Sodankäynnin muutos 2040-luvulle tultaessa yhdysvaltalaisten yhteisoperaatioiden näkökulmasta

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin Yhdysvaltojen puolustushallinnon näkemyksiä sodankäynnin muutoksesta 2030–2040-luvuilla. Yhdysvaltojen näkemyksiä turvallisuusympäristöstä ja sodankäynnistä määrittelevät ensisijaisesti uhka suursodasta Kiinan tai Venäjän kanssa sekä teknologian nopea kehittyminen ja leviäminen. Kiinalla ja Venäjällä on kyky kiistää Yhdysvaltojen täysi toiminnanvapaus sodankäynnin toimintaympäristöissä eli maalla, merellä, ilmassa, avaruudessa ja kybertoimintaympäristössä. Yhdysvalloissa sodankäyntiä on perinteisesti tarkasteltu puolustushaarojen yhteisoperoinnin (joint) viitekehyksessä, mutta mahdollisessa suursodassa suorituskykyjen käytön on oltava nykyistä paremmin yhteensovitettua ja katettava kaikki sodankäynnin toimintaympäristöt.

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Yhdysvaltojen puolustushallinnossa vallitsevia näkemyksiä tulevaisuuden sodankäynnistä ja ymmärtää näkemysten taustalla vaikuttavia syitä. Tutkimuksen primäärilähteitä olivat Yhdysvaltojen puolustushallinnon sekä julkiset asiakirjat. Aineiston analysointi toteutettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysinä yhdysvaltalaisten yhteisoperaatioiden näkökulmasta.

Sotilasstrategisessa toimintaympäristössä ja teknologiassa meneillään oleva muutos on käyn nistänyt Yhdysvalloissa uuden yrityksen sovittaa yhteen yhteisoperaatioiden taustalla vaikut tavia sotataidollisia perusteita. Tavoitteena on puolustushaarojen suorituskykyjen saumaton ja vaikutusperusteinen käyttö kaikissa sodankäynnin toimintaympäristöissä, mihin viitataan muun muassa monitoimintaympäristöoperaatioiden käsitteellä.

Yhdysvaltojen valmistautumista tulevaisuuden sodankäyntiin määrittää jatkuva kilpailu Kiinan ja Venäjän kanssa. Sotilaallisia suorituskykyjä käytetään jo aseellisen konfliktin kynnyksen alapuolella ja konfliktissa päämääränä on saada aikaan vastustajan sotilaallisen suorituskyvyn romahtaminen ja siitä seuraava paluu kilpailuasetelmaan. Vastustajien sotilaallisen voiman ytimeksi nähdään niiden kaukovaikutteiset suorituskyvyt. Taisteluliikkeillä nähdään olevan vaikuttamista pienempi merkitys tulevaisuudessa. Kyky tuhota vastustajan kriittisiä sotilaallisia suorituskykyjä kaukovaikutteisesti korostuu.

Tulevaisuuden sodankäynti edellyttää asevoimilta yhteistä tilannekuvaa ja yhteistä johtamisjärjestelmää sekä joustavaa logistiikkajärjestelmää. Keskeisiä sodankäynnin keinoja ovat kaukovaikutteiset asejärjestelmät, joita käytetään tekoälyn avustamana erilaisten sensorien tuottaman tiedustelutiedon perusteella. Miehittämättömien ja autonomisten laitteiden kehittyminen ja laaja käyttöönotto muuttavat etenkin tiedustelua ja logistiikkaa ja mahdollistavat hajautetun toiminnan. Kineettisellä vaikuttamisella ei arvioida saavutettavan merkittävää etua enää 2040-luvulla, jolloin informaation ja ei-kineettisen vaikuttamisen merkityksen arvioidaan kasvavan. Tällöin myös tekoälyn kehityksen arvioidaan edenneen niin pitkälle, että kyky hyödyntää tekoälyä muodostuu sodankäynnissä ratkaisevaksi.