Suomen turvallisuuspoliittinen asema ranskalaisessa diskurssissa
Kohva, Lauri (2022)
Kohva, Lauri
Maanpuolustuskorkeakoulu
Sotataidon laitos
strategia
Diplomityö (YE)
2022
Teos on tarkoitettu opetus- ja tutkimus- sekä yksityiseen käyttöön voimassa olevien tekijänoikeuslain säädösten mukaan. Teoksen kaupallinen hyödyntäminen on kielletty
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022122273457
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022122273457
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälainen turvallisuuspoliittinen asema Suomella on Ranskan virallisessa turvallisuuspolitiikassa ja siitä käydyssä julkisessa keskustelussa. Ajallisesti tutkimus sijoittuu vuosien 2013 ja 2021 välille. Primääriaineistona ovat vuoden 2013 Ranskan puolustuksen ja sisäisen turvallisuuden strategia ja siitä vuosina 2017 ja 2021 julkaistut täydentävät päivitykset. Sekundääriaineistoa edustavat kahden ranskalaisen päivälehden primääriaineistoon, sekä yleisemmin turvallisuuspolitiikkaan liittyvät kirjoitukset.
Näkökulmana ja ohjaavana teoriana tutkimuksessa on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan kansainvälinen järjestelmä rakenteineen on luotu ja luodaan toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa, jossa yhteinen tietoisuus on edellytys rakenteen olemassaololle. Erotuksena neorealistiseen, pessimistiseen suhtautumiseen valtioihin itsekkäinä, omaa etuaan ajavina yksiköinä, tämä alun perin Alexander Wendtin luoma teorianmuodostus näkee kansainvälisen järjestelmän, ja siinä tehtävän yhteistyön avoimeksi positiiviselle muutokselle. Tutkimusotteeltaan työ on asiakirjatutkimus, jossa keskeisinä tutkimusmenetelminä ovat määrällinen ja laadullinen sisällönanalyysi sekä näitä tukeva diskurssianalyysi.
Tutkimuksessa havaittiin, että Suomen asema ranskalaisessa viimeaikaisessa turvallisuuspoliittisessa diskurssissa on itsessään marginaalinen, mutta osana tiettyjä geopoliittisia ilmiöitä merkityksellisempi ja hienoisessa nosteessa. Euroopan unioni on Suomen vahvimmin Ranskaan sitova turvallisuuspoliittinen yhteisö. Lisäksi Itämeren alue ja Pohjois-Eurooppa saavat yksittäisiä Pohjoismaita enemmän huomiota vuoden 2017 strategia-asiakirjasta alkaen. Yhteistyön kautta Ranska haluaa vahventaa kansallisia suorituskykyjä eurooppalaisten suorituskykyjen rinnalla.
Näkökulmana ja ohjaavana teoriana tutkimuksessa on sosiaalinen konstruktivismi, jonka mukaan kansainvälinen järjestelmä rakenteineen on luotu ja luodaan toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa, jossa yhteinen tietoisuus on edellytys rakenteen olemassaololle. Erotuksena neorealistiseen, pessimistiseen suhtautumiseen valtioihin itsekkäinä, omaa etuaan ajavina yksiköinä, tämä alun perin Alexander Wendtin luoma teorianmuodostus näkee kansainvälisen järjestelmän, ja siinä tehtävän yhteistyön avoimeksi positiiviselle muutokselle. Tutkimusotteeltaan työ on asiakirjatutkimus, jossa keskeisinä tutkimusmenetelminä ovat määrällinen ja laadullinen sisällönanalyysi sekä näitä tukeva diskurssianalyysi.
Tutkimuksessa havaittiin, että Suomen asema ranskalaisessa viimeaikaisessa turvallisuuspoliittisessa diskurssissa on itsessään marginaalinen, mutta osana tiettyjä geopoliittisia ilmiöitä merkityksellisempi ja hienoisessa nosteessa. Euroopan unioni on Suomen vahvimmin Ranskaan sitova turvallisuuspoliittinen yhteisö. Lisäksi Itämeren alue ja Pohjois-Eurooppa saavat yksittäisiä Pohjoismaita enemmän huomiota vuoden 2017 strategia-asiakirjasta alkaen. Yhteistyön kautta Ranska haluaa vahventaa kansallisia suorituskykyjä eurooppalaisten suorituskykyjen rinnalla.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]