Amerikkalaiset saivat presidentiksi Miehen! Eivät hiirtä! : Laura Huhtasaaren retoriset keinot Uuden Suomen blogissa 2012-2018
Parkkinen, Laura (2021)
Parkkinen, Laura
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201031124
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202201031124
Tiivistelmä
Brexit, populististen puolueiden ja poliitikkojen esiinnousu Euroopassa ja maailmalla ovat 2000-luvun ilmiöitä. Populismi määritettiin vuoden sanaksi ja se on saanut pejoratiivisen leiman. Populismiksi on määritetty niin Donald Trump, Keltaliivit kuin Macron. Huolimatta laajasta tutkimuskirjallisuudesta populismin käsitteestä ei ole ykseyttä. (Taguieff 2007, Laclau 2005, Moffitt 2016). Tutkielmassa populismia lähestytään kielen ja retoriikan näkökulmasta, aluksi esitellään tutkimustraditiota, joka pohjautuu de Saussuren kielikäsitykseen. Tutkimuksessa analysoidaan tapaustutkimuksena Laura Huhtasaaren retorisia keinoja ja vakuuttamista hänen blogissaan ja pohditaan sitä, miten populistinen poliitikko rakentaa eetostaan ja miten naispuolinen populisti käyttää kielellisiä keinoja. Analyysikohteena on blogitekstit (38 kappaletta 2012–2018) ja sen vaikutuskeinot. Tutkimuskysymyksenä on mitkä ovat Huhtasaaren retoriset keinot, mikä on Huhtasaaren eetos ja kansa ja lopuksi Huhtasaarta verrataan muihin populisteihin.
Tutkimuskehikkona on lingvistiikkaan nojaava populismiteoria ja retoriikan tutkimus Aristoteleen kolmijaon mukaisesti (logos, eetos, paatos) ja diskurssianalyysi. Tutkimuksessa hyödynnetään ranskalaista kielitiedettä ja Patrick Charaudeaun (Charaudeau 2011, 2008) eetoskäsitettä ja tutkimuksia politiikan kielestä sekä retorista diskursiivista populismin tutkimusta, esimerkiksi Arja Jokisen (2016) listausta retorisista keinoista.
Tutkimus osoittaa, että Huhtasaari käyttää paatoskeinoina affektiivisia interjektioita, ironiaa, vastakohtia, vastakohtaispareja, kärjistämistä, nostalgiaa, toistoa ja pessimististä maailmankuvaa. Positiivisia ilmauksia kuten ”vapaus” ja ”demokratia” käytetään väljästi. Vakuuttamisen keinoina mm. vedotaan tutkimuksiin ja kasvatustieteen tutkijoihin. Lisäksi käytetään sodan metaforia, retorisena keinona numeraalista määrällistämistä ja varoittavina esimerkkeinä muita maita. Viholliskuvina on esimerkiksi EU, maahanmuutto ja feminismi. Viholliskuvia argumentoidaan mm. turvallisuudella ja naisten hunnulla. Tarinaa suomalaisuudesta rakennetaan esimerkiksi koulutuksen kautta. Keskeisenä tarinana on myös tarina 1990-luvun lamasta ei talvisodasta. Sanoin käytetään mm. vasemmistopopulismin termiä bangster ja normaali.
Sukupuoli esitetään erojen kautta. Poliitikko esiintyy perinteisesti eliitin ja EU:n haastaen, mutta tavalli-suutta luodaan ennen kaikkea kielellisillä ilmaisuilla (Kääk, toosa). Itseensä poliitikko ei viittaa sanalla ”tavallinen”. Tutkielma osoittaa, että Huhtasaari edustaa määrätietoisesti identiteettinsä valinnutta poliitikkoa. Moffittin mainitsevat huonot tavat ilmenevät värikkäänä kielenkäyttönä, joka on osa populismia.
