Varusmiesten kuormittuminen koulutushaarajaksolla

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin varusmiesten subjektiivista ja objektiivista kuormittumista sekä kehonkoostumuksen, että kuntotasojen muutoksia koulutushaarajakson aikana. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa Puolustusvoimille varusmiesten kuormittumisesta sekä kuntotasojen ja kehonkoostumuksen muutoksista koulutushaarajaksolla. Tutkimus toteutettiin Porin prikaatissa Niinisalon varuskunnassa yhdessä tykistökoulutusta antavassa perusyksikössä. Tutkimukseen osallistui 39 henkilöä. Varusmiehiä/naisia mitattiin koko kuuden viikon jakson ajan kiihtyvyysmittareilla. Lisäksi pidettiin kaksi erillistä mittausjaksoa sydämen autonomisen säätelyn (sykevälivaihtelun) mittauksia varten. Kehonkoostumusmittaukset toteutettiin koulutushaarajakson alussa ja lopussa. Fyysisen kunnon mittauksissa hyödynnettiin alokasjakson ja erikoiskoulutusjakson alussa tehtyjä kuntotestejä. Lisäksi tutkittava joukko piti päivittäin subjektiivisesta kuormituksestaan henkilökohtaista kuormituspäiväkirjaa. Varusmiesten objektiivinen kuormitus oli askeleina mitattuna keskiarvoisesti 10771±2452 askelta vuorokaudessa koulutushaarajakson aikana. Kuormitus oli pääosin matalaintensiteettistä, sillä 92±5,5 % aktiivisuudesta oli alle 3 MET:n tasoa. Suurin osa tästä aktiivisesta ajasta ajoittui kello 06:00 – 18:00 välille. Subjektiivinen kuormitus oli pääosin kevyen ja kohtalaisen välissä. Ainoa poikkeus oli ensimmäinen viikko, jolloin subjektiivinen kuormitus oli lähellä rasittavaa. Subjektiivisen ja objektiivisen kuormituksen välillä oli keskinkertainen korrelaatio ensimmäisen (r=0,599) ja viimeisen viikon osalta (r=0,432). Sydämen autonomisen säätelyn mittausjaksojen perusteella kuormittuminen oli kovempaa silloin kun päiväpalvelus oli rankkaa. Ensimmäisen sydämen autonomisen säätelyn mittausjakson aikana keskimmäinen päivä oli kuormittavampi kuin ensimmäinen ja viimeinen päivä. Viikko-ohjelman perusteella keskimmäinen päivä oli koulutuksen osalta kuormittavin. Verrattaessa kuormittumista kuntotasoittain, huomattiin, että subjektiivisessa kuormituksessa ei ollut eroja. Objektiivisen kuormituksen osalta ero ilmeni sydämen autonomisen säätelyn osalta siten, että hyväkuntoiset kuormittuivat vähemmän ja palautuivat paremmin kuin huonokuntoiset. Kuntotasot paranivat merkittävästi juoksutestin (100±305 m, p<0,01), istumaannousun (4±8 toistoa minuutissa, p<0,01) ja punnerrusten osalta (5±7 toistoa minuutissa, p<0,001). Samoin myös kehonkoostumuksen osalta rasvaprosentti (1,2±6,5 %, p<0,01) ja rasvamassa (0,9±5,9 kg, p<0,05) kasvoivat merkittävästi. Vastavuoroisesti taas lihasmassa pieneni (–0,5±5,4 kg, p<0,05). Tutkimuksen perusteella varusmiesten fyysinen intensiteetti koulutushaarajaksolla tykistön aselajissa on matalaa ja pitkäkestoista, eivätkä varusmiehet kuormitu subjektiivisten arvioiden perusteella merkittävästi. Kunnon lähtötasolla ei ole koettuun kuormitukseen merkitystä muuten kuin sydän- ja verenkiertoelimistön osalta. Kehonkoostumuksessa tapahtuneet negatiiviset muutokset ovat merkittäviä, vaikka samaan aikaan kuntotasot ovat nousseet. Tulevaisuudessa onkin syytä kiinnittää huo