Aluspalveluksessa olevien merisotilaiden liikunta-aktiivisuus

Abstract

Merivoimien alushenkilöstön liikunta-aktiivisuutta ei ole aiemmin tutkittu, joten tutkimukselle oli selkeä tarve ja tutkimus oli myös ajankohtainen, sillä merivoimien alushenkilöstön työssä jaksaminen ja työtuntimäärät meripalveluksessa ovat nousseet esiin tiedotusvälineissä. Lisäksi uusimuotoisen fyysisen toimintakyvyn testaustoiminta aloitettiin Puolustusvoimissa vuonna 2020. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten merivoimien aluspalveluksessa oleva palkattu sotilashenkilöstö suhtautuu liikuntaan vapaa-ajalla ja meripalveluksessa, millaisia yhteyksiä meripalveluksella on liikunta-aktiivisuuteen ja miten fyysisen toimintakyvyn testeihin suhtaudutaan. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat merivoimien taistelualusten ja suurten huoltoalusten henkilöstö. Kyselyyn saatiin 145 vastausta (noin 40 % kohdejoukosta). Tilastolliset analyysit suoritettiin SPSS –ohjelmalla. Tuloksia vertailtiin henkilöstöryhmien, ikäryhmien, laivueiden, alusluokkien ja kestävyyskuntoluokkien välillä. Ryhmävertailuissa käytettiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa, Mann-Whitneyn U-testausta ja χ2-testejä (Khiin neliötestejä) ristiintaulukoinnissa. Aluspalvelu on yhteydessä liikunta-aktiivisuuteen, kun meripalvelus lyhentää harjoitteluaikoja ja vähentää harjoitusmääriä. Määrällisesti paljon vapaa-ajalla liikkuvat ovat liikunta-aktiivisempia myös meripalveluksessa. Esimerkiksi kestävyysliikunnan useudella vapaa-ajalla ja meripalveluksessa sekä kestävyysliikuntaan käytetyssä ajassa vapaa-ajalla ja meripalveluksessa löytyi tilastollisesti erittäin merkitsevä yhteys (p < 0.001). Tärkeä havainto on, että liikunnan määrä ei ole suoraan riippuvainen meripalveluksen määrästä ja tehdyistä työtunneista vaan niihin näyttäisi vaikuttavan muut syyt (mm. väsymys ja ajanpuute). Ikä ja kestävyyskunnon taso ovat myös keskeisiä tekijöitä liikuntamääriä vertailtaessa. Mielenkiintoinen havainto on myös, että vahtirytmin pituudella ei löytynyt yhteyttä liikunta-aktiivisuuteen, mutta vahtirytmin muutoksella nähdään yhteys meripalveluksen aiheuttamaan kokonaisrasitukseen. Alushenkilöstö liikkuu vapaa-ajalla paremmin liikuntasuositusten mukaisesti, läpäisee työnantajan velvoittamat fyysisen toimintakyvyn testit ja suhtautuu niihin positiivisesti. Aluspalveluksessa tulee: 1) ylläpitää käytännölliset ja toimivat liikuntavälineet, 2) suunnitella ja raportoida liikuntaharjoittelun kuukausittainen toteuma, joka voisi olla yksikön päällikön vuosittaisen suoritusarvion kohde, 3) kehittää alusyksiköille soveltuvat harjoitusohjelmat ja kouluttaa ne yhteistyössä esimiesten ja liikuntakasvatusalan kanssa sekä 4) toimeenpanna joukko-osastossa yhteisten liikuntatapahtumien ja viikkoliikunnan suunnittelu mahdollisimman laajan alushenkilöstön osallistumisen mahdollistamiseksi tai korvaavien toimenpiteiden lisäämiseksi. Näillä toimilla kannustetaan myös heikkokuntoisimpia liikkumaan. Laivueissa meripalvelumäärät sekä -jaksojen pituudet ja ajankohdat vaihtelevat, jolloin on suunniteltava liikuntaharjoittelu vuositasolla laivuekohtaisesti. Tarpeellista olisi saada liikunta rutiiniksi päivittäistä vahtirytmiä merellä ja ymmärtää liikunnan terveyshyödyt esimiehistä alaisiin. Pitkäkestoinen merellä olo aiheuttaa herkästi väsymystä ja paikallaanoloa, joka johtaa liikunnan ja energiankulutuksen vähenemiseen ja mahdollisesti liikapainoon. Väsymys ja liikunnan puute voi kumuloitua vapaa-ajalle ja kynnys lähteä liikkumaan saattaa nousta.