Tehtäväjohtaminen ohjesäännöissä : toiminnanvapaus johtajan delegoimalla toimivallalla

Abstract

Tehtäväjohtaminen on ajankohtainen johtamisen teema, mutta sillä tavoiteltavasta toiminnasta ei ollut yksiselitteistä vastausta. Myöskään tehtäväjohtamisen käsitettä ei ole määritelty Puolustusvoimien taisteluopissa. Tässä tutkimuksessa on selvitetty, miten delegoivaan johtamistapaan lukeutuva tehtäväjohtaminen näkyy länsimaisissa doktriineissa ja suomalaisissa kenttäohjesäännöissä. Työn tavoitteena oli selvittää mitä tehtäväjohtaminen on ja mitkä ovat sen vahvuudet ja heikkoudet liikesodankäynnin kontekstissa. Työn tuloksena määritettiin tehtäväjohtaminen sotilasjohtamisessa. Työn teoreettisina lähtökohtina olivat sotilasjohtamisen historialliset paradigmat, länsimainen liikesodankäynti ja sen taustalla vaikuttava kompleksinen totuuskäsitys. Tehtäväjohtaminen määriteltiin käsiteanalyysillä, jolla selvitettiin termin lähikäsitteet, vastakäsitteet ja ominaispiirteet voimassa olevista doktriineista. Doktriinien tulkinnassa käytettiin kuvailevaa tulkitsevaa käsitetutkimuksen menetelmää. Lähdeaineistona käytettiin historiallisia saksalaisia, suomalaisia ja yhdysvaltalaisia ohjesääntöjä, sillä ne arvioitiin tehtäväjohtamisen kehittymisen kannalta keskeisiksi lähteiksi. Tutkimuksen primäärilähteitä olivat Naton, Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Ranskan, Saksan, Ruotsin, Israelin ja Suomen ajantasaiset ohjesäännöt tai niiden muodostamat johtamisen doktriinit. Tutkimuksen tuloksena preussilais-saksalaisen tehtävätaktiikan (Auftragstaktik) voidaan nähdä olevan historiallinen johtamisen periaate tai filosofia, joka on kirjattu yhtenevällä tavalla saksalaisiin ja suomalaisiin historiallisiin ohjesääntöihin. Suomessa sen voidaan nähdä sulautuvan osaksi yleisiä taktisia periaatteita toisen maailmansodan jälkeen kylmän sodan aikana. Tehtävätaktiikan tunnistettiin olevan tehtäväjohtamisen taustakäsite johtuen sen historiallisesta asemasta ja kulttuurillisista taustatekijöistä. Tehtäväjohtamisen (mission command) tunnistettiin liittyvän yhdysvaltalaiseen sotataitoon ja tehtäväkäskyyn, jossa määritetään komentajan tahto ja tehtävä, joilla ohjataan toimintaa. Tutkimuksen tuloksena tunnistettiin tehtäväjohtamisen kriittiseksi ominaispiirteeksi johtajan toimivallan delegoiminen alaiselle tehtävän suorittamiseksi, minkä edellytyksenä ovat korkea koulutustaso ja luottamus. Delegoidulla toimivaltuudella tavoitellaan aloitteellisuutta ja osittaista autonomiaa sekä toiminnanvapautta tehtävän toteuttamisessa. Aineistosta nousi tehtäväjohtamisen lisäksi esille käskyjohtaminen (detailed command), jota verrattiin johtopäätöksissä tehtäväjohtamiseen sen vahvuuksien ja heikkouksien tunnistamiseksi. Tehtävä-johtamista ei voida nostaa käskyjohtamista paremmaksi tavaksi johtaa, sillä osia molemmista johtamistavoista esiintyy lähes kaikissa tilanteissa. Johtamistapojen käytettävyys riippuu toimintaympäristöstä ja eri johtamistasojen tilanneymmärryksestä. Tehtäväjohtaminen soveltuu tyypillisesti kompleksiseen ympäristöön, jossa odotetaan olevan paljon vaikeasti ennakoitavia muutostekijöitä. Tehtäväjohtamisella tavoitellaan tyypillisesti alaisten aloitteellista, yllätyksellistä, ketterää ja tilanteeseen sopeutuvaa toimintaa etenkin taktisella ja sitä alemmilla johtamistasoilla.