Raportointia rapportista : tulkitseva käsiteanalyysi rapport-termin merkityksestä tavoitteellisessa vuorovaikutuksessa

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin, miten käsite ”rapport” tulisi määritellä Puolustusvoimallisessa kontekstissa ulkomaiseen tutkimustietoon perustuen. Rapport on käsite, joka kuvaa yhteistyösuhdetta haastattelijan ja lähteenä toimivan henkilön välillä. Rapportin tunnuspiirteenä on suhteen epätasa-arvoisuus, sekä suhteen ehdollisuus. Suhde on olemassa vain tiedon hankkimista varten. Haastattelija kuvaa tämän tavoitteellisen yhteistyösuhteen osapuolta, joka pyrkii saamaan vuorovaikutuksen lopputuloksena relevanttia ja totuudenmukaista informaatiota. Kohde kuvaa osapuolta, jolta tietoa pyritään saamaan rakentamalla luottamuksellinen suhde informaation saamiseksi. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimuksen ontologinen tausta rakentuu subjektiivisen ontologian alle, missä tarkoituksena on kuvata sitä, miten tutkija on tutkimuksessaan tarkastellut tutkittavan ilmiön olemassaoloa. Tutkittavaa ilmiötä, rapportia, tarkastellaan relativistisen eli tulkinnallisen tietokäsityksen pohjalta. Tutkimuksen aineisto muodostuu useista tietokannoista haetuista rapportia käsittelevistä akateemisista tutkimuksista. Aineisto on analysoitu tulkitsevan käsiteanalyysin menetelmällä. Käsitteellä tarkoitetaan kielellisen ilmaisun, kuten sanan, sisällön merkitystä. Tulkinnallisen käsiteanalyysin avulla esitetään perusteltu tulkinta siitä, mistä käsite rapport koostuu. Käsiteanalyysi on toteutettu Wilsonin kahdeksanportaista käsiteanalyysimallia käyttäen. Tutkimuksessa havaittiin, että rapportin ominaispiirteet ovat tehokkuus, laatu ja pitkäjänteisyys. Rapportin muodostaminen on kriittinen tekijä tehokkuuden saavuttamisessa. Laadun osalta rapportin muodostumisen nähtiin korreloivan kohteelta saatavan tiedon laadun kansa. Pitkäjänteisyys, ja sen ilmenemispiirteet, kuten järjestelmällisyys ja systemaattisuus, korostuivat tarkasteltaessa rapportin ylläpitämistä. Jos rapportin rakentamista tai ylläpitoa ei tehty mallin mukaisesti, tai rapportin muodostamisesta luovuttiin vuorovaikutussuhteen muodostamisen ollessa kesken, tiedonhankinnassa epäonnistuttiin lähes poikkeuksetta. Tutkimuksen keskeisinä johtopäätöksinä havaittiin, ettei rapport ole systemaattisesti ja konkreettisesti määritelty käsite. Tutkimuksen perusteella on selvää, että rapportin muodostumisen kannalta olennaista on kohteen ja haastattelijan yhteisesti jaettu käsitys yhteistyön tavoitteista ja tarpeista sekä molemminpuolinen kunnioitus. Rapportin sisältämiksi yleisiksi piirteiksi kyettiin kuitenkin tunnistamaan psykologisen vaikuttamisen keinot, selvät ja epätasa-arvoiset roolit, transaktionaalisuus, tavoitteellinen vuorovaikutus, hyväksyntä ja ymmärrys kuultavaa kohtaan sekä 3A2E mallin ilmeneminen onnistuneissa vuorovaikutustilanteissa.