Kenttätykistön materiaalisen sotavalmiuden kehittäminen neuvostokalustolla vuosina 1959-1970
Lampinen, Jaakko (2022)
Lampinen, Jaakko
Maanpuolustuskorkeakoulu
Sotataidon laitos
sotahistoria
Pro gradu -tutkielma (SM)
2022
Teos on tarkoitettu opetus- ja tutkimus- sekä yksityiseen käyttöön voimassa olevien tekijänoikeuslain säädösten mukaan. Teoksen kaupallinen hyödyntäminen on kielletty
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022080853359
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022080853359
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on kenttätykistön materiaalisen sotavalmiuden kehittäminen vuosina 1959–1979.Tutkittavaa aikakautta käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa kenttätykistön hankintoja on käsitelty sivumainintoina eikä varsinaista tutkimusta kenttätykistön materiaalihankinnoista aikakaudelta ole. Tutkielma on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka lähteenä toimivat Puolustusvoimien arkistoidut materiaalit Kansallisarkistossa ja aikaisempi tutkimuskirjallisuus aikakaudesta. Kenttätykistön kalusto- ja ampumatarviketilanne oli sotiemme jälkeen varsin hyvä. Tykistöaseita oli yli 2000 kappaletta ja näille runsaasti ampumatarvikkeita. Sotien jälkeen tykistön ampumatarviketuotantoa ajettiin alas ja ampumaharjoitukset kuluttivat ampumatarvikkeita varastoista. Varastointiin ei kohdennettu riittävästi rahoja ja ampumatarvikkeita pilaantui huonojen varastotilojen takia. Kenttätykistön materiaalitilanteeseen herättiin 1950-luvun lopulla, jolloin ampumatarviketilanne usealla asemallilla oli muodostunut hälyttäväksi. Tykistöllä oli varauslistoilla 23 eri asemallia, joista useat olivat jo aikakauden taistelukentälle vanhentuneita. Tykistön kaukovaikuttamiskykyä ei käytännössä ollut laisinkaan. Tilannetta pyrittiin korjaamaan vanhojen tykkien putkien vaihdoilla ja kotimaisilla tykeillä. Laajamittaisten hankintojen toteuttaminen ei kotimaasta hintojensa puolesta kuitenkaan onnistunut, joten hankintoja alettiin suuntaamaan Neuvostoliittoon 1950-luvun lopulla. Tutkimustuloksina havaittiin neuvostoliittolaisen kaluston hankintojen laajuus kenttätykistöl-le. Kenttätykistölle ostettiin tutkittavana aikakautena 300 modernia tykkiä. Näistä 125 kappa-letta olivat 130 K 54 -kanuunoita, jotka ostettiin vuosina 1962 ja 1964. Vuoden 1962 hankinnat sisälsivät 40 kappaletta tykkejä, jotka rahoitettiin tavaraluotolla, ja vuonna 1964 maataloustuotteiden vientiä vastaan ostettiin 85 kappaletta ”voitykkejä”, malliltaan 130 K 54. Loput 175 tykkiä olivat prikaatitykistölle hankittuja 122 H 63 -tykkejä. Prikaatitykistön kalustoa hankittiin vuosina 1966–1968 maataloustuotteiden vientiä vastaan. Tykkien lisäksi ostettiin satojatuhansia ampumatarvike-elementtejä, tähtäinlaitteistoa tykeille, kymmeniä tykinvetäjiä ja radiokalustoa. Kotimaiset ja länsimaiset asevalmistajat eivät kyenneet kilpailemaan halvan, mutta laadukkaan, itäkaluston kanssa tilauksista, joten 1960-luvulla Puolustusvoimat keskittivät lähes kaiken tykkikaluston ostot Neuvostoliittoon. Neuvostoliittolaisen kaluston hankinnoilla kyettiin poistamaan vanhentuneita tykkimalleja pois varuslistalta, yksinkertaistamaan ampumatarvikehuoltoa ja varustamaan lähes neljäsosa sodan ajan patteristoista modernilla tykkikalustolla, jolla oli käytössään riittävät määrät ampumatarvikkeita. Hankinnat olivat lukumääräisesti mittavat, mutta eivät täyttäneet kaikkia puutteita kenttätykistöltä. Hankintoja jatkettiinkin myöhemmin 1970-luvulla.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]