Implications of the Integration of a Non-Native Fish into Coastal Communities
Herlevi, Heidi (2024-03-14)
Herlevi, Heidi
Åbo Akademi - Åbo Akademi University
14.03.2024
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-4356-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-4356-1
Tiivistelmä
Itämeren ekosysteemeissä tapahtuu ennennäkemättömiä muutoksia mm. ilmastonmuutoksen, rehevöitymisen ja happikadon yhteisvaikutusten vuoksi. Näiden lisäksi ihmisen toiminnan seurauksena alkuperäisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle kulkeutuneet vieraslajit voivat vaikuttaa Itämeren biologiseen monimuotoisuuteen, lajikoostumukseen ja ravintoverkojen rakenteeseen. Itämeren ainutlaatuinen mutta vähälajinen murtovesiekosysteemi onkin erityisen altis vieraslajien vaikutuksille. Mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) on Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa laajalle levinnyt vieraskalalaji. Se aiheuttaa huolta Itämerellä nopean leviämisensä ja lisääntymiskykynsä, sekä pohjaeläimiin ja muihin pohjakaloihin kohdistuvien saalistus- ja kilpailuvaikutustensa vuoksi. Tieto mustatäplätokon vaikutuksista kalayhteisöjen rakenteeseen, sekä taksonomiseen ja toiminnalliseen monimuotoisuuteen on kuitenkin puutteellista. Mustatäplätokon vaikutusten arvioiminen Itämeren eri alueilla, erityisesti vähemmän tutkituilla pohjoisilla Itämeren alueilla, on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan ymmärtää lajin yleisiä vaikutuksia Itämeren ekosysteemiin.
Väitöskirjassani pyrin selventämään mustatäplätokon vaikutuksia Itämeren rannikkoyhteisöihin. Tutkin mustatäplätokon ekologisia vuorovaikutussuhteita ja vaikutuksia paikallisen kalayhteisön rakenteeseen ja toimintaan tutkien kolmea eri Itämeren populaatiota: Ahvenanmaalla (Suomi), Karlskronassa (Ruotsi) ja Helissä (Puola). Populaatiot eroavat toisistaan mm. invaasioajankohdan, levinneisyyden ja populaatiokoon osalta. Yhdistämällä vakaiden isotooppien analyysiä, ravintoanalyysejä sekä kalayhteisötutkimuksia pyrin selvittämään mustatäplätokon sijoittumista ravintoverkkoon, sen merkitystä petokalojen ravintona, sekä vaikutuksia kalayhteisöjen taksonomiseen ja toiminnalliseen rakenteeseen ja monimuotoisuuteen.
Tulokset osoittivat, että mustatäplätokon rooli ravintoverkossa riippuu mm. alueen ekosysteemin ominaisuuksista ja paikallisen populaation runsaudesta. Mustatäplätokon sijoittuminen ravintoverkkoon vaihteli uudemman ja vanhemman populaation välillä, mikä todennäköisesti johtui saaliseliöiden paikallisesta ja kausittaisesta esiintyvyydestä ja lajin sisäisestä kilpailusta. Uudessa populaatiossa (Ahvenanmaa) mustatäplätokko osoitti merkittävää päällekkäisyyttä isotooppiarvoissa keskikokoisen ahvenen kanssa, mutta myös rajallista päällekkäisyyttä muiden pohjaeläimiä syövien kalojen kanssa. Tämä korostaa sen monimuotoista ravinnonkäyttöä ja kykyä hyödyntää resursseja korkeammalla trofiatasolla (esim. kalanmäti), mutta myös resursseja, joita muut kalalajit käyttivät vähemmän. Tämä on luultavasti myötävaikuttanut sen menestymiseen vieraslajina, mutta korostaa myös sen alkupersäilajeihin kohdistuvien vaikutusten ajallista ja alueellista vaihtelua.
Invaasioprosessin aikana, varhaisesta esiintymisestä kantojen vakiintumiseen, populaatioissa tapahtuu usein suuria runsauden vaihteluita, joita dokumentoidaan myös tässä työssä. Kun mustatäplätokkojen runsaus oli suuri, myös sen vaikutukset alkuperäislajeihin korostuivat. Mustatäplätokon dominoidessa kalayhteisöä määrällisesti ja biomassaltaan oli se myös tärkein saalislaji petokaloille (turska, hauki, ahven). Samanaikaisesti muiden kalojen lajirikkaus ympäristössä oli alhainen, mahdollisesti mustatäplätokon syrjäyttämisvaikutuksista johtuen. Pitkäaikaisseurannat osoittavat kuitenkin, että havaitut määrälliset runsaushuiput ovat tilapäisiä. Mustatäplätokon runsauksien ollessa pienemmät sen vaikutukset kalayhteisöihin olivat pääosin positiivisia lisääntyneen toiminnallisen monimuotoisuuden ja taksonomisen rikkauden osalta. Havaitsimme myös, että mustatäplätokko on runsain alueilla, joilla alkuperäislajien runsaus on korkeimmillaan, sekä paikallisella tasolla Ahvenanmaalla (matalilla suojaisilla alueilla), että koko Itämeren tasolla (eteläinen Itämeri). Kantojen runsaus ja paikalliset (abioottiset ja bioottiset) ympäristötekijät säätelevät siis mustatäplätokon vaikutuksia alkuperäislajeihin, yhteisöihin ja lajien vuotovaikutussuhteisiin.