Lopuksi Huhtasaarta verrataan muihin naispopulisteihin. Tutkimus osoittaa, että populistin sukupuoli pystyy hyödyntämään kovaa retoriikkaa, kun samalla käytetään feminiinisiä stereotypioita. Tutkimuksessa todetaan, että populisti käyttää sukupuoltaan ja yhdistää maskuliinista, aggressiivista kieltä (Moffitin huonot tavat) feminiinisiin ja äidillisiin ominaisuuksiin (puolustaminen, suojeleminen).
Tämä eetos ja identiteetti auttaa rakentamaan johtajuutta miehiseksi mielletyn populismin puitteissa. Tutkimus osoittaa, että Huhtasaari ei käytä retoriikkaa perinteisen retoriikan kolmijaon mukaan, mutta on etevä käyttämään omia retorisia keinojaan. Tämä haastaa perinteiset populistiset teoriat: populistin ei tarvitse aina olla etevä retoriikko retoriikan klassisen kolmijaon (logos, ethos, pathos) mukaisesti.
Tutkimuskehikkona on lingvistiikkaan nojaava populismiteoria ja retoriikan tutkimus Aristoteleen kolmijaon mukaisesti (logos, eetos, paatos) ja diskurssianalyysi. Tutkimuksessa hyödynnetään ranskalaista kielitiedettä ja Patrick Charaudeaun (Charaudeau 2011, 2008) eetoskäsitettä ja tutkimuksia politiikan kielestä sekä retorista diskursiivista populismin tutkimusta, esimerkiksi Arja Jokisen (2016) listausta retorisista keinoista.
Tutkimus osoittaa, että Huhtasaari käyttää paatoskeinoina affektiivisia interjektioita, ironiaa, vastakohtia, vastakohtaispareja, kärjistämistä, nostalgiaa, toistoa ja pessimististä maailmankuvaa. Positiivisia ilmauksia kuten ”vapaus” ja ”demokratia” käytetään väljästi. Vakuuttamisen keinoina mm. vedotaan tutkimuksiin ja kasvatustieteen tutkijoihin. Lisäksi käytetään sodan metaforia, retorisena keinona numeraalista määrällistämistä ja varoittavina esimerkkeinä muita maita. Viholliskuvina on esimerkiksi EU, maahanmuutto ja feminismi. Viholliskuvia argumentoidaan mm. turvallisuudella ja naisten hunnulla. Tarinaa suomalaisuudesta rakennetaan esimerkiksi koulutuksen kautta. Keskeisenä tarinana on myös tarina 1990-luvun lamasta ei talvisodasta. Sanoin käytetään mm. vasemmistopopulismin termiä bangster ja normaali.
Sukupuoli esitetään erojen kautta. Poliitikko esiintyy perinteisesti eliitin ja EU:n haastaen, mutta tavalli-suutta luodaan ennen kaikkea kielellisillä ilmaisuilla (Kääk, toosa). Itseensä poliitikko ei viittaa sanalla ”tavallinen”. Tutkielma osoittaa, että Huhtasaari edustaa määrätietoisesti identiteettinsä valinnutta poliitikkoa. Moffittin mainitsevat huonot tavat ilmenevät värikkäänä kielenkäyttönä, joka on osa populismia.
Lopuksi Huhtasaarta verrataan muihin naispopulisteihin. Tutkimus osoittaa, että populistin sukupuoli pystyy hyödyntämään kovaa retoriikkaa, kun samalla käytetään feminiinisiä stereotypioita. Tutkimuksessa todetaan, että populisti käyttää sukupuoltaan ja yhdistää maskuliinista, aggressiivista kieltä (Moffitin huonot tavat) feminiinisiin ja äidillisiin ominaisuuksiin (puolustaminen, suojeleminen).
Tämä eetos ja identiteetti auttaa rakentamaan johtajuutta miehiseksi mielletyn populismin puitteissa. Tutkimus osoittaa, että Huhtasaari ei käytä retoriikkaa perinteisen retoriikan kolmijaon mukaan, mutta on etevä käyttämään omia retorisia keinojaan. Tämä haastaa perinteiset populistiset teoriat: populistin ei tarvitse aina olla etevä retoriikko retoriikan klassisen kolmijaon (logos, ethos, pathos) mukaisesti.
Kokoelmat
- 6121 Kielitieteet [144]