Johtaminen tarinoina ja sanoina : emergentti konteksti ja johtajuus tulkintoina
Liikola, Jani (2023)
Liikola, Jani
Maanpuolustuskorkeakoulu
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
johtaminen
Diplomityö (YE)
2023
Teos on tarkoitettu opetus- ja tutkimus- sekä yksityiseen käyttöön voimassa olevien tekijänoikeuslain säädösten mukaan. Teoksen kaupallinen hyödyntäminen on kielletty
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231031142103
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231031142103
Tiivistelmä
Tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla johtaminen ymmärretään esihenkilöiden näkökulmasta kontekstissaan, ja millainen merkitys kontekstilla on johtajuuteen. Tästä rakentui tutkimuksellinen kokonaistavoite, jossa tulkittiin johtamisen ja johtajuuden keskinäisiä suhteita sekä niiden välistä yhteenkietoutumista kontekstissa. Käytännön tavoitteena oli kuvailla, miten voidaan kehittää johtamista Rajavartiolaitoksessa.
Millaista johtaminen, jota juuri nyt toteutetaan eri yksiköissä kautta maan, on käsitteellisesti tai käytännössä? Tai miten johtajuus nyt juuri näyttäytyy? Tässä hetkessäkin tehtäviä ohjataan ja ihmisiä johdetaan työpaikoilla Rajavartiolaitoksessa. Myös kontekstin historia kietoutuu nykyisiin tapahtumiin.
Johtamisen ja johtajuuden suhde on monella tapaa monitulkintainen. Niiden toisistaan erottaminen on vaikeaa ja jopa keinotekoista. Tutkimuksessa pyrittiin murtamaan perinteistä käsitystä, jonka mukaan asioiden johtaminen ja ihmisten johtaminen erotetaan toisistaan. Tyypillisessä työvuorossa esihenkilöt ohjaavat sekä ihmisiä että asioita – usein samanaikaisesti ja kerrostuneesti. Johtajan henkilökohtainen panos ei ole avainasemassa menestyksekkäässä johtamistyössä eikä se välttämättä edes ole merkittävä. Liiallinen keskittyminen itse johtajaan sen sijaan, että mahdollisesti muutettaisiin prosesseja muissa yksilöissä, ryhmissä tai organisaatioissa, on kapea-alaista johtamisen ja johtajuuden tarkastelua.
Tutkimukseni perustui sosiaalisen konstruktivismin ja relativismin perinteeseen. Tutkimuksen rakenne jakaantui kolmeen osaan, joista ensimmäisessä muodostettiin johtamiskontekstille historiallinen tarina, missä haastateltavien kautta johtamisen paradigmoja kytkettiin Rajavartiolaitoksen historiallisiin tilanteisiin. Toisessa osassa sanoitettiin lähiesihenkilöiden näkemyksiä johtamisesta. Kolmannessa osassa vastattiin tutkimuksen pääkysymykseen rakentamalla moniulotteinen ja -tasoinen näkemys johtajuudesta ja sen yhteenkietoutumisesta johtamisen rakentumiseen kontekstissa.
Johtajuus näyttäytyi emergenttinä ja dynaamisena sen todellisuuden luonteen takia, eikä toimijat kykene siten edes kokonaisuutta täysin hahmottamaan. Dynaamiset vuorovaikutussuhteet kontekstissa tekevät johtajuuden näkyväksi ja tämä tarjoaa näkökulman, jossa johtajien tulee ymmärtää johtamiskontekstinsa sanat ja tarinat. Rajavartiolaitoksessa johtamisen ymmärtämisen tulisi olla merkittävämmässä roolissa kuin se on nykyisellään. Ei ole riittävää, että johtajat vastaavat, toimivat, ajattelevat, vaan kaikkien rooli yhteisöllisessä vuorovaikutusprosessissa tulisi olla johtamisen perustana. Tämän ymmärtäminen on tärkeää myös organisaation johdolle, jotta voidaan virallisesti ottaa kehitysaskeleita organisaation sisällä.
Millaista johtaminen, jota juuri nyt toteutetaan eri yksiköissä kautta maan, on käsitteellisesti tai käytännössä? Tai miten johtajuus nyt juuri näyttäytyy? Tässä hetkessäkin tehtäviä ohjataan ja ihmisiä johdetaan työpaikoilla Rajavartiolaitoksessa. Myös kontekstin historia kietoutuu nykyisiin tapahtumiin.
Johtamisen ja johtajuuden suhde on monella tapaa monitulkintainen. Niiden toisistaan erottaminen on vaikeaa ja jopa keinotekoista. Tutkimuksessa pyrittiin murtamaan perinteistä käsitystä, jonka mukaan asioiden johtaminen ja ihmisten johtaminen erotetaan toisistaan. Tyypillisessä työvuorossa esihenkilöt ohjaavat sekä ihmisiä että asioita – usein samanaikaisesti ja kerrostuneesti. Johtajan henkilökohtainen panos ei ole avainasemassa menestyksekkäässä johtamistyössä eikä se välttämättä edes ole merkittävä. Liiallinen keskittyminen itse johtajaan sen sijaan, että mahdollisesti muutettaisiin prosesseja muissa yksilöissä, ryhmissä tai organisaatioissa, on kapea-alaista johtamisen ja johtajuuden tarkastelua.
Tutkimukseni perustui sosiaalisen konstruktivismin ja relativismin perinteeseen. Tutkimuksen rakenne jakaantui kolmeen osaan, joista ensimmäisessä muodostettiin johtamiskontekstille historiallinen tarina, missä haastateltavien kautta johtamisen paradigmoja kytkettiin Rajavartiolaitoksen historiallisiin tilanteisiin. Toisessa osassa sanoitettiin lähiesihenkilöiden näkemyksiä johtamisesta. Kolmannessa osassa vastattiin tutkimuksen pääkysymykseen rakentamalla moniulotteinen ja -tasoinen näkemys johtajuudesta ja sen yhteenkietoutumisesta johtamisen rakentumiseen kontekstissa.
Johtajuus näyttäytyi emergenttinä ja dynaamisena sen todellisuuden luonteen takia, eikä toimijat kykene siten edes kokonaisuutta täysin hahmottamaan. Dynaamiset vuorovaikutussuhteet kontekstissa tekevät johtajuuden näkyväksi ja tämä tarjoaa näkökulman, jossa johtajien tulee ymmärtää johtamiskontekstinsa sanat ja tarinat. Rajavartiolaitoksessa johtamisen ymmärtämisen tulisi olla merkittävämmässä roolissa kuin se on nykyisellään. Ei ole riittävää, että johtajat vastaavat, toimivat, ajattelevat, vaan kaikkien rooli yhteisöllisessä vuorovaikutusprosessissa tulisi olla johtamisen perustana. Tämän ymmärtäminen on tärkeää myös organisaation johdolle, jotta voidaan virallisesti ottaa kehitysaskeleita organisaation sisällä.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]