Vesihuoltolaitosten kulut ja tulot

Abstract

Varsinais-Suomen ELY-keskuksen Vesihuoltolaitosten kulut ja tulot -selvitys antaa tietoa vesihuoltolaitosten maksujen kustannusten kattavuudesta.Vesihuoltopalvelujen järjestämistä ohjaa vesihuoltolaki, jonka mukaan toiminnasta syntyvät kustannukset tulee kattaa toiminnasta perittävillä maksuilla. Kuitenkin useilla laitoksilla on ongelmia kattaa toimintansa kulut perimillään maksuilla. Vesihuollon maksujen läpinäkyvyyttä tutkittiin vesihuollon tietojärjestelmään (VEETI) kirjattujen tietojen pohjalta. Lisäksi otettiin seitsemän erisuuruista ja yhtiömuodoiltaan erilaista vesihuoltolaitosta pilottilaitoksiksi, joiden taloushallintoa tarkasteltiin tarkemmin. Pilottilaitoksina toimivat Kokemäen Vesihuolto Oy, Kosken Tl kunnan vesihuoltolaitos, Laitilan kaupungin vesihuoltolaitos, Porin Vesi, Uudenkaupungin Vesi, Siikaisten kunnan vesihuoltolaitos ja VOK Kustavi OSK.

Useilla laitoksilla on koettu, että vesihuoltolaitosten asioista päättävillä tahoilla, kuten lautakunnilla ja johtoryhmillä, ei ole tarpeeksi tietoa vesihuollon taloushallinnosta ja maksujen määräytymisperusteista. Tämä vaikeuttaa laitosten talouden hoitoa ja vaikuttaa myös laitoksen toimintaan. Poliittisen ohjauksen roolia selvitettiin tarkemmin pilottivesihuoltolaitosten haastatteluissa. Erityisesti pienimmät laitokset kokivat poliittisen ohjauksen ongelmana.Selvityksen mukaan maksujen kustannusten kattavuus toteutuu reilulla puolella Lounais-Suomen laitoksista. Katsotaan myös, että vesihuoltolaitokset pystyvät kattamaan tulevaisuuden kustannukset maksutuotoillaan, jos ennusteita ja maksumuutoksia tehdään ajoissa. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että vaikka maksut kattaisivatkin vesihuollon kustannukset, on vesihuoltolaitoksilla vielä paljon parannettavaa maksujen kohdentuvuuden ja läpinäkyvyyden saralla.

Raportissa on esitetty hyviä käytäntöjä ja kehittämistoimenpiteitä vesihuoltolaitosten taloudellisen ja kestävän toiminnan kehittämiseen. Yhtenä keinona esitetään vesihuoltolaitosten koon kasvattamista. Pienemmillä laitoksilla henkilöresