Equal participation in society? : Perspectives on the opportunities of persons with disabilities in Finland
Hästbacka, Elisabeth (2021-10-22)
Åbo Akademi University
22.10.2021
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-4099-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-4099-7
Tiivistelmä
Societal participation for persons with disabilities is central for disability policies globally, and in a Finnish setting, and it is firmly anchored in the welfare state’s commitment to create equal opportunities through for example disability services. In addition, it is dependent on other prerequisites, such as accessibility and an inclusive labour market. However, the welfare state’s commitments have become increasingly important through efforts of strengthening the rights of persons with disabilities and they are often dependent on political decisions (that should be) based on knowledge and research. Furthermore, professionals, such as social workers within municipal disability services, implement the political decisions by providing services and support for persons with disabilities. On the grassroot level, disabled persons’ opportunities to societal participation are often dependent of the service and support available. In addition, the lack of different barriers, such as prejudices, and the availability of different facilitators like accessibility, are equally crucial.
The aim of this doctoral thesis is to study how the opportunities for participation in society are constructed in relation to persons with disabilities in Finland, and how this can be understood and problematized from a theoretical standpoint of equality. In order to distinguish which barriers and facilitators affect it, and to see how it can be enhanced, this thesis includes four perspectives: the research field’s perspective, the political perspective, the professional perspective, and disabled persons’ personal perspective. The empirical part is based on the qualitative content analysis of studies from a scoping review, a parliamentary debate as well as interviews with both social workers and persons with disabilities. The findings show a strong emphasis on equality and self-determination as well as on disabled persons’ labour market participation and participation in decision-making. Furthermore, facilitators, barriers, and suggested actions for enhancing societal participation were all interrelated. Negative attitudes and inaccessibility were for example often highlighted as barriers, whereas disability rights and services were seen as important facilitators. In order to enhance the societal participation of persons with disabilities the disability service system was regarded as in need of increased flexibility and resources. Increased accessibility, inclusive attitudes and improved employment opportunities were also called for. For reaching equal opportunities to societal participation, many actions are still needed in society, and these are also required by the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities, which Finland has committed to. ----------
Delaktighet i samhället för personer med funktionsvariationer är en central del av funktionshinderpolitiken, såväl globalt som i Finland och det är starkt förankrat till välfärdsstatens åtagande att skapa jämlika möjligheter genom till exempel funktionshinderservice. Även andra faktorer, såsom tillgänglighet och en inkluderande arbetsmarknad är avgörande. Välfärdsstatens åtaganden har blivit allt viktigare genom eftersträvanden att stärka funktionshindrade personers jämlikhet och rättigheter och de föregås ofta av politiska beslut (som borde vara) baserade på kunskap och forskning. Sedan är det professionella, såsom socialarbetare inom kommunernas funktionshinderservice som implementerar de politiska besluten genom att bevilja service och stöd för personer med funktionsvariationer. På gräsrotsnivån är funktionshindrade personers möjligheter till delaktighet i samhället ofta beroende av tillgången till service och stöd. Därtill är frihet från hinder, såsom fördomar, samt olika möjliggörande faktorer, såsom tillgänglighet av avgörande betydelse.
Syftet med denna doktorsavhandling är att studera hur möjligheter till delaktighet i samhället konstrueras för personer med funktionsvariationer i Finland, samt hur de kan förstås och problematiseras i relation till en teoretisk utgångspunkt av jämlikhet. För att urskilja vilka hinder och möjliggörande faktorer som påverkar delaktigheten, och hur den kan främjas, omfattar avhandlingen fyra perspektiv: forskningsfältets, politikens, de professionellas och funktionshindrade personers eget perspektiv. Den empiriska delen baserar sig på kvalitativ innehållsanalys av studier ur en litteraturöversikt, en riksdagsdebatt, samt intervjuer med både socialarbetare och personer med funktionsvariationer. Resultaten visar en stark betoning av jämlikhet och självbestämmande, samt funktionshindrade personers deltagande i arbetsmarknaden och beslutsfattande. Därtill framgår en sammankoppling mellan olika möjliggörande faktorer, hinder och föreslagna sätt att främja delaktighet i samhället. Negativa attityder och otillgänglighet framhölls till exempel ofta som hinder, medan funktionshindrade personers rättigheter och service sågs som viktiga möjliggörande faktorer. I syfte att främja funktionshindrade personers delaktighet i samhället ansågs funktionshinderservicesystemet behöva mer flexibilitet och resurser. Därtill efterlystes ökad tillgänglighet, inkluderande attityder och bättre sysselsättningsmöjligheter. För att jämlika möjligheter till delaktighet ska nås, behövs ännu många åtgärder i samhället, vilket också förutsätts i FN:s konvention om rättigheter för personer med funktionsnedsättning, som Finland förbundit sig till. ----------
Vammaisten osallisuus yhteiskunnassa on vammapolitiikan keskiössä sekä maailmanlaajuisesti, että Suomessa ja se kytkeytyy tiiviisti hyvinvointivaltion sitoumukseen luoda yhdenvertaisia mahdollisuuksia esim. vammaispalvelujen avulla. Lisäksi osallisuus on riippuvaista myös muista edellytyksistä, kuten esteettömyydestä ja saavutettavuudesta, sekä osallistavista työmarkkinoista. Pyrkimykset vahvistaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja oikeuksia ovat tehneet hyvinvointivaltion sitoumuksista yhä tärkeämpiä, ja ne ovat usein riippuvaisia poliittisista päätöksistä, jotka perustuvat (tai joiden tulisi perustua) tietoon ja tutkimukseen. Ammattilaiset, kuten kuntien vammaispalvelujen sosiaalityöntekijät puolestaan toimeenpanevat näitä poliittisia päätöksiä myöntämällä palveluja ja tukea vammaisille henkilöille. Ruohonjuuritasolla vammaisten henkilöiden mahdollisuudet olla osallisina yhteiskunnassa ovat usein riippuvaisia palvelujen ja tukien saatavuudesta. Lisäksi vapaus erilaisista esteistä, kuten ennakkoluuloista, sekä erilaiset mahdollistavat tekijät, kuten esteettömyys, ovat myös yhtä lailla olennaisia.
