Rajasopua Suomen ehdoilla, Venäjän armosta vai yhteistyössä : strateginen viestintä vuosien 2015-2016 Arktisen reitin muuttoliikkeestä

Abstract

Talvella 2015–2016 Venäjä ohjasi turvapaikanhakijoita Arktisen reitin kautta Norjaan ja Suomeen. Suomessa Venäjän toimintaa kuvattiin muuttoliikettä välineellistäväksi hybridivaikuttamiseksi. Tämä tutkimus selvittää, miten Venäjältä Suomeen suuntautuneesta Arktisesta muuttoliikkeestä; sen syistä, seurauksista ja ratkaisusta viestittiin Suomen ja Venäjän valtionjohdon tiedotteissa ja millä tavoin viesti rakentui maiden uutismediassa. Muuttoliikettä koskevaa merkityksenantoa ja merkityskamppailua lähestytään strategisen viestinnän ja vaikuttamisen viitekehyksessä.

Tutkimusaineisto muodostuu valtioiden virallisista tiedotteista ja suomalais- ja venäläismedian julkaisuista. Kriittisen diskurssianalyysin keinoin tutkimusaineistosta tunnistetaan muuttoliikettä koskevat kuvaukset, jäljitetään niitä tuottavat diskurssit ja arvioidaan, miten kyseisiin diskursseihin vedotaan Suomen ja Venäjän strategisessa viestinnässä.

Tutkimustulokset osoittavat, että muuttoliikettä merkityksellistettiin rajaturvallisuuden, kahdenvälisyyden, oikeuden, eurokriittisen ja hybridivaikuttamisen diskurssien kautta. Hallitsevat diskurssit määrittelivät muuttoliikettä laittomaksi ja rikollisuuteen liittyväksi ilmiöksi kehystäen kahdenvälistä yhteistyötä ratkaisuksi muuttoliikkeen hallintaan. Oikeudellista diskurssia käytettiin keskeisenä legitimointikeinona. Muuttoliikkeen attribuointi joko EU:n tai Venäjän toimien seuraukseksi havainnollisti muuttoliikkeen välineellistetyn luonteen ympärille rakentuvaa diskursiivista merkityskamppailua.

Tutkimuksen johtopäätöksenä Suomen strategisen viestinnän tavoitteena näyttäytyi pyrkimys depolitisoida muuttoliikekysymystä ja Venäjän osalta pyrkimys oman osallisuutensa marginalisointiin sekä EU:n jakolinjojen vahvistamiseen. Tutkimuksessa muodostetut mallit Suomen ja Venäjän strategisesta viestinnästä kertovat Venäjän strategisen viestinnän narratiivien jatkuvuudesta ja korostavat Suomen strategista viestintää koskevaa jatkotutkimustarvetta. Tutkimus nostaa esille myös tärkeitä havaintoja viranomaisten diskursiivisesta vallasta sekä tiedotusvälineiden erilaisesta roolista Suomessa ja Venäjällä valtiovallan haastajina ja vahvistajina.

Tutkimus täydentää ymmärrystä muuttoliikkeen välineellistämiseen liittyvästä informaatiovaikuttamisesta. Tutkimustieto Suomen ja Venäjän strategisesta viestinnästä edistää strategisen viestinnän suunnittelua, kehittämistä ja arviointia tulevaisuudessa sekä informaatiovaikuttamisen tunnistamista ja hallintaa erityisesti välineellistetyn muuttoliikkeen tilanteessa.