Miten sinulla menee? Henkilökunnalle tarjottava psykososiaalinen tuki Maavoimissa

Abstract

Traumaattiset tilanteet ovat hyvin yleisiä ja ne kuuluvat elämään. Tilanteet voivat aiheuttaa uhreilleen erilaisia haitallisia seurauksia, joita pyritään ennaltaehkäisemään ja lievittämään psykososiaalisen tuen keinoin. Puolustusvoimissa psykososiaalisen tuen kehittäminen on alkanut Afganistanin kriisinhallintaoperaatioista saaduista kokemuksista. Ehkä juuri siksi tuen tutkimus on Puolustusvoimissa painottunut kriisinhallinnan toimintaympäristöön. Kuitenkin jo Puolustusvoimien normaaliolojen toiminnassa tapahtuu vuosittain useita traumaattisia tilanteita. Yleensä niiden jälkihoidon keskiössä ovat varushenkilöt, henkilökunnan jäädessä taka-alalle. Tämän opinnäytetyön tutkimustehtävänä oli selvittää, miten traumaattisten tilanteiden psykososiaalinen tuki on toteutettu Maavoimien kantahenkilökunnalle normaaliolojen toimintaympäristössä. Tavoitteina oli kartoittaa tuen toteutumisen nykytila ja luoda tarvittavat kehitysehdotukset.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena fenomenologisena tutkimuksena. Kirjallinen aineisto muodostui Puolustusvoimien psykososiaalista tukea käsittelevistä normeista, ohjesäännöistä ja asiakirjoista. Empiirinen aineisto muodostettiin kyselyllä, johon vastasi 25 ammattisotilasta. Kaikki vastaajat olivat kokeneet traumaattisen tilanteen normaaliolojen toiminnassa 2010-luvulla. Vastaajat edustivat eri henkilöstö- ja ikäryhmiä sekä olivat tapahtumahetkellä palvelleet Maavoimien eri joukko-osastoissa. Molemmat aineistot analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin.

Tulokset osoittavat, että Puolustusvoimien ohjeistus psykososiaalisesta tuesta on hyvin kattava ja seikkaperäinen, mutta samalla se on myös sirpaloitunut eri lähteisiin. Ohjeistuksessa korostetaan esimiesten ja työkavereiden antaman tuen sekä koulutuksen merkitystä traumaattisissa tilanteissa. Lisäksi jokaisessa Maavoimien joukko-osastossa on ammattilaisista koostuva psykososiaalisen tuen ryhmä, joka vastaa akuutista kriisituesta. Vastaajien mukaan traumaattisen tilanteen vaikutukset koetaan pääosin positiivisina ja saatuun psykososiaaliseen tukeen ollaan kokonaisuutena tyytyväisiä. Suhtautuminen omista huolista puhumiseen on myönteistä ja työkavereilta saatu tuki on ollut hyvää. Tosin kulttuurin avoimuudessa nähdään myös ongelmia, ja alle puolet vastaajista kokee saaneensa riittävästi tukea esimiehiltään. Koulutus psykososiaalisesta tuesta koetaan riittämättömäksi. Purku- ja jälkipuintikeskustelut nähdään enimmäkseen hyödyllisinä ja hyvin järjestettyinä, mutta selvänä puutteena tuen kokonaisuudessa on toipumisen jälkihoito ja -seuranta.

Johtopäätöksinä nousevat esiin kehittämistarpeet henkilökunnan asenteissa ja kulttuurin avoimuudessa, koulutuksessa, tuen kokonaisvaltaisuudessa sekä esimiesten toiminnassa. Tämä korostaa tuen kehittämistä yhtenä kokonaisuutena. Ottamalla psykososiaalisen tuen opetus osaksi ammattisotilaiden peruskoulutusta voidaan vaikuttaa tulevien esimiesten osaamiseen ja asenteisiin. Tämä laajentaa työpaikkojen tukiverkostoa ja madaltaa tuen pyytämisen kynnystä. Liittämällä psykososiaalisen tuen ryhmä tiiviimmin osaksi jokapäiväistä toimintaa voidaan parantaa avoimuutta ja tiedonkulkua. Tuen kokonaisvaltaisuutta voidaan kehittää laventamalla tarjottavia tukimuotoja niin maallikko- kuin ammattituen suuntaan. Myös uhrien toipumista tulee seurata nykyistä systemaattisemmin.