Valo Nihtilä suomalaisen taktiikan ja taktiikan opetuksen kehittäjänä ennen talvisotaa

Abstract

Itsenäisyyden ajan taktiikan kehitystä tutkittaessa nousee esiin eversti Valo Nihtilän nimi. Nihtilää käsittelevät tutkimukset painottuvat sotavuosiin, eikä Nihtilän sotataidollisen ajattelun muodostumista ole tutkittu kattavasti. Nihtilä palveli 1920- ja 1930-lukujen aikana lähes 10 vuotta upseereiden taktiikan opettajana. Opettaja-asemasta johtuen Nihtilällä oli ainutlaatuinen mahdollisuus tuoda omia näkemyksiään upseereiden taktiikan opetukseen ja tätä kautta taktiikan kehitykseen. Tämä tutkimus avaa Nihtilän taktiikan käsityksen muodostumista ja tuo esille, miten Nihtilä kehitti suomalaista taktiikkaa ja taktiikan opetusta ennen talvisotaa.

Tutkimus on henkilöhistoriallinen. Tutkimusmenetelmänä on käytetty laadullista aineistoanalyysiä. Lähdeaineisto jakaantuu neljään eri lähderyhmään: Upseereiden koulutusta 1920- ja 1930-luvulla käsittelevät lähteet, Nihtilän kirjallinen tuotanto, sotilasammatillinen kirjallisuus ja täydentävät lähteet. Lähdeaineiston avulla on luotu kuva Nihtilän saamasta ja antamasta taktiikan opetuksesta sekä Nihtilän näkemyksestä taktiikan kehityssuunnista.

1920- ja 1930-luku olivat upseereiden koulutusjärjestelmän ja opetusmenetelmien vakioitumisen murrosaikaa. Suomalaisten upseereiden ottaessa vastuun Sotakorkeakoulun opetuksesta alettiin toden teolla pohtimaan taktiikan suuntautumista suomalaisiin olosuhteisiin soveltuvaksi. Nihtilän opiskelu- ja opettaja-aika Sotakorkeakoulussa osui juuri tähän murroskohtaan. Opettajana Nihtilä käänsi ohjesääntöjen yleistykset eri joukkotasojen taktiikan toteutustavoiksi. Opetuksen kautta Nihtilä taas pyrki yhtenäistämään upseereiden näkemyksen taktiikasta.

Nihtilä halusi lisätä puolustuksen syvyyttä, mutta ymmärsi, ettei Suomessa joukkomäärät riittäisi ensimmäisen maailmansodan mukaiseen syvään puolustukseen. Nihtilän mukaan Suomessa syvyyden lisäämiseen päästäisiin aktiivisuudella ja avomaaston välttämisellä. Aktiivisuudessa Nihtilä painotti tulen ja liikkeen välistä suhdetta. Näiden painopisteen muodostuksessa avainasemassa oli reservin käyttö koko vastuualueen syvyydessä. Avomaaston välttäminen pohjautui Nihtilän ymmärrykseen venäläisistä taistelun periaatteista. Menestyksekkään puolustuksen aikaansaamiseksi ja kaavamaisuuden välttämiseksi Nihtilä yhdisti elementtejä eri taistelulajeista. Nihtilän näkemys taktiikasta olikin huomattavasti aikaansa edellä.