Työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen laivapalveluksessa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan työn ja yksityiselämän yhteensovittamista Merivoimien sota-aluksilla. Tutkimuksen tiedonintressi perustuu Merivoimien esikunnan tarpeeseen selvittää, miten aluksilla palveluksessa olevat kokevat työn ja yksityiselämän yhteensovittamisen. Tutkimusongelmana on selvittää, miten työn ja yksityiselämän yhteensovittamista voisi parantaa työhyvinvoinnin lisäämiseksi. Tavoitteena on tutkimuksesta saatavan informaation kautta kehittää aluspalveluksessa olevien työ- ja toimintakykyä. Tutkimustyön menetelmä on laadullinen, teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tieteenfilosofisesti tutkimuk-sessa korostuvat tulkinnallisuus ja subjektivismi. Tutkimuksessa on kuultavissa sekä tutkijan tulkinta että tutkittavan joukon subjektiiviset näkemykset työn ja yksityiselämän yhteensovittamiseen liittyvis-tä tekijöistä. Tutkimus asemoituu osaksi yhteiskuntatieteellistä, työn ja perheen suhteita käsittelevää tutkimusta sekä psyykkisen kuormittumisen ja psykologisen palautumisen psykologian tutkimusta. Esitutkimuksen teoreettisessa tarkastelussa on yhdistetty psyykkisen kuormittumisen tekijöinä vuorotyön, unenlaadun ja työstä irtautumisen haasteet epävallisen työympäristön ja työn luonteen luomiin haasteisiin. Teoriakokonaisuus tukee aineiston analyysistä syntyvän synteesin muodostamista. Tutkimusaineisto koostuu ryhmä-, yksilö- ja sähköpostihaastatteluista (yhteensä 21 informanttia) sekä haastattelumuistiinpanoista. Analyysissä aineisto on redusoitu, klusteroitu ja abstrahoitu yleiskäsityksen ja johtopäätösten muodostamiseksi. Tutkimustuloksista on havaittavissa, että sota-aluksella työskentelyn koetaan aiheuttavan ajoittain voimakasta psyykkistä kuormaa, jonka taustalla vaikuttavat palautumista häiritsevät univaikeudet, työrytmistä johtuva yhtäjaksoisen unen puute, työn vaativuus ja työstä irtautumisen haasteellisuus erityisesti merellä oltaessa. Kuormittumiseen vaikuttaa myös jossain määrin poikkeuksellinen työympäristö. Riittämättömän palautumisen taustalla vaikuttavat merkittävänä tekijänä myös työsuhteen ehdot ja niiden seurauksena syntyvä ylityö. Kirjanpidollinen työaika ja toteutunut työaika eroavat merkittävästi toisistaan. Kuormittuminen heijastuu usein yksityiselämään mm. käyttäytymisen muutoksina aiheuttaen ristiriitoja ja työstä kotiin syntyviä konflikteja. Kuormittumisen seurauksena syntyvä palautumisen tarve on myös usein ristiriidassa poissaolon aikana syntyvien yksityiselämän vaatimusten ja odotusten kanssa. Näin ollen tutkimuksessa on myös psykologinen näkökulma. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että työn ja yksityiselämän yhteensovittamista on mahdollista parantaa pyrkimällä varmistamaan työntekijöiden riittävä palautuminen mm. mahdollistamalla riittävä yhtäjaksoinen uni työntekijöille. Tulosten perusteella näyttää myös siltä, että koulutuksella on mahdollista lisätä ymmärrystä työstä aiheutuvien ristiriitatilanteiden hallitsemiseksi. Huomiota tulisi kiinnittää myös esimiestyön kehittämiseen, jolla tämän tutkimuksen valossa voidaan ajatella olevan suotuisia vaikutuksia työn ja yksityiselämän välisen tasapainon vahvistamiselle.