Tämän väitöskirjan tarkoituksena on tutkia, millaisina mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan näyttäytyvät vammaisille henkilöille Suomessa ja miten ne voidaan ymmärtää ja problematisoida yhdenvertaisuuden teoreettisesta lähtökohdasta. Erilaisten esteiden ja mahdollistavien tekijöiden vaikutusten selvittämiseksi, sekä sen, miten osallisuutta voidaan edistää, tämä väitöskirja sisältää neljä näkökulmaa: tutkimuskentän, poliittisen, professionaalisen ja vammaisten henkilöiden oman näkökulman. Empiirinen osa perustuu laadulliseen sisällönanalyysiin kirjallisuuskatsauksessa valituista artikkeleista, eduskunnan lähetekeskustelusta, sekä sosiaalityöntekijöiden ja vammaisten henkilöiden haastatteluista. Tuloksissa korostuivat voimakkaasti yhdenvertaisuus ja itsemääräämisoikeus, sekä vammaisten henkilöiden osallistuminen työmarkkinoille ja päätöksentekoon. Lisäksi esteet, mahdollistavat tekijät ja ehdotetut toimet yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi olivat yhteydessä toisiinsa. Kielteisiä asenteita ja ympäristön esteellisyyttä korostettiin esimerkiksi usein esteinä, kun taas oikeuksia ja palveluja pidettiin tärkeinä mahdollistajina. Yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi vammaispalvelujärjestelmään kaivattiin lisää joustavuutta ja resursseja. Lisäksi peräänkuulutettiin laajempaa esteettömyyttä, osallistavia asennetta ja parempia työmahdollisuuksia. Yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien saavuttamiseksi tarvitaan edelleen monia muutoksia yhteiskunnassa, ja näitä edellyttää myös YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, johon Suomi on sitoutunut.
The aim of this doctoral thesis is to study how the opportunities for participation in society are constructed in relation to persons with disabilities in Finland, and how this can be understood and problematized from a theoretical standpoint of equality. In order to distinguish which barriers and facilitators affect it, and to see how it can be enhanced, this thesis includes four perspectives: the research field’s perspective, the political perspective, the professional perspective, and disabled persons’ personal perspective. The empirical part is based on the qualitative content analysis of studies from a scoping review, a parliamentary debate as well as interviews with both social workers and persons with disabilities. The findings show a strong emphasis on equality and self-determination as well as on disabled persons’ labour market participation and participation in decision-making. Furthermore, facilitators, barriers, and suggested actions for enhancing societal participation were all interrelated. Negative attitudes and inaccessibility were for example often highlighted as barriers, whereas disability rights and services were seen as important facilitators. In order to enhance the societal participation of persons with disabilities the disability service system was regarded as in need of increased flexibility and resources. Increased accessibility, inclusive attitudes and improved employment opportunities were also called for. For reaching equal opportunities to societal participation, many actions are still needed in society, and these are also required by the UN Convention on the Rights of Persons with Disabilities, which Finland has committed to.
Delaktighet i samhället för personer med funktionsvariationer är en central del av funktionshinderpolitiken, såväl globalt som i Finland och det är starkt förankrat till välfärdsstatens åtagande att skapa jämlika möjligheter genom till exempel funktionshinderservice. Även andra faktorer, såsom tillgänglighet och en inkluderande arbetsmarknad är avgörande. Välfärdsstatens åtaganden har blivit allt viktigare genom eftersträvanden att stärka funktionshindrade personers jämlikhet och rättigheter och de föregås ofta av politiska beslut (som borde vara) baserade på kunskap och forskning. Sedan är det professionella, såsom socialarbetare inom kommunernas funktionshinderservice som implementerar de politiska besluten genom att bevilja service och stöd för personer med funktionsvariationer. På gräsrotsnivån är funktionshindrade personers möjligheter till delaktighet i samhället ofta beroende av tillgången till service och stöd. Därtill är frihet från hinder, såsom fördomar, samt olika möjliggörande faktorer, såsom tillgänglighet av avgörande betydelse.
