Valta ja vastuu merivartiostojen tilanneorganisaatioiden johtamisessa

Abstract

Rajavartiolaitoksen ja sen alaisuudessa toimivien merivartiostojen tehtäväkenttä on monipuolinen ja vaativa. Viimeisin merkittävä lisäys tehtäväkenttään on ollut avomeriöljyntorjuntavastuu 1.1.2019 tehdyn lakimuutoksen myötä. Tehtävien suorittamista johdetaan merivartiostojen johtokeskuksista. Johtokeskukset toimivat Helsingissä ja Turussa merivartiostojen esikuntien yhteydessä, ja ne ovat valmiita johtamaan tehtäviä vuorokauden jokaisena hetkenä.

Tilanneorganisaatioiden muodostaminen liittyy haastavampien tilanteiden johtamiseen. Tilanneorganisaatiot perustetaan johtokeskusten yhteyteen merivartiostojen ja yhteistoimintaviranomaisten henkilöstöstä, ja niissä keskeisinä toimijoina ovat kenttäjohtajat, meripelastusjohtajat, operaattorit/ tilannevalvojat sekä yleisjohtajat.

Tutkimus selvittää vallan ja vastuun käsitteiden merkityksiä tilanneorganisaatioiden johtamisessa. Tutkimus toteutettiin teorialähtöisenä hermeneuttisena tutkimuksena, jonka teoriapohjana toimivat valtaan ja vastuuseen liittyvät havainnot monelta eri tieteenalalta. Teoreettista tarkastelua syvennettiin tarkastelemalla viittä eri puolilla maailmaa tapahtunutta merellistä öljyonnettomuutta. Teorian pohjalta laadittiin puolistrukturoitu kysely molempien johtokeskusten henkilöstölle sekä merivartiostojen yleisjohtajille, jonka tuloksia analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimuksen perusteella vaikuttavat ja vakavat öljyonnettomuudet henkilöivät ja kannustavat hylkäämään vastuuta. Valta nousee hierarkioissa ylöspäin ja politisoituu. Edellä mainittuja ilmiöitä korostaa media ja öljyonnettomuuksien luonne, joissa on löydettävissä useita eri tahoja, joita voidaan pitää vastuullisina onnettomuuksien syntymiseen. Valtaa ja vastuuta voidaan hallita paremmin, mikäli organisaatiot ovat hyvin varautuneita ja harjoitelleita, jolloin kriiseihin liittyvistä rutiinitehtävistä ei muodostu uusia haasteita kriisien sisällä.

Tilanneorganisaatioissa toimivat liittävät vallan ennen kaikkea toimivallan käsitteeseen ja tiedon hallintaan. Sotilasorganisaatioille tyypillistä hierarkiaa ja siihen perustuvaa arvovaltaa haastaa kokemuksen tuoma osaaminen, mikä voidaan käsittää merivartiostojen kontekstissa myös positiivisena ilmiönä. Vastuu käsittää niin laillisen ulottuvuuden, kuin myös turvallisuuteen ja moraaliin liittyviä aspekteja. Valta ja vastuu koetaan myös kollektiivisesti tilanneorganisaatioissa. Aikapaine ja laajan tehtäväkentän hallitsemisen vaatimus haastava tilanneorganisaatioiden toimintaa myös vallan ja vastuun suhteen.

Tutkimuksen keskeisimmät havainnot liittyvät siihen, että tilanneorganisaatioissa toimivat johtajat eivät koe itseään selkeästi päätöksentekijöiksi, asiantuntijoiksi tai työntekijöiksi. Positioinnin rikkonaisuus haastaa tällöin vallan ja vastuun toimivuutta ja siten myös tilanneorganisaatioiden toimintaa. Tositilanteissa tapahtuva viranomaisten välinen yhteistoiminta sen sijaan koetaan hyvin kollektiivisesti positiiviseksi asiaksi, mikä osaltaan poikkeaa aikaisemmista viranomaisten yhteistoimintaan liittyvistä tutkimusten tuloksista.