Mies- ja naisvarusmiesten yhteismajoituskokeilun seurantatutkimus (TUPA)

Abstract

Tutkimusraportti perustuu osana TUPA-projektia tehtyyn TUPA-kyselyyn. Kyselyssä selvitettiin varusmiesten näkemyksiä ja kokemuksia mies- ja naisvarusmiesten yhteismajoituskokeilusta. Lisäksi kysyttiin mm. kiusaamiseen sekä häirintään ja ahdisteluun liittyviä kysymyksiä. Kyselyyn vastasi syys lokakuussa 2020 Karjalan ja Kainuun prikaateissa yhteensä 1627 saapumiserän 2/2020 varusmiestä. Vastausprosentti oli 50%. Kyselyyn vastaaminen ei edellyttänyt osallistumista yhteismajoituskokeiluun.

TUPA-kyselyyn vastanneista 67% oli antanut suostumuksensa osallistua yhteismajoituskokeiluun. Useimmat miehet ilmaisivat suostuneensa, koska asialla ei ollut heille väliä. Naisten osallistumisen syynä oli toive paremmasta ryhmäytymisestä, korkeammasta yhteishengestä sekä saumattomammasta toiminnasta oman ryhmän kanssa. Kokeilusta kieltäytyneet miehet kertoivat syyksi kiinnostuksen puutteen kokeilua kohtaan. Monet miehet toivoivat perinteistä armeijakokemusta, eivätkä uskoneet saavansa tätä yhteistuvassa. Kokeilusta kieltäytyneet naiset kertoivat epätietoisuudesta armeija-arkea sekä uutta kokeilua koskien. Naisten tupa nähtiin helpompana vaihtoehtona ainakin aluksi.

Vastaajista 13% (213 henkeä) majoittui yhteistuvissa. Suurin osa yhteismajoituskokeiluun osallistuneista vastasi yhteisasumisen olleen joko melko tai erittäin myönteinen kokemus. Keskimäärin naisten kokemukset ovat hieman miesten kokemuksia myönteisempiä. Suurin osa sekä kokeiluun osallistuneista että sen ulkopuolisista varusmiehistä viihtyi kyselyn aikaisessa tuvassaan joko melko tai erittäin hyvin. Varusmiehet arvioivat ryhmänsä (tupansa) varsin positiivisesti: vähintään kaksi kolmasosaa tunsi tulleensa hyväksytyksi ryhmäänsä, saaneensa tukea ja apua sekä muodostaneensa hyvän yhteishengen ryhmänsä kanssa. Yhteismajoituskokeiluun osallistuneet varusmiehet arvioivat ryhmänsä kuitenkin muita myönteisemmin.

Kysely koski myös suhtautumista yhteistupiin kaikkia varusmiehiä tulevaisuudessa koskevana käytäntönä. Melko tai erittäin myönteisesti suhtautui kaikista naisista 80% ja kaikista kokeiluun osallistuneista varusmiehistä 71%. Vakiokäytäntönä muihin yhteismajoitusjärjestelyihin, kuten kaikille yhteisiin wc-, suihku- ja pukeutumistiloihin, suhtautui myönteisesti alle kolmasosa kaikista vastaajista. Kokeiluun osallistuneet suhtautuivat kokeilun ulkopuolisiin verrattuna kielteisemmin yhteisiin wc- ja suihkutiloihin sekä yhteisiin saunavuoroihin kaikkia koskevina käytäntöinä. Yhteismajoitukseen liittyviä ongelmia ja kehittämisehdotuksia vastaajat esittivät hyvin vähän.

Kyselyyn vastanneista varusmiehistä 12% ilmoitti kokeneensa kiusaamista varusmiesaikanaan. Miehistä 11% ja naisista 22% kertoi kiusaamiskokemuksista. Kiusaamisen määrä tai sen muodot eivät merkittävästi eronneet yhteismajoituskokeiluun osallistuneiden varusmiesten ja muiden välillä, mutta kokeiluun osallistuneet naisvarusmiehet ovat kokeneet kaksinkertaisen määrän sanallista kiusaamista verrattuna muihin naisvarusmiehiin.

Keskeinen kysymys yhteismajoituksen tulevaisuuden kannalta on, perustuuko yhteismajoitus suostumukseen vai onko se kaikkia varusmiehiä koskeva vakiokäytäntö. Jälkimmäisessä tapauksessa on arvioitava kaikkia koskevan yhteismajoituksen vaikutuksia miesten palvelusmotivaatioon ja naisten hakeutumiseen vapaaehtoiseen palvelukseen.