Kansanäänestyksen seuraukset : Oppeja Mustasaaresta
Karv, Thomas; Backström, Kim (2021-05-25)
Karv, Thomas
Backström, Kim
Institutet för samhällsforskning (Samforsk), Åbo Akademi
25.05.2021
Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-4048-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-12-4048-5
Tiivistelmä
Kunnalliset kansanäänestykset antavat kuntalaisille mahdollisuuden esittää suoraan kollektiivisen mielipiteen tietystä asiasta. Vaaleilla valittujen edustajien ei tarvitse noudattaa tätä mielipidettä, vaan päätösvalta säilyy kansanäänestyksistä huolimatta poliittisilla elimillä. Jos valta todella haluttaisiin siirtää suoraan kansalaisille, lakimuutoksella olisi mahdollista poistaa neuvoa-antava elementti kunnallisia kansanäänestyksiä koskevasta lakipykälästä, joka määrää, että: Kansanäänestykset ovat neuvoa-antavia (KuntaL §24). Vaikka neuvoa-antavat kansanäänestykset ovat yleistyneet kunnallisella tasolla, on tärkeää muistaa, että kansanäänestyksen järjestämisestä päättää yhä kunnanvaltuusto. Tämä tarkoittaa, että jos kansanäänestyksiä koskevaa lainsäädäntöä muutettaisiin neuvoa-antavasta suoraan päättäväksi, se voisi luultavasti myös nostaa kunnanvaltuustojen henkistä kynnystä järjestää kansanäänestyksiä. Tämä voi varmasti osittain myös selittää sen, miksi tällä hetkellä ei käydä suurempaa poliittista keskustelua neuvoa-antavan elementin poistamisesta kunnallisista kansanäänestyksistä.
Mustasaaren kunnallinen kansanäänestys on myös opettanut meille, tai entisestään vahvistanut, että kuntarajat tapaavat herättää tunteita. Tämä oli myös odotettavissa, koska kuntaan kuuluminen on osa monen identiteettiä ja siten asia, jota arvioidaan tunneperusteilla. Se myös näkyi erittäin selvästi Mustasaaren tapauksessa (Setälä et al., 2020, s. 6). Tämän tyyppisistä asioista tulee siten helposti polarisoivia, koska tunteet ja rationaaliset argumentit sekoittuvat keskenään.Tämä koskee kuitenkin kaikkea politiikkaa. Tunteet ovat ja tulevat olemaan osa poliittista päätöksentekoa, koska yksilöillä on tunteet, mikä siten koskee myös poliitikkoja. Nämä tunteet voivat sitten purkautua joillakin, kun eri asiakysymyksistä pitäisi keskustella. Mustasaaren tapauksessa tämä johti siihen, että kuntaliitoskysymyksen molempien puolien välille syntyi selvää epäluottamusta (Setälä et al., 2020, s. 15).
Kun kunnallinen kansanäänestysprosessi aloitetaan, tulee kuitenkin kaikkien osapuolien olla tietoisia siitä, millaisen polarisaatioprosessin se voi käynnistää. Polarisoivan prosessin (kansanäänestys) ja polarisoivan kysymyksen (kuntaliitos) yhdistelmä voi, tulostemme perusteella, täysin selvästi aiheuttaa negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, ainakin lyhyellä aikavälillä. Edustuksellisessa poliittisessa järjestelmässä kunnallispoliitikko valitaan työskentelemään kuntalaisten hyväksi ja tekemään päätöksiä saatavilla olevien tietojen pohjalta tämä tavoite jatkuvasti mielessään. Kun asiasta saadaan uusia tietoja, tulee poliitikon kuitenkin olla valmis arvioimaan uudelleen aiempaa mielipidettään ja jopa muuttamaan sitä. Tämän ei pitäisi olla millään tavalla ristiriitaista vaan mitä suurimmassa määrin odotettavissa kansan valitsemilta edustajilta.
