Disinformaatio ja vastatoimet : kokemuksia viranomaisorganisaatioiden viestinnän näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, minkälaisena ilmiönä disinformaatio näyttäytyy viranomaisorganisaatioiden arjessa, ja millaisia viestinnällisiä vastatoimenpiteitä disinformaatiota vastaan viranomaisorganisaatioissa on käytetty, tai voitaisiin kuvitella käytettävän.

Tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä disinformaatiosta ilmiönä viranomaisorganisaatioiden näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin disinformaation yleisyyttä, levittämisen kanavia, kohteita, motiiveja ja eri muotoja. Vastatoimien osalta pyrittiin selvittämään viranomaisorganisaatioiden edustajien näkemyksiä ja kokemuksia disinformaation vastatoimista, erityisesti viestinnällisestä näkökulmasta. Tutkimuksessa oltiin myös avoimia muille esiin nouseville asioille disinformaatioon ja vastatoimiin liittyen.

Tutkimuksen aineisto kerättiin yhteistyössä viiden hengen tutkijaryhmän kanssa kolmessa turvallisuuskahvilaksi kutsutussa tilaisuudessa pienryhmissä toteutetuissa teemakeskusteluissa. Turvallisuuskahviloihin osallistui yhteensä 44 viranomaisorganisaation edustajaa. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisella aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimuksen tulosten perusteella disinformaatio ei ole kovin yleinen ilmiö viranomaisorganisaatioiden tasolla. Osassa organisaatioista disinformaatio kuitenkin koettiin vakavaksi ongelmaksi omassa toiminnassa. Disinformaatio leviää pääsääntöisesti sosiaalisen median alustoilla ja kohdistuu useimmiten joko itse organisaatioon tai sen tehtäväkenttään. Disinformaation pääasiallinen motiivi on organisaation luotettavuuteen ja toimintaan vaikuttaminen. Disinformaation yleisin muoto oli sosiaalisen median alustoilla tapahtuva trollaus.

Viestinnällisissä vastatoimissa korostuivat viranomaisorganisaatioiden faktapohjainen viestintä ja vuorovaikutteinen kanssakäyminen organisaation sosiaalisen median kanavilla. Sosiaalisen median kanavilla keskustelujen moderointia voidaan myös käyttää disinformaation vastatoimena. Moderoinnissa tulee kuitenkin ottaa huomioon sananvapaus ja jokaisen oikeus osallistua keskusteluun.

Keskeisimpänä haasteena koettiin riittävien resurssien puute viestinnän henkilöstön osalta toimittaessa sosiaalisen median ympäristössä. Tulosten perusteella tunnistettiin tarve viranomaisorganisaatioiden henkilöstön koulutukselle, viestinnän ohjeistuksen kehittämiselle ja viranomaisyhteistyön kehittämiselle ilmiöön liittyen. Tuloksissa nousivat myös esiin tarve kehittää tapausten dokumentointia organisaatioissa ilmiöstä oppimisen tueksi ja viranomaisyhteistyön näkökulmasta yhteisen tilannekuvan luomiseksi ilmiöstä.