Resilientti turvallisuuskulttuuri : tekijät työn turvallisen mukauttamisen taustalla ja osana esimiestyötä

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, minkälaiset toimintaympäristöt ja tilanteet koetaan varusmieskoulutusta toteuttavissa työpisteissä työ- ja palvelusturvallisuuden kannalta merkityksellisiksi ja minkälaiseksi työn mukauttaminen näissä ympäristöissä kuvataan. Tutkimuksella selvitettiin lisäksi henkilöstön käsityksiä siitä, kuinka esimiestyöllä voidaan vaikuttaa työ- ja palvelusturvallisuuteen. Tavoitteena oli kuvata työn mukauttamista ja sen taustalla vaikuttavia ilmiöitä turvallisuuskulttuurin ja resilienssin viitekehyksessä. Niitä tekijöitä, jotka ohjasivat mukauttamista ja ilmiöitä, joihin mukauttamisen koettiin perustuvan. Tutkimusongelmaan vastattiin seuraavien tutkimuskysymysten kautta: 1 Mihin työ- ja palvelusturvallisuuteen liitetyt työn mukauttamiset paikantuvat työpisteiden esimiesten ja työntekijöiden kertomina? 2 Millaiseksi työ- ja palvelusturvallisuuden kannalta merkityksellinen työn mukauttaminen kuvataan? 3 Miten esimiestyöllä voidaan vaikuttaa työ- ja palvelusturvallisuuteen? Tutkimusaineisto kerättiin eläytymismenetelmällä ja avoimella kyselyllä yhden joukko-osaston kuudessa eri perusyksikössä työskenteleviltä palkatuilta sotilashenkilöiltä (n=60). Aineiston analyysissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, eri kehyskertomusten variaatioiden vertailua sekä tapauskertomusten muodostamista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koottiin turvallisuuskulttuuria ja resilienssiä käsittelevän tutkimuskirjallisuuden ja artikkelien pohjalta. Tätä tutkimusta varten muodostettua resilientin turvallisuuskulttuurin mallia hyödynnettiin paikannettaessa työn mukauttamisen kuvauksia turvallisuuskulttuurin eri ulottuvuuksiin liittyviksi. Samalla aineistosta koottiin resilientin järjestelmän ominaisuuksia ilmentäviä ja tukevia tekijöitä. Tutkimustulosten perusteella työn mukauttamista tapahtui ympäristöissä, joita yhdisti niiden toiminnallinen ja sosiaalinen luonne. Työ- ja palvelusturvallisuuteen liitetty työn tai toiminnan mukauttaminen korostui tilanteissa, joihin liittyi useiden henkilöiden välistä vuorovaikutusta. Työn mukauttamista ja siihen liittyvää päätöksentekoa kuvattiin yksilökeskeisenä prosessina, jonka taustalla vaikuttivat turvallisuuskulttuurin organisatoriset ulottuvuudet ja sosiaaliset prosessit. Virheiden hyväksyminen ja virheistä oppiminen tukivat yksilön resilienssin kehitystä. Syyllistämättömät, ryhmässä käydyt palautekeskustelut vaaratilanteiden jälkeen tukivat oppimista yksilön ja organisaation tasolla siten, että tieto siitä, mitä työssä tulee tarkkailla, lisääntyi ja toimintatapoja kyettiin mukauttamaan paremmin ympäristöön ja tilanteeseen sopivaksi. Organisaation rakenteet ja sosiaaliset prosessit sekä työn suunnittelu vaikuttivat onnistumisten ja epäonnistumisten taustalla. Riittävä resurssointi työn toteuttamiseksi tuki työn onnistunutta mukauttamista, kun taas vähät resurssit rajasivat mahdollisuuksia mukautua yllättävään tilanteeseen. Sosiaalisin prosesseihin liitetyt jaetut kokemukset, yhteinen suunnittelu, virheistä oppiminen ja suhtautuminen muihin tukivat sekä yksilön sisäisiä tuntemuksiin liittyviä prosesseja että onnistuneen tilanteenarvion muodostamista.