Aliupseerioppilaan oppimisen valmiudet käänteisessä luokkahuoneessa

Abstract

Oppiminen on ilmiö, jossa oppijan tiedoissa, taidoissa ja asenteissa tapahtuu muutoksia ja kehitystä. Oppimista käsitetään usein erilaisten teorioiden avulla ja tässä tutkimuksessa oppimista käsitetään sosiokonstruktivismin kautta, joka vastaa myös Puolustusvoimien oppimiskäsitystä. Sosiokonstruktivismi käsittää oppimisen yhteisöllisenä kognitiona, jossa oppija on aktiivinen tietojen käsittelijä ja taitojen prosessoija, joka rakentaa eli konstruoi tietoa yhteisön ja kulttuurin asenteiden muovaamana, aiemman tietokäsityksen päälle. Puolustusvoimissa opetusta pyritään toteuttamaan sosiokonstruktivistisen oppikäsityksen mukaan, jonka toteutustapa ei kaikille kouluttajille kuitenkaan ole tuttu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää minkälaisia oppimisen valmiuksia, sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen ja käänteiseen oppimiseen perustuva, käänteinen luokkahuone oppilaalta vaatii. Selvitys toteutettiin, jotta sitä voitaisiin tarkemmin ja suunnitellummin implementoida Puolustusvoimien käyttöön. Tutkimuksessa selvitettiin millaisia ovat oppilaiden kokemat valmiudet käänteiseen luokkahuoneopetukseen, minkälaisia ovat oppilaiden tavoiteorientaatiosta muodostetut motivaatioprofiilit, sekä vaihtelevatko koetut oppimisen valmiudet motivaatioprofiilien mukaan. Tutkimus toteutettiin strukturoidulla kyselylomakkeella Maavoimien joukko-osaston aliupseerikurssille, aliupseerikurssin ensimmäisen vaiheen aikana. Kyselyyn vastasi yhteensä 207 aliupseerioppilasta, joiden vastaukset käsiteltiin SPSS-ohjelmistolla. Aineistolle toteutettiin eksploratiivinen faktorianalyysi ja joukosta muodostettiin klusterianalyysin avulla neljä motivaatioprofiilia, joiden eroja oppimisen valmiuksien välillä vertailtiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä. Tulosten perusteella aliupseerioppilaiden valmiudet käänteiseen luokkahuoneopetukseen ovat melko korkeat. Kuitenkin suurin osa oppilaista on motivaatioprofiileiltaan välinpitämättömiä tai välttämisorientoituneita, eli heidän motivaatiotansa ajaa tarve vältellä työntekoa tai he ovat välinpitämättömiä oppimistuloksia ja oppimista kohtaan. Tutkimuksessa huomattiin selkeä yhteys adaptiivisten motivaatioprofiilien ja oppimisvalmiuksien välillä, eli oppijat, jotka arvioivat omat oppimisen valmiutensa korkeammaksi, tavoittelevat useammin oppimista ja opinnoissa menestymistä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että käänteisellä luokkahuonemetodilla on tutkimusten perusteella huomattu olevan positiivisia vaikutuksia tutkielmassa mitattuihin valmiuksiin, joilla taas voidaan tämän tutkimuksen perusteella kehittää tavoiteorientaatiota adaptiivisempaan suuntaan. Sekä motivaation, että oppimisvalmiuksien kehittyessä voidaan tutkimusten perusteella saavuttaa korkeampia oppimistuloksia. Implementoinnissa on tärkeää osata ottaa oppijoiden ominaisuudet huomioon, jotta käänteinen luokkahuonemetodi toteutuu, siten kun se on tarkoitettu ja sillä siten saadaan parempia oppimistuloksia, jolla voidaan saavuttaa tehokkuutta Puolustusvoimien koulutukseen.