Vesikuljetukset Suomen sotaponnistusten tukena toisen maailmansodan aikana : laivamiesten ja ahtaajien talvi- ja jatkosota
Iskanius, Markku (2008)
Avaa tiedosto
Lataukset:
Iskanius, Markku
Maanpuolustuskorkeakoulu
Sotataidon laitos
Maanpuolustuskorkeakoulu
2008
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022032425000
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022032425000
Tiivistelmä
Tutkimus tarkastelee talvi- ja jatkosodan aikaisia vesikuljetuksia ylimmän siviili- ja sotilashallinnon näkökulmasta. Tällöin vesikuljetuksia tutkitaan Euroopan sotilaspoliittisten muutasten, Suomen ulkoisten suhteiden, kansantalouden, yhteiskunnallisen toiminnan ja sotatapahtumien sekä muun kotiseudulle ulottuneen vihollisvaikutuksen valossa. Näiltä osin teos pyrkii vastaamaan siihen kysymykseen, miten sodan olosuhteista johtuvat tekijät ja toimijat
vaikuttivat viranomaisten vesikuljetuksiin liittyviin ratkaisuihin.
Kauppamerenkulkua, sisävesi- ja rannikkoliikennettä sekä satamien toimintoja tutkitaan vuodesta 1939 vuoden 1944 loppuun osana Suomen kuljetusjärjestelmän kehitystä. Tämä on tärkeää erityisesti siksi, että kesällä 1941 päämaja otti kuljetusjärjestelmän kaikki keskeiset osat johtoonsa ja luovutti kulkulaitoksen johtovastuun siviiliviranomaisille vasta marraskuun lopussa 1944. Samalla voidaan vastata siihen, minkä tehtävän kuljetusjohto kulloinkin antoi vesikuljetusorganisaatiolle.
Vesikuljetusorganisaation tehtäviä ja toimintaa tarkastellaan kaikilla organisaatiotasoilla. Tällöin saadaan kokonaiskuva viranomaisten organisoimien vesikuljetusten järjestelyistä. Tutkimuksessa paneudutaan myös siihen, mistä syistä valtiovalta ryhtyi sodan aikana ohjaamaan yksityisten vastuulla olleita kauppamerenkulun, sisävesi- ja rannikkoliikenteen sekä satamien toimintoja ja miten vesikuljetusten valvonta ja johtaminen oli järjestetty. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten vesikuljetusten johto toimi silloin, kun ennakkosuunnitelmat syystä tai toisesta romuttuivat.
vaikuttivat viranomaisten vesikuljetuksiin liittyviin ratkaisuihin.
Kauppamerenkulkua, sisävesi- ja rannikkoliikennettä sekä satamien toimintoja tutkitaan vuodesta 1939 vuoden 1944 loppuun osana Suomen kuljetusjärjestelmän kehitystä. Tämä on tärkeää erityisesti siksi, että kesällä 1941 päämaja otti kuljetusjärjestelmän kaikki keskeiset osat johtoonsa ja luovutti kulkulaitoksen johtovastuun siviiliviranomaisille vasta marraskuun lopussa 1944. Samalla voidaan vastata siihen, minkä tehtävän kuljetusjohto kulloinkin antoi vesikuljetusorganisaatiolle.
Vesikuljetusorganisaation tehtäviä ja toimintaa tarkastellaan kaikilla organisaatiotasoilla. Tällöin saadaan kokonaiskuva viranomaisten organisoimien vesikuljetusten järjestelyistä. Tutkimuksessa paneudutaan myös siihen, mistä syistä valtiovalta ryhtyi sodan aikana ohjaamaan yksityisten vastuulla olleita kauppamerenkulun, sisävesi- ja rannikkoliikenteen sekä satamien toimintoja ja miten vesikuljetusten valvonta ja johtaminen oli järjestetty. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten vesikuljetusten johto toimi silloin, kun ennakkosuunnitelmat syystä tai toisesta romuttuivat.
Kokoelmat
- Julkaisut [499]