Vanhassa vara parempi? : Rakettitoimikunta ja panssarintorjuntaohjusaseen syntyvaiheet Suomessa

Abstract

Käsissä oleva tutkimus käsittelee vuonna 1956 perustettua Rakettitoimikuntaa. Tuona aikana Suomessa oli suuri tarve päivittää panssarintorjunnan osalta kaukotorjuntaan tarkoitetut aseet. Tässä tutkimuksessa tavoitteena on ollut selvittää, vaikuttiko Rakettitoimikunnan esitykset ja ratkaisut panssarinkaukotorjuntaan ja sen kehittymiseen Suomessa. Tutkimuksessa käytettiin laadullista sisällönanalyysiä. Pääosa lähteistä oli arkistoasiakirjoja, joiden perusteella kokonaiskuva muodostettiin. Asiakirjat olivat 1950- ja 1960-luvuilla lähes poikkeuksetta salaisia, joten pääosaa tapahtumien kulusta ei voinut aukottomasti varmentaa muista lähteistä. Muita lähteitä käytettiin tukemaan ja vahventamaan asiakokonaisuuksia ja varsinkin pieniä teknisiä yksityiskohtia, joita alkuperäisissä asiakirjoissa esiintyi. Tutkimuksessa kävi selväksi, että Rakettitoimikunta perustettiin Suomessa melko tuoretta ja tulenarkaa aihetta varten. Vaikka henkilöstöllä oli osaamista alasta jonkin verran, koko organisaation osalta lopulta suurin osa tuotetusta tiedosta koostettiin ulkomaisten lähteiden pe rusteella. Koko taipaleen ajan Pariisin rauhansopimuksessa määritetyt rajoitteet haastoivat Rakettitoimikuntaa ja vaikuttivat suoraan toimintaan. Rakettitoimikunta tuotti ensimmäisen puolen vuoden toimintansa aikana kattavan mietinnön rakettien ja ohjuksien kehityksen kentältä. Tätä mietintöä edelsi tiivis ajanjakso esitelmiä raketti- ja ohjusalalta, jotka pidettiin Rakettitoimikunnan jäsenien, alansa kärkiosaajien toimesta. Ensimmäinen Rakettitoimikunta käynnisti merkittävän tutkimusurakan ja päätti sen päivitettyyn tilannekatsaukseen, joka toimi ohjenuorana tuleville alan toimijoille. Laajentuneen tiedon myötä myös kiinnostus, työskentely ja tutkimus raketti- ja ohjusalalta kasvoi huomattavasti. Alkuperäisen toimikunnan paikalle perustettiin pysyvä raketti- ja ohjaama-asetoimikunta. Tämän toimikunnan oli määrä ohjata jatkuvasti päivittyvää tutkimusta ja niiden tutkijoita. Panssarinkaukotorjunnan osalta tietynlainen läpimurto tehtiin Rakettitoimikunnan toimesta jo vuonna 1956. Rakettien todettiin olevan rajoitettuja ominaisuuksiensa osalta, ohjuksien ollessa tulevaisuuden kehityksen kärjessä. Hyvin pian tämä jälkeen Rakettitoimikunta lausui, että uusi asejärjestelmä, panssarintorjuntaohjus, olisi paras ratkaisu panssarinkaukotorjun taan. Vaikka tämä johtopäätös löydettiinkin suhteellisen aikaisessa vaiheessa, ratkaisu asiaan saatiin vasta Rakettitoimikunnan lakkauttamisen jälkeen vuonna 1963, jolloin ensimmäiset panssarintorjuntaohjukset hankittiin Suomeen. Haasteista ja rajoituksista huolimatta Rakettitoimikunta oli tässä tapahtumaketjussa jatkuvasti läsnä joka askeleella. Vaikka lopulliset hankinnat tapahtuivatkin ajallisesti vasta Rakettitoimikunnan lakkauttamisen jälkeen, ei tätä prosessia olisi voitu toteuttaa ilman Rakettitoimikunnan uraa uurtavaa selvitys- ja tutkimustyötä.