseen, ovat perusyksikön päällikön hallussa: uskottava ja kannustava koulutusilmapiiri, tuvan esimiehen onnistumisen varmistaminen, pienten murheiden hallinta (ruokailuun käytettävä aika, tupakointi, vapaa-ajan kontrollointi), uskottavuuden hallinta. Tutkimukseen osallistuneet alokkaat yllättyivät puolustusvoimien koulutuksen tarkoituksenmukaisuudesta ja olivat valmiita muuttamaan käsityksiään asevelvollisuudesta. Palvelukseen astuessaan alokkaat eivät odota palvelukselta paljoakaan positiivista omalle elämälleen, mutta noudattavat lakivelvoitettaan. Havainto itsessään osoittaa nuorten ymmärtävän kansakunnan turvallisuusrakenteen muodostumisen, mutta turvallisuustilanteesta he ovat muodostaneet poikkeuksetta oman mielipiteensä, mikä vaikuttaa voimakkaasti heidän sitoutumiseensa.
Palvelukseen astuvan alokkaan tuntemuksiin voidaan ja tulee vaikuttaa puolustusvoimien keinoilla, vaadittavat keinot ovat yksinkertaisia ja toteutettavissa ilman mittavia kehittämisohjelmia tai investointeja. Alokkaiden haastatteluiden perusteella, yhteiskunnan päättäjien tulee käydä laajaa keskustelua asevelvollisuuden käyttökelpoisuudesta tulevaisuuden turvallisuusrakenteena, jotta kansalaiset ymmärtäisivät kansalaisvelvollisuuden merkityksen ja mahdollisuuden nykysuomessa.
Tämä diplomityö tutkii millaisten olettamusten, perusteluiden ja tekijöiden johdosta, alokas tekee palveluksen keskeyttämispäätöksen ensimmäisen palvelusviikon aikana? Tutkimustyössä selvitetään osaltaan tuvanesimiehen vaikutusta alokkaan sopeutumiseen ensimmäisen viikon aikana sekä mitkä ovat perusyksikön valmiudet kohdata 2020 – luvun alokas? Alkaneen palveluksen keskeytymisen syiden uskotaan olevan yksilön tahtotekijöissä
sekä perusyksikön koulutusilmapiirin yleisvaikutelmassa ja asevelvollisen psykofyysisissä tekijöissä. Palveluksen ensimmäisen viikon sisällöllä tai koulutusmetodeilla ei ole keskeistä asemaa keskeytymisen syitä arvioitaessa. Asetettuihin kysymyksiin saatiin vastauksia, joista osa poikkeaa yleisestä uskomuksesta.
Risto Siilasmaan johtaman asevelvollisuustyöryhmä vertaili ammattiarmeijan ja asevelvollisuusjärjestelmän soveltuvuutta suomalaiseen yhteiskuntaan. Työryhmän alkuperäinen tehtävänanto oli arvioida yleisen asevelvollisuusjärjestelmän toimivuuden turvaamiseen vaikuttavia kehityskulkuja ja arvioida järjestelmän yhteiskunnallista vaikuttavuutta nyt ja tulevaisuudessa. Työryhmän mietintö ”Suomalainen asevelvollisuus” toteaa yleisen asevelvollisuusjärjestelmän olevan paras vaihtoehto Suomen puolustusratkaisuksi myös tulevaisuudessa. On syytä muistaa, että poliittiset päätökset realisoituvat todellisiksi turvallisuusrakenteiksi nuorten (alokkaiden) päätösten kautta. Vaikka päätöksiä asevelvollisuudesta tehdään eduskuntatalossa, vasta alokkaan päätös suorittaa varusmiespalvelus luo oikeaa turvallisuutta. On tärkeää, että nuoret kokevat asevelvollisuuden omakseen ja suorittavat kansalaisvelvollisuutensa. Valtion tehtävänä on kehittää varusmiespalvelusta palvelemaan valtion ja kansalaisen tarpeita.
Asevelvollisten ikäluokasta 80 prosenttia suorittaa asevelvollisuutensa varusmiespalveluksessa. Palveluksen aloittamisen järjestelyitä on kehitetty aktiivisesti tutkimuksen kohteena olevassa Panssariprikaatissa, mutta palveluksenkeskeyttämisten määriin ei kehittämistyöllä ole onnistuttu vaikuttamaan.
Tutkimuksessa löydettiin tekijöitä, jotka vaikuttavat voimakkaasti palveluksen aloittamiseen: varusmiespalveluksen merkitys alokkaalle, kaveripiirin mielipide varusmiespalveluksesta, ennakko-odotusten täyttyminen palveluksen alkumetreillä, ryhmähengen muodostuminen, kannustava oppiminen. Alikersantti, joka toimii alokastuvan varusmiesesimiehenä, on merkityksellisin kouluttaja ensimmäisellä palvelusviikolla. Tästä syystä heidän onnistumisensa alokkaiden kouluttajana on keskeisin varmistettava asia peruskoulutuskauden ensimetreillä. Huonoimmillaan tuvan esimiehen menestymiseen ei ole juurikaan panostettu, jolloin alokkaat ovat ensimmäisten päivien aikana sattuman varassa. Merkittävin tekijä alokkaan motivoitumattomuuteen ja palveluksen keskeytymiseen on varusmiespalveluksen irrationaalisuus nyky-yhteiskunnasta. Varusmiespalveluksella ei koeta olevan mitään arvoa tai tarvetta globalisoituvassa Euroopassa.
Varusmiespalveluksen kehittämisessä tulee keskittyä kahteen päälinjaan: varusmiespalveluksen saattaminen 2020 – luvulle, jolloin tarkastellaan toimenpiteitä, joilla varusmiespalveluksesta saadaan nuoria kiinnostava ja palkitseva sekä perusyksiköiden koulutuskulttuurin kehittämistä kohti oppivaa organisaatiota nykyisiä vahvuuksia unohtamatta.
Perusyksikön keinot vaikuttaa palveluksen keskeytymiseen, ovat perusyksikön päällikön hallussa: uskottava ja kannustava koulutusilmapiiri, tuvan esimiehen onnistumisen varmistaminen, pienten murheiden hallinta (ruokailuun käytettävä aika, tupakointi, vapaa-ajan kontrollointi), uskottavuuden hallinta. Tutkimukseen osallistuneet alokkaat yllättyivät puolustusvoimien koulutuksen tarkoituksenmukaisuudesta ja olivat valmiita muuttamaan käsityksiään asevelvollisuudesta. Palvelukseen astuessaan alokkaat eivät odota palvelukselta paljoakaan positiivista omalle elämälleen, mutta noudattavat lakivelvoitettaan. Havainto itsessään osoittaa nuorten ymmärtävän kansakunnan turvallisuusrakenteen muodostumisen, mutta turvallisuustilanteesta he ovat muodostaneet poikkeuksetta oman mielipiteensä, mikä vaikuttaa voimakkaasti heidän sitoutumiseensa.
Palvelukseen astuvan alokkaan tuntemuksiin voidaan ja tulee vaikuttaa puolustusvoimien keinoilla, vaadittavat keinot ovat yksinkertaisia ja toteutettavissa ilman mittavia kehittämisohjelmia tai investointeja. Alokkaiden haastatteluiden perusteella, yhteiskunnan päättäjien tulee käydä laajaa keskustelua asevelvollisuuden käyttökelpoisuudesta tulevaisuuden turvallisuusrakenteena, jotta kansalaiset ymmärtäisivät kansalaisvelvollisuuden merkityksen ja mahdollisuuden nykysuomessa.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2403]