Palkatun henkilöstön kuormittuminen ja palautuminen sotaharjoituksessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin Puolustusvoimien palkattuun henkilökuntaan kuuluvien ammattisotilaiden objektiivista ja subjektiivista kuormitusta, unta sekä palautumista sotaharjoituksessa. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa sotaharjoituksen aikaisesta kokonaiskuormituksesta. Tutkimus toteutettiin Reserviupseerikoulussa Haminassa. Tutkimukseen osallistui ammattisotilaita niistä Reserviupseerikoulun perusyksiköistä, joissa annetaan varusmieskoulutusta upseerioppilaille. Tutkimuksesta tiedotettiin kaikkia Reserviupseerikoulun perusyksiköissä työskenteleviä ammattisotilaita. Tutkimukseen osallistui kolmetoista (n=13) ammattisotilasta yhteensä neljästä eri perusyksiköstä. Ammattisotilaita mitattiin objektiivisin ja subjektiivisin menetelmin reserviupseerikurssin 260 opetussuunnitelmaan kuuluvan yhteistoimintaharjoitus 2:n ajan sekä sen jälkeen kolmen vuorokauden ajan. Mittausjakson pituus oli yhteensä seitsemän vuorokautta. Tutkimuksen objektiivisena mittarina käytettiin sykevälivaihtelua mittaavaa laitetta ja subjektiivisena mittarina subjektiivista kuormitusta mittaavaa, sekä unen määrää ja laatua mittaavaa kyselyä. Lisäksi tutkittaville toteutettiin alkukysely, jossa selvitettiin taustatietojen lisäksi fyysisen toimintakyvyn taso sekä siihen kuuluvien osasuoritteiden tulokset. Alkukyselyn perusteella tutkittava joukko koostui 29 ± 5 vuotiaista miehistä, joista kaikkien fyysisen toimintakyvyn taso oli vähintään 3, enintään 5 ja 12-minuutin juoksutestin tulos 2808 ± 240m. Tutkimukseen osallistuneiden ammattisotilaiden fyysisen toimintakyvyn taso oli riittävä tai parempi kuin heidän rauhan ajan tehtävänsä edellytti. Sotaharjoituksen aikainen kuormitus koostui pääasiassa stressin aiheuttamista stressireaktioista, eikä sitä koettu fyysisesti kovinkaan kuormittavana. Fyysinen kuormitus sotaharjoituksen aikana muodostui pääasiassa kevyestä fyysisestä aktiivisuudesta (<40% maksimaalisesta hapenottokyvystä) Sotaharjoituksen ja koko mittausjakson merkitsevästi kuormittavimmat päivät olivat sotaharjoituksen toinen ja kolmas vuorokausi kaikilla muuttujilla mitattuna. Sotaharjoituksen jälkeisinä vuorokausina mitattu fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä korkeaan fyysisen toimintakyvyn tasoon. Tutkittavan joukon vähiten aktiivisin vuorokausi koko mittausjaksolla oli ensimmäinen vuorokausi sotaharjoituksen jälkeen. Sotaharjoituksen aikana nukuttu unen määrä oli merkittävästi vähäisempää kuin lepovuorokausina. Sotaharjoituksessa nukuttiin vuorokauden aikana 5,5 ± 1,6 tuntia kun taas lepovuorokausien aikana 7,4 ± 2,0 tuntia. Myös unen laatu oli merkitsevästi heikompaa sotaharjoituksen aikana kuin lepovuorokausina. Kaikki tutkimukseen osallistuneet olivat fyysisen toimintakyvyn tasonsa puolesta vähintään oman rauhan ajan tehtävänsä tasolla. Kuitenkin korkeamman fyysisen toimintakyvyn tason havaittiin olevan positiivisesti yhteydessä erityisesti lepovuorokausien aikana koettuun vähäisempään kokonaiskuormitukseen, harjoituksen aikana mitattuihin sykekeskiarvoihin, lepovuorokausina esiintyvään aktiivisuuteen, sekä unen aikaiseen sykevälivaihtelun esiintyvyyteen mittausjakson aikana. Fyysisestä toimintakyvystä huolehtiminen onkin tärkeää, jotta työ ei ole tekijälleen liian kuormittavaa, sekä sotaharjoituksista on mahdollista palautua nopeammin.