Hegemonian mahdollistajasta sotilaalliseksi uhaksi : käsitykset teknologiasta yhdysvaltalaisen sotataidon määrittäjänä

Abstract

Uuteen teknologiaan suhtaudutaan usein mitattavien suorituskykyjen ja osoitetun vaikuttavuuden kautta. Teknologiaan liitetään kuitenkin paljon käsityksiä, joiden merkityksiä jaetulle ymmärrykselle ei tiedosteta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin yhdysvaltalaisia käsityksiä uudesta teknologiasta sotataidon määrittäjänä Persianlahden sodan jälkeisenä aikana. Tutkimusaihetta käsiteltiin viitekehykseksi rakennetun uuden teknologian sosiaalisesti rakentuvan sotataidollisen kontekstin kautta. Teknologiakäsityksien ymmärtämiseksi tarkasteltiin Yhdysvaltojen asevoimien kehittämisen rakenteita, strategista kulttuuria ja sotilaskulttuuria, vallinneita sodan kuva -diskursseja sekä innovaatio- ja teknologiadiskursseja laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksen aineistona toimivat lähteet, joissa on käyty julkista keskustelua tutkimuksen mielenkiinnonkohteesta. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että uuteen teknologiaan liittyvät käsitykset ovat korostetun keskeinen osa Yhdysvaltojen sotataidollista kehittämistä. Aineiston perusteella keskeisimmät tarkasteluajankohdan teknologiadiskurssit olivat 1) uusi teknologia hegemonian mahdollistajana, 2) uusi teknologia asymmetrisenä uhkana ja 3) uusi teknologia symmetri-senä uhkana. Käsitykset uudesta teknologiasta ovat muuttuneet tarkastelujaksolla Persian-lahden sodan jälkeisestä hegemonian mahdollistajasta 2000-luvun sotilaalliseksi uhaksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta tunnistettujen teknologiadiskurssien liittävän toisiinsa Yhdysvaltojen kylmän sodan loppuvaiheen Second Offset- ja modernin Third Offset -strategian kaudet. Uutta teknologiaa koskevat käsitykset ovat tarkastelujaksolla muovanneet yhdysvaltalaista sotataitoa toisaalta Yhdysvaltojen omien suorituskykyjen kehittämisen keskeisenä tekijänä, toisaalta vastustajien ja uhan määrittämisen keskeisenä tekijänä.