Syftet med denna doktorsavhandling är att studera hur möjligheter till delaktighet i samhället konstrueras för personer med funktionsvariationer i Finland, samt hur de kan förstås och problematiseras i relation till en teoretisk utgångspunkt av jämlikhet. För att urskilja vilka hinder och möjliggörande faktorer som påverkar delaktigheten, och hur den kan främjas, omfattar avhandlingen fyra perspektiv: forskningsfältets, politikens, de professionellas och funktionshindrade personers eget perspektiv. Den empiriska delen baserar sig på kvalitativ innehållsanalys av studier ur en litteraturöversikt, en riksdagsdebatt, samt intervjuer med både socialarbetare och personer med funktionsvariationer. Resultaten visar en stark betoning av jämlikhet och självbestämmande, samt funktionshindrade personers deltagande i arbetsmarknaden och beslutsfattande. Därtill framgår en sammankoppling mellan olika möjliggörande faktorer, hinder och föreslagna sätt att främja delaktighet i samhället. Negativa attityder och otillgänglighet framhölls till exempel ofta som hinder, medan funktionshindrade personers rättigheter och service sågs som viktiga möjliggörande faktorer. I syfte att främja funktionshindrade personers delaktighet i samhället ansågs funktionshinderservicesystemet behöva mer flexibilitet och resurser. Därtill efterlystes ökad tillgänglighet, inkluderande attityder och bättre sysselsättningsmöjligheter. För att jämlika möjligheter till delaktighet ska nås, behövs ännu många åtgärder i samhället, vilket också förutsätts i FN:s konvention om rättigheter för personer med funktionsnedsättning, som Finland förbundit sig till.
Vammaisten osallisuus yhteiskunnassa on vammapolitiikan keskiössä sekä maailmanlaajuisesti, että Suomessa ja se kytkeytyy tiiviisti hyvinvointivaltion sitoumukseen luoda yhdenvertaisia mahdollisuuksia esim. vammaispalvelujen avulla. Lisäksi osallisuus on riippuvaista myös muista edellytyksistä, kuten esteettömyydestä ja saavutettavuudesta, sekä osallistavista työmarkkinoista. Pyrkimykset vahvistaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta ja oikeuksia ovat tehneet hyvinvointivaltion sitoumuksista yhä tärkeämpiä, ja ne ovat usein riippuvaisia poliittisista päätöksistä, jotka perustuvat (tai joiden tulisi perustua) tietoon ja tutkimukseen. Ammattilaiset, kuten kuntien vammaispalvelujen sosiaalityöntekijät puolestaan toimeenpanevat näitä poliittisia päätöksiä myöntämällä palveluja ja tukea vammaisille henkilöille. Ruohonjuuritasolla vammaisten henkilöiden mahdollisuudet olla osallisina yhteiskunnassa ovat usein riippuvaisia palvelujen ja tukien saatavuudesta. Lisäksi vapaus erilaisista esteistä, kuten ennakkoluuloista, sekä erilaiset mahdollistavat tekijät, kuten esteettömyys, ovat myös yhtä lailla olennaisia.
Tämän väitöskirjan tarkoituksena on tutkia, millaisina mahdollisuudet osallistua yhteiskuntaan näyttäytyvät vammaisille henkilöille Suomessa ja miten ne voidaan ymmärtää ja problematisoida yhdenvertaisuuden teoreettisesta lähtökohdasta. Erilaisten esteiden ja mahdollistavien tekijöiden vaikutusten selvittämiseksi, sekä sen, miten osallisuutta voidaan edistää, tämä väitöskirja sisältää neljä näkökulmaa: tutkimuskentän, poliittisen, professionaalisen ja vammaisten henkilöiden oman näkökulman. Empiirinen osa perustuu laadulliseen sisällönanalyysiin kirjallisuuskatsauksessa valituista artikkeleista, eduskunnan lähetekeskustelusta, sekä sosiaalityöntekijöiden ja vammaisten henkilöiden haastatteluista. Tuloksissa korostuivat voimakkaasti yhdenvertaisuus ja itsemääräämisoikeus, sekä vammaisten henkilöiden osallistuminen työmarkkinoille ja päätöksentekoon. Lisäksi esteet, mahdollistavat tekijät ja ehdotetut toimet yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi olivat yhteydessä toisiinsa. Kielteisiä asenteita ja ympäristön esteellisyyttä korostettiin esimerkiksi usein esteinä, kun taas oikeuksia ja palveluja pidettiin tärkeinä mahdollistajina. Yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi vammaispalvelujärjestelmään kaivattiin lisää joustavuutta ja resursseja. Lisäksi peräänkuulutettiin laajempaa esteettömyyttä, osallistavia asennetta ja parempia työmahdollisuuksia. Yhdenvertaisten osallistumismahdollisuuksien saavuttamiseksi tarvitaan edelleen monia muutoksia yhteiskunnassa, ja näitä edellyttää myös YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista, johon Suomi on sitoutunut.