Merivoimien aluskalusto uudistuu : alushankinnat 1960-luvulla

Abstract

Tutkimus tarkastelee Suomen merivoimien 1960-luvun alushankintoja, joista merivoimien kannalta keskeisimmät olivat Nuoli-luokan moottoritykkiveneiden, koululaiva Matti Kurjen, Hämeenmaa-luokan saattajien ja Turunmaa-luokan tykkiveneiden hankinnat. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä olivat alushankkeiden toteutuksen lähtökohdat, ja millainen oli tutkielman aikakauden merivoimien taistelunkuva. Hankintojen toteutusta tarkasteltiin niiden valmisteluvaiheesta alusten valmistumiseen saakka. Lopuksi tutkielmassa analysoitiin hankittujen alusten soveltuvuutta merivoimien taistelunkuvaan. Primääriaineiston muodostivat Kansallisarkistossa julkisina säilytettävät Puolustusvoimien salaiset asiakirjat vuosilta 1955–1973 sekä aikalais- ja myöhemmän ajan sotilasalan tutkimus, sotilasalan aikakausilehtien artikkelit ja muut valikoidut kirjallisuuslähteet. Tutkimus toteutettiin sotahistorialle tyypillisenä laadullisena tutkimuksena, jossa analyysimenetelmä nä käytettiin sisällönanalyysia. Merivoimat toteutti 1960-luvun alushankintoja tilanteessa, jossa vakavimmaksi meripuolustukselle kohistuvaksi uhkaksi nähtiin vahvoilla meri- ja ilmavoimilla tuettu yllätyksellinen maihinnousu osana niin kutsuttua kaappaushyökkäystä. Tilanne merivoimien aluska lustossa oli toisen maailmansodan jälkeen rappeutunut 1950-luvulla huonoksi. Suomella ei ollut mahdollisuutta ostaa tai rakentaa hankittuihin aluksiin kaikista kehittyneintä asetekniikkaa, johon kuuluivat muun muassa maailmalla yleistyneet meri- ja ilmatorjuntaohjukset. Hankinnoissa täytyi tyytyä saatavilla oleviin asejärjestelmiin, jotka ostettiin pääasiassa ulkomailta. Suomen ulko- ja työllisyyspolitiikka ohjasivat merivoimia hankkimaan kalustoa kotimaasta, Neuvostoliitosta ja lännestä. Merivoimien sisäiset haasteet ja määrärahojen saatavuuden vaikeus aiheuttivat hankkeiden toteuttamiselle omat haasteensa. Alushankkeet muodostivat merivoimille osittain vanhentuneen taistelunkuvan mukaisen iskukyvyn, jonka valmius torjua maihinnousua osana kaappaushyökkäystä voidaan tutkimuksen perusteella nähdä kyseenalaiseksi. Hankkeiden myötä merivoimien tehokkain iskukyky rakentui torpedoilla varustettujen moottoritykkiveneiden hyökkäyksiin, joita suunniteltiin tuettavan saattajien ja tykkiveneiden tulituen avulla. Torpedo oli hankintojen myötä edel leen merivoimien pääase, jonka ampuma-asemaan pääsemiseksi moottoritykkiveneiden oli siirryttävä ensin vastustajan meritorjuntaohjusten ja sitten tykistöaseiden kantamaan. Koululaivan hankinnalla ei ollut merkittävää lisäystä merivoimien iskukykyyn, mutta se katsot tiin välttämättömäksi merivoimien koulutuksen järjestämiseksi Suomen Joutsenen poistuttua käytöstä. Hankittaessa saattajat Hämeenmaa ja Uusimaa edustivat varsin ajanmukaista kalustoa, mutta ne alkoivat nopeasti vanhentua 1970-luvulle tultaessa. Tykkiveneet suunniteltiin Puolustusvoimien vaatimusten mukaisesti lisäämään merivoimien iskukykyä.