Birgittine landscapes : Three monasteries in their local and regional environment across the Baltic Sea Region c. 1410–1530

Birgittinorden fick sin början i Vadstena kring år 1370, redan på 1400-talet etablerades många nya kloster av orden, bland andra Nådendal, kring Östersjön och på andra håll i Europa. I sin avhandling undersöker Hägglund processerna bakom klostergrundläggningar samt organiseringen av klostrens ekonomi och hur de interagerade med sin omgivning. I fokus ligger donatorer och andra personer som på olika sätt understödde Birgittinerna. I gengäld för sina donationer blev privatpersoner inkluderade i klosterfolkets dagliga böner, vilket var en förmån som endast gavs de som särskilt hade understött klostren.
Avhandlingens viktigaste resultat visar att Birgittinklostren etablerades i olika typer av samhälleliga kontexter och att klostren också kom att anpassa sin organisation beroende på deras läge och vilka personer som var involverade i deras grundläggning. Birgittinernas understödjare kan spåras både till den lokala adeln med sin säten på landsbygden och till borgerskapet i städerna. Studien är uppbyggd kring tre kloster: Nådendal i Åbo stift, Marienkrone i Stralsund och Mariendal utanför Tallinn. Fokus ligger på donationer, köp, pantsättningar och byten av egendom till klostren. Utifrån dessa har Hägglund gjort en kartläggning av det ”birgittinska landskapet”, det vill säga det område där klostren ägde jord och på vilket de hade både ett andligt och materiellt inflytande.
Klostret som låg i Nådendal var en del av en internationell organisation med förgreningar till olika delar av Europa. Därför är det viktigt att studera hur birgittinernas verksamhet förde samman lokala särdrag med en gränsöverskridande kulturell kontext. Forskningen kring Birgittinernas medeltida kloster är även viktig i en nutida kontext. Birgittinerna är en fortlevande klosterorden och ordens grundare, den Heliga Birgitta, är Europeiska unionens skyddshelgon vars 650-årsjubileum firas år 2023.
----------
Birgittalaissääntökunta sai alkuunsa Vadstenassa vuoden 1370 tienoilla. Seuraavalla vuosisadalla uusia birgittalaisluostareita perustettiin nopeassa tahdissa sekä Itämeren alueelle että muualle Euroopan mantereelle; näistä yksi on Naantalin luostari. Hägglund tutkii väitöskirjassaan luostareiden perustamisen taustalla olevia prosesseja sekä luostareiden taloushallintoa ja vuorovaikutusta lähiympäristöönsä. Fokuksessa ovat lahjoittajat ja muut henkilöt, jotka eri tavoin tukivat birgittalaisluostareita. Vastineeksi lahjotuksista luostarit lisäsivät yksityishenkilöt mukaan päivittäisiin rukouksiinsa. Tämä oli suosio, joka myönnettiin vain niille henkilöille, jotka osoittivat erityistä tukea birgittalaisille
Väitöskirjan keskeisin tutkimustulos osoittaa birgittalaisluostarit perustetuiksi erilaisissa yhteiskunnallisissa konteksteissa. Uusien luostarien muotoutumiseen vaikutti ennen kaikkea vuorovaikutus niihin lähiympäristön toimijoihin, jotka osallistuivat niiden perustamiseen. Tutkimus tuo esille birgittalaisten tukijat maaseudun aatelistosta ja kaupunkien porvaristosta. Väitöstutkimus keskittyy kolmeen luostariin: Naantaliin Turun hiippakunnassa, Marienkroneen Stralsundissa ja Mariendaliin, joka sijaitsi Tallinnan maaseudulla. Tutkimuksen fokuksessa on ennen kaikkea lahjoitukset, maanostot, pantit, sekä omaisuuden vaihdot mainittujen luostareiden ja maallisten tahojen välillä. Hägglund on tämän materiaalin perusteella kartoittanut ”birgittalaisen maiseman” eli sen alueen, johon luostareilla oli sekä hengellinen että materiaalinen vaikutus
Naantalin luostari oli osa kansainvälistä järjestöä, jolla oli haaroja eri puolilla Eurooppaa ja siksi on tärkeä tuoda esille se, miten birgittalaisten toiminta yhdisti paikallisia piirteitä ja ylirajaisuutta omassa kulttuurisessa kontekstissaan. Tutkimuksella birgittalaisten keskiaikaisista luostareista on merkitystä myös nykypäivälle. Birgittalaissääntökunta on yhä elävä organisaatio ja sen perustaja, Pyhä Birgitta, on Euroopan unionin suojelupyhimys, jonka 650-vuotisjuhla vietetään vuonna 2023.