Väitöskirjani tulokset selventävät mustatäplätokon roolia saalistajana, kilpailijana ja saaliina, sekä tekijöitä, jotka vaikuttavat havaittuihin muutoksiin rannikon kalayhteisöissä. Populaatioiden samankaltaisuudet Itämeren eri osissa lisäävät ymmärrystämme lajin ekologisista vaikutuksista, kun taas erilaiset vaikuttavat tekijät korostavat tämän lajin sopeutumiskykyä ja sitä kontekstiriippuvuutta, mikä tulee ottaa huomioon vieraslajien vaikutuksia arvioitaessa paikallisella ja alueellisella tasolla Itämeressä.
Väitöskirjassani pyrin selventämään mustatäplätokon vaikutuksia Itämeren rannikkoyhteisöihin. Tutkin mustatäplätokon ekologisia vuorovaikutussuhteita ja vaikutuksia paikallisen kalayhteisön rakenteeseen ja toimintaan tutkien kolmea eri Itämeren populaatiota: Ahvenanmaalla (Suomi), Karlskronassa (Ruotsi) ja Helissä (Puola). Populaatiot eroavat toisistaan mm. invaasioajankohdan, levinneisyyden ja populaatiokoon osalta. Yhdistämällä vakaiden isotooppien analyysiä, ravintoanalyysejä sekä kalayhteisötutkimuksia pyrin selvittämään mustatäplätokon sijoittumista ravintoverkkoon, sen merkitystä petokalojen ravintona, sekä vaikutuksia kalayhteisöjen taksonomiseen ja toiminnalliseen rakenteeseen ja monimuotoisuuteen.
Tulokset osoittivat, että mustatäplätokon rooli ravintoverkossa riippuu mm. alueen ekosysteemin ominaisuuksista ja paikallisen populaation runsaudesta. Mustatäplätokon sijoittuminen ravintoverkkoon vaihteli uudemman ja vanhemman populaation välillä, mikä todennäköisesti johtui saaliseliöiden paikallisesta ja kausittaisesta esiintyvyydestä ja lajin sisäisestä kilpailusta. Uudessa populaatiossa (Ahvenanmaa) mustatäplätokko osoitti merkittävää päällekkäisyyttä isotooppiarvoissa keskikokoisen ahvenen kanssa, mutta myös rajallista päällekkäisyyttä muiden pohjaeläimiä syövien kalojen kanssa. Tämä korostaa sen monimuotoista ravinnonkäyttöä ja kykyä hyödyntää resursseja korkeammalla trofiatasolla (esim. kalanmäti), mutta myös resursseja, joita muut kalalajit käyttivät vähemmän. Tämä on luultavasti myötävaikuttanut sen menestymiseen vieraslajina, mutta korostaa myös sen alkupersäilajeihin kohdistuvien vaikutusten ajallista ja alueellista vaihtelua.
Invaasioprosessin aikana, varhaisesta esiintymisestä kantojen vakiintumiseen, populaatioissa tapahtuu usein suuria runsauden vaihteluita, joita dokumentoidaan myös tässä työssä. Kun mustatäplätokkojen runsaus oli suuri, myös sen vaikutukset alkuperäislajeihin korostuivat. Mustatäplätokon dominoidessa kalayhteisöä määrällisesti ja biomassaltaan oli se myös tärkein saalislaji petokaloille (turska, hauki, ahven). Samanaikaisesti muiden kalojen lajirikkaus ympäristössä oli alhainen, mahdollisesti mustatäplätokon syrjäyttämisvaikutuksista johtuen. Pitkäaikaisseurannat osoittavat kuitenkin, että havaitut määrälliset runsaushuiput ovat tilapäisiä. Mustatäplätokon runsauksien ollessa pienemmät sen vaikutukset kalayhteisöihin olivat pääosin positiivisia lisääntyneen toiminnallisen monimuotoisuuden ja taksonomisen rikkauden osalta. Havaitsimme myös, että mustatäplätokko on runsain alueilla, joilla alkuperäislajien runsaus on korkeimmillaan, sekä paikallisella tasolla Ahvenanmaalla (matalilla suojaisilla alueilla), että koko Itämeren tasolla (eteläinen Itämeri). Kantojen runsaus ja paikalliset (abioottiset ja bioottiset) ympäristötekijät säätelevät siis mustatäplätokon vaikutuksia alkuperäislajeihin, yhteisöihin ja lajien vuotovaikutussuhteisiin.
Väitöskirjani tulokset selventävät mustatäplätokon roolia saalistajana, kilpailijana ja saaliina, sekä tekijöitä, jotka vaikuttavat havaittuihin muutoksiin rannikon kalayhteisöissä. Populaatioiden samankaltaisuudet Itämeren eri osissa lisäävät ymmärrystämme lajin ekologisista vaikutuksista, kun taas erilaiset vaikuttavat tekijät korostavat tämän lajin sopeutumiskykyä ja sitä kontekstiriippuvuutta, mikä tulee ottaa huomioon vieraslajien vaikutuksia arvioitaessa paikallisella ja alueellisella tasolla Itämeressä.