Kun kunta päättää järjestää kansanäänestyksen, tulee ymmärtää, millaiset voimat saattavat päästä irti ja millaisia vaikutuksia sillä voi olla sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Kuten tutkimuksemme osoittaa, näitä vaikutuksia syntyy, vaikka itse asiakysymys on loppuun käsitelty, ja vaikutukset voivat mahdollisesti jäädä myös pysyviksi. Mielestämme tällä hetkellä on kuitenkin, ja näiden tulosten perusteella, aivan liian aikaista puhua pysyvämmistä vaikutuksista. Toivomme kuitenkin, että tulevissa tutkimuksissa tullaan seuraamaan tuloksiamme, jotta voidaan selvittää, ovatko vaikutukset todella jääneet pysyvämmiksi. Lopuksi haluamme kehottaa kuntapäättäjiä harkitsemaan tarkkaan, onko kunnallinen kansanäänestys oikea tapa edetä, jos ainoa tarkoitus on saada käsitys kansalaismielipiteestä tietyssä asiassa. Jos tämä on tarkoitus, mielestämme on riittävää toteuttaa kunnassa ammattimainen mielipidekysely. Sillä, että kansanäänestyksen kautta ilmaistu kansan tahto koetaan ”virallisemmaksi”, ei ole väliä, jos tarkoituksena on vain tarkistaa kansalaisten mielipide. Jos sen sijaan tarkoituksena on antaa kuntalaisille valta päättää asian lopputuloksesta, kansanäänestys on parempi vaihtoehto. Menettelytavasta riippumatta on tärkeää ilmaista selvästi, mikä on kansan tahdon kuulemisen todellinen tarkoitus.
Mustasaaren kunnallinen kansanäänestys on myös opettanut meille, tai entisestään vahvistanut, että kuntarajat tapaavat herättää tunteita. Tämä oli myös odotettavissa, koska kuntaan kuuluminen on osa monen identiteettiä ja siten asia, jota arvioidaan tunneperusteilla. Se myös näkyi erittäin selvästi Mustasaaren tapauksessa (Setälä et al., 2020, s. 6). Tämän tyyppisistä asioista tulee siten helposti polarisoivia, koska tunteet ja rationaaliset argumentit sekoittuvat keskenään.Tämä koskee kuitenkin kaikkea politiikkaa. Tunteet ovat ja tulevat olemaan osa poliittista päätöksentekoa, koska yksilöillä on tunteet, mikä siten koskee myös poliitikkoja. Nämä tunteet voivat sitten purkautua joillakin, kun eri asiakysymyksistä pitäisi keskustella. Mustasaaren tapauksessa tämä johti siihen, että kuntaliitoskysymyksen molempien puolien välille syntyi selvää epäluottamusta (Setälä et al., 2020, s. 15).
Kun kunnallinen kansanäänestysprosessi aloitetaan, tulee kuitenkin kaikkien osapuolien olla tietoisia siitä, millaisen polarisaatioprosessin se voi käynnistää. Polarisoivan prosessin (kansanäänestys) ja polarisoivan kysymyksen (kuntaliitos) yhdistelmä voi, tulostemme perusteella, täysin selvästi aiheuttaa negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia, ainakin lyhyellä aikavälillä. Edustuksellisessa poliittisessa järjestelmässä kunnallispoliitikko valitaan työskentelemään kuntalaisten hyväksi ja tekemään päätöksiä saatavilla olevien tietojen pohjalta tämä tavoite jatkuvasti mielessään. Kun asiasta saadaan uusia tietoja, tulee poliitikon kuitenkin olla valmis arvioimaan uudelleen aiempaa mielipidettään ja jopa muuttamaan sitä. Tämän ei pitäisi olla millään tavalla ristiriitaista vaan mitä suurimmassa määrin odotettavissa kansan valitsemilta edustajilta.
Kun kunta päättää järjestää kansanäänestyksen, tulee ymmärtää, millaiset voimat saattavat päästä irti ja millaisia vaikutuksia sillä voi olla sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Kuten tutkimuksemme osoittaa, näitä vaikutuksia syntyy, vaikka itse asiakysymys on loppuun käsitelty, ja vaikutukset voivat mahdollisesti jäädä myös pysyviksi. Mielestämme tällä hetkellä on kuitenkin, ja näiden tulosten perusteella, aivan liian aikaista puhua pysyvämmistä vaikutuksista. Toivomme kuitenkin, että tulevissa tutkimuksissa tullaan seuraamaan tuloksiamme, jotta voidaan selvittää, ovatko vaikutukset todella jääneet pysyvämmiksi. Lopuksi haluamme kehottaa kuntapäättäjiä harkitsemaan tarkkaan, onko kunnallinen kansanäänestys oikea tapa edetä, jos ainoa tarkoitus on saada käsitys kansalaismielipiteestä tietyssä asiassa. Jos tämä on tarkoitus, mielestämme on riittävää toteuttaa kunnassa ammattimainen mielipidekysely. Sillä, että kansanäänestyksen kautta ilmaistu kansan tahto koetaan ”virallisemmaksi”, ei ole väliä, jos tarkoituksena on vain tarkistaa kansalaisten mielipide. Jos sen sijaan tarkoituksena on antaa kuntalaisille valta päättää asian lopputuloksesta, kansanäänestys on parempi vaihtoehto. Menettelytavasta riippumatta on tärkeää ilmaista selvästi, mikä on kansan tahdon kuulemisen todellinen tarkoitus.