Merisaartoa (Naval Blockade) käsittelevät oikeussäännöt : tapausesimerkkinä Gaza

Abstract

Tämä tutkimus kuuluu johtamisen sekä sotilasjuridiikan -tieteenalaan. Tutkimus sijoittuu tieteenfilosofisesti kansainvälisoikeudelliseen eurooppalaiseen eli oikeuspositivistiseen lähestymistapaan. Tutkimuskohteena olivat merisaartoa käsittelevät oikeussäännöt. Merisaarron oikeussääntöjä tarkasteltiin Gazan merisaarron sekä vuoden 2010 Gazan avustussaattueen ja Israelin puolustusvoimien välisen tapauksen kautta. Tavoitteena oli muodostaa oikeussääntöjä ja tapausta tarkastelemalla perusteltu näkemys siitä, miten kansainvälisen oikeuden oikeussäännöt käsittelevät merisaartoa sekä miten oikeussäännöt vaikuttavat merisaarron asettaneen valtion oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Keskeisin tutkimusongelma oli: mitkä ovat merisaartoa (Naval Blockade) käsittelevät oikeussäännöt ja soveltuvatko ne Gazan merisaarron oikeudelliseen arviointiin? Tutkimuksen kysymyksenasettelun kannalta relevanttia voimassaolevaa kansainvälistä oikeutta systematisoitiin ja tulkittiin nojautuen tutkimuksen ensisijaisiin lähteisiin, joita olivat kansainvälisen oikeuden oikeuslähteet, käytännössä valtiosopimukset. Tutkimuksessa käytetty aineisto oli kansainvälisten oikeuslähteiden lisäksi pääasiassa kirjallisuutta, oikeuden pöytäkirjoja, raportteja sekä tieteellisiä artikkeleita. Tutkimuksen loppuosa pohjautuu paljolti Gazan merisaartoa ja vuoden 2010 Mavi Marmaran tapausta käsittelevien raporttien analysointiin. Tärkeimmät havainnot ja johtopäätökset ovat: Merisaarron oikeussäännöt nojaavat vahvasti 1800-luvun puolivälin sekä 1900-luvun alun valtiosopimuksiin. Ne ovat iästään huolimatta säilyneet varsin muuttumattomina nykyaikaisissa sotilaskäsikirjoissa osana nykyaikaista tapaoikeutta sekä muuta merisodankäynnin teoriaa. Jotta merisaarto olisi laillinen, on sen täytettävä viisi vaatimusta: siitä ilmoittaminen, tehokkuus, puolueettomuus, suhteellisuus ja pääsyn mahdollistaminen puolueettomille rannikoille. Se voidaanko Gazan merisaartoa arvioida oikeudellisesti merisaarron oikeussääntöjen avulla, kulminoituu kahteen asiaan: Israelin ja Gazan välisen aseellisen selkkauksen luonteeseen sekä Gazan miehityskysymykseen. Gazan ja Israelin historian sekä monimutkaisen vallitsevan tilanteen vuoksi selkkauksen luonne on erittäin vaikea tunnistaa. Sitä pidetään kuitenkin useissa tapauksissa mieluummin kansainvälisenä. Monet näkökohdat tukevat sitä, että Israelin miehitys Gazassa ei ole vieläkään päättynyt. Israelin voidaan nähdä pysyvän miehitysvaltana Gazan alueella, kunnes kaikki olemassa olevat tosiasiallisen hallinnan elementit on saatu purettua. Näyttäisi vahvasti siltä, että Israelin asettama Gazan merisaarto on kansainvälisoikeudellisesti laillinen. Mitään suoranaisesti merisaarron asettamiseen tai sen ylläpitämiseen liittyvää vaatimusta ei tämän tutkimuksen perusteella pystytty osoittamaan laiminlyödyksi. Israelin toteuttamalla kokonaisvaltaisella saartopolitiikalla nähtiin olevan suurin vaikutus Gazan humanitaariseen tilanteeseen, eikä niinkään merisaarrolla. Israel toimi pääsääntöisesti oikeussääntöjen mukaisesti ottaessaan haltuun Gazan merisaarron rikkomista yrittäneet alukset vuonna 2010. Pureuduttaessa tapauksen yksityiskohtiin, oli löydettävissä muutamia tekijöitä, jotka Israelin asevoimat olisi voinut toteuttaa varovaisemmin.