"Tänne ei ole tultu lepäämään vaan tekemään töitä" : Panssaridivisioonan taistelujoukkojen tulivoiman kehittyminen 1942-1944

Abstract

Tutkielman tarkastelee panssaridivisioonan taistelujoukkojen tulivoiman kehittymistä vuosina 1942- 1944. Tulivoimaa tarkasteltiin taistelujoukkojen organisaation ja kaluston kehityksen kautta pyrkien havaitsemaan rakenteellisia ilmiöitä tulivoiman kehityksessä. Havaitut ilmiöt tulivoiman kehityksessä täydentävät taisteluiden tapahtumahistoriaa ja taisteluiden tarkastelun avulla on mahdollista tehdä havaintoja tulivoiman käytöstä. Tutkimus on teoreettinen laadullinen tutkimus, joka asemoituu tutkimuskentässä perinteisen sotahistorian ja sotataidon historian rajapintaan. Aineisto koostuu arkistomateriaalista, aiemmasta tutkimuksesta sekä kirjallisuudesta. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin perinteistä arkisto- ja kirjallisuustyötä ja sitä analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin keinoin. Tieto tutkielmassa tuotettiin induktiivisen päättelyn keinoin.

Organisaatio ja kalusto vaikuttivat taistelujoukkojen tulivoiman määrään ja käytettävyyteen. Panssariprikaatin kaksijakoisuus mahdollisti tulivoiman resursoinnin taisteluosastoihin, tosin vain uusimpien sotasaaliisvaunujen tulivoima vastasi vaatimuksia. Jääkäriprikaatin tulivoiman käytettävyys ja laatu paranivat esikuntaorganisaation perustamisen, panssarijääkäripataljoonan tykkikaluston, konetuliaseiden määrän kasvun ja lähitorjunta-aseiden myötä. Jääkäriprikaatin organisaation nelijakoisuus mahdollisti sen tulivoiman käytön kahdessa taisteluosastossa. Rynnäkkötykkipataljoonan tulivoima kehittyi eniten uuden kaluston myötä ja sen käytettävyys parani merkittävästi divisioonan alaisuudessa. Ratsuväkiprikaati lisäsi divisioonan tulivoimaa määrällisesti, mutta sen käytettävyys heikensi divisioonan käyttöä hyökkäystaistelussa, joten se irrotettiin divisioonasta. Tykistön määrällinen tulivoima nousi ratsuväen myötä hetkellisesti, mutta muutoin se ei kehittynyt.

Panssaridivisioonan tulivoiman siirto Karjalan kannakselle oli perusteltu kenttäarmeijan supistusten ja jalkaväkidivisioonien tulivoiman vuoksi. Polviselässä jääkäripataljoonien tulivoima oli riittämätön määrällisesti ylivoimaista ja panssaroitua vihollista vastaan. Panssarijääkäripataljoonan tulivoima oli tehokasta staattisena panssarintorjunnan elementtinä. Tykkikaluston tappiot johtuivat liikkuvuudesta. Kuuterselän taistelu osoitti rynnäkkötykkien tulivoiman soveltuvuuden yhteistoimintaan jääkäreiden kanssa. Lähitorjunta-aseet lisäsivät Polviselkään verrattuna jääkäreiden tulivoimaa. Panssarintorjuntatykkien tulivoiman roolin muutos ilmeni myös Kuuterselän taistelussa. Osasto Björkmanin tehtävä Kuuterselän taisteluiden aikana ilmensi myös panssariprikaatin tulivoiman roolia painopistesuunnan taisteluissa.

Panssaridivisioonan tulivoima kehittyi määrällisesti hieman vuosien 1942-1944 aikana, mutta sen laatu ja käytettävyys paranivat, erityisesti panssarintorjunnan osalta. Tulivoiman soveltuvuus yhteistoimintaan jääkäreiden kanssa oli keskeinen ilmiö kehityksessä, mikä näkyi yhtymän tulivoimassa. Polviselän ja Kuuterselän taisteluissa yhtymän tulivoiman käyttö korreloi niin organisaation kuin kalustonkin puolesta tulivoiman kehityksen ilmiöitä lisäten taisteluiden tapahtumahistorian ymmärrystä.