Adaptation to Climate Change in the Baltic Sea and Arctic Regions : Governance and policy tools across countries

Abstract

The objective of this study was to collect and synthesise information about climate adaptation policy and governance in the Baltic Sea and Arctic regions. The report also describes best practices from different countries that Finland could learn from and gives recommendations for Finland.

The countries and territories included are Sweden, Denmark, Faroe Islands, Greenland, Norway, Iceland, Germany, Poland, Estonia, Latvia, Lithuania, Russia, Belarus, Canada, and the USA. The report is based on a literature study on the situation of adaptation planning and coordination in the target countries and regions. Document review was complemented with interviews of national experts.

Broadly speaking, western, bigger and Nordic countries as well as those that started early have more advanced adaptation policies and governance. The studied countries and regions show both similarities and differences in approaches. Five have both a national adaptation strategy and plan, two have only a strategy, and two have only a plan, and five do not have such a document yet. Some countries have integrated both mitigation and adaptation in the same strategy.

On sectoral adaptation work, the approach differs from mandatory sectoral action plans to no separate sectoral adaptation documents at all. The most common approach in regional and local adaptation work is that subnational adaptation strategies are voluntary, but they are supported by projects. However, regional or local adaptation plans are obligatory in some countries.

Countries use national adaptation strategies and action plans to set priorities. The processes for setting the priorities vary, but may involve inter-ministerial committees, expert working groups, stakeholder dialogues and public consultations. Priorities often cover different sectors and cross-cutting measures (e.g. information). Several countries want to integrate adaptation into existing processes and governance levels.

The biggest challenges in adaptation policy cluster around three issues: the need to improve awareness and political priority of adaptation; challenges in coordination across sectors and levels; as well as lack of funding or human resources dedicated for adaptation.

Selvityksen tavoitteena oli kerätä yksiin kansiin tietoa ilmastonmuutokseen sopeutumispolitiikasta ja -hallinnosta sekä Itämeren alueen maissa että arktisilla alueilla. Raportissa kuvaillaan myös eri maiden parhaita käytäntöjä, joista Suomi voi oppia ja annetaan suosituksia Suomelle.

Selvitys kattaa seuraavat maat ja alueet: Ruotsi, Tanska, Färsaaret, Grönlanti, Norja, Islanti, Saksa, Puola, Viro, Liettua, Venäjä, Valko-Venäjä, Kanada ja Yhdysvallat. Selvitys perustuu kirjallisuuskatsaukseen sopeutumisen suunnittelun ja koordinaation tilanteesta kohdemaissa ja -alueilla. Tietoja täydennettiin haastattelemalla kansallisia asiantuntijoita.

Yleisesti ottaen sopeutumispolitiikka ja -hallinto on edistyneintä länsimaissa, isoissa maissa ja Pohjoismaissa sekä niissä maissa, jotka ovat käynnistäneet sopeutumistoimet aikaisin. Eri maiden ja alueiden lähestymistavoissa havaittiin sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Viidellä maalla ja alueella on sekä kansallinen sopeutumisstrategia että -suunnitelma, kahdella vain strategia ja kahdella vain suunnitelma, viidellä taas ei vielä ole sopeutumissuunnitelmaa tai -strategiaa. Joidenkin maiden ilmastostrategiat sisältävät sekä ilmastonmuutoksen hillinnän että siihen sopeutumisen.

Sektorikohtaisessa sopeutumistyössä lähestymistavat vaihtelevat pakollisista sektorikohtaisista toimintasuunnitelmista tilanteeseen, jossa sektorikohtaisia toimintasuunnitelmia ei ole lainkaan. Alueellisen ja paikallisen tason sopeutumisstrategiat ovat useimmissa maissa vapaaehtoisia, mutta niitä tuetaan projektien avulla. Paikalliset tai alueelliset sopeutumissuunnitelmat ovat kuitenkin pakollisia joissakin maissa.

Maat määrittelevät sopeutumispolitiikan ja toimenpiteiden prioriteetit kansallisissa sopeutumisstrategioissaan ja toimintasuunnitelmissaan. Suunnitteluprosessit ovat erilaisia eri maissa ja ne voivat muodostua ministeriöiden välisistä komiteoista, asiantuntijatyöryhmistä, sidosryhmädialogeista ja julkisista kuulemisista. Prioriteetit vaihtelevat, mutta ne sisältävät usein eri sektoreita ja poikkileikkaavia toimia (esim. tutkimus ja tiedonvälitys). Useat maat haluavat valtavirtaistaa sopeutumista ja sisällyttää sen olemassa oleviin prosesseihin ja hallintotasoihin.

Sopeutumispolitiikan suurimmat haasteet voidaan tiivistää kolmeen seikkaan: tarve parantaa tietoisuutta sopeutumisesta sekä sen poliittista priorisointia, haasteet alueiden ja tasojen välisessä koordinoinnissa sekä sopeutumiselle osoitettujen rahoituksen ja inhimillisten resurssien puute.