Suomen ja Saksan merivoimien yhteistoiminta jatkosodassa : merisotatoimien suunnittelu ja toteutus vuosina 1941–1943

Abstract

Suomen ja Saksan merivoimat tekivät yhteistoimintaa jatkosodan aikana. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten niiden välisen yhteistoiminnan suunnittelu, johtaminen ja toteutus tapahtuivat. Tutkimus on rajattu käsittelemään merisotatoimien yhteistoimintaa, jolla tarkoitetaan miinoitusta, vartiointia, sukellusveneiden etsintää, rannikkopuolustusta, hyökkäyksiä vihollisen laivastovoimia vastaan, sekä maasotatoimien tukemista. Lisäksi selvitetään, miten yhteistoiminnan edellytyksenä oleva yhteinen tilannetietoisuus muodostettiin. Merisodan tukitoimet, kuten raivaus, saatto, sekä mm. huolto, koulutus- ja materiaaliyhteistyö on rajattu tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimus on tehty Suomen Merivoimien näkökulmasta. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat Kansallisarkiston Merivoimien arkistojen asiakirjat, kuten käskyt, sotapäiväkirjat, muistiot, kirjeet ja raportit. Primäärilähteiden antamaa kuvaa on täydennetty aikaisemmilla tutkimuksilla ja kirjallisuudella. Tutkimusmenetelmänä on käytetty aineiston analyysia. Jatkosodan aikainen merisota voidaan jakaa vuoden 1941 hyökkäys-, vuosien 1942–1943 asemasota-, sekä vuoden 1944 puolustusvaiheeseen. Tutkimus on rajattu ajallisesti käsittä-mään vuosien 1941–1943 hyökkäys- ja asemasotavaiheet, joiden aikana merivoimien yhteistoiminta kehittyi vastaamaan merisodan kuvaa ja tavoitteita. Vuonna 1944 merisota muuttui asemasodasta liikesodaksi ja yhteistoiminnan vaatimukset kasvoivat. Yhteistoiminta suunniteltiin vuosittain keväällä pidetyissä neuvotteluissa, joissa päätettiin merisodan tavoitteet ja sotatoimien suuret linjat. Neuvottelujen päätökset muodostivat perus-teet yhteistoiminnan toteutukselle, eikä yhteistä virallista sotatoimisuunnitelmaa laadittu. Suunnitelmaa tarkennettiin purjehduskauden alun neuvotteluissa. Merivoimien esikunta vastasi suunnittelusta ylempien saksalaisten esikuntien kanssa. Yhteistoiminnan toteutus oli vuonna 1941 pääosin Merivoimien esikunnan ja FdT:n, vuosina 1942–1943 Laivaston esi-kunnan ja FdM Ost:n vastuulla. MVSt. toimi yhteysesikuntana, eikä osallistunut merkittävästi yhteistoiminnan toteutukseen. Yhteistoiminta toteutui hyvin suunnittelun tasolla ja johtoportaat onnistuivat sovittamaan yhteen molempien laivastojen toiminnan yhteisen suunnitelman toteuttamiseksi. Yhteistoiminnan toteutus muodostui pääosin rinnakkain sotimiseksi, vaikka myös yhteisiä sotatoimia tehtiin erityisesti miinoituksessa. Tärkein yhteistoimintamenetelmä oli aluejako, jonka avulla selkeytettiin tilannekuvaa ja johtamista. Tilannetietojen välittäminen merivoimien välillä ta-pahtui pääosin johtoportaiden välityksellä. Radioyhteysryhmillä pyrittiin vuodesta 1942 alkaen nopeuttamaan tiedon vaihtoa. Osapuolet kehittivät vain vähän yhteisiä toimintatapoja, eivätkä lainkaan yhteistä taktiikka. Joukkojen välinen yhteistoiminta perustui johtoportaiden tilannekohtaisiin ohjeisiin ja päälliköiden paikallisesti sopimiin toimintatapoihin. Joukkojen yhteistoiminnan kehittämistä rajoittivat yhteisen johdon ja yhteensopivien viestiyhteyksien puute, joihin ei löytynyt ratkaisua sodan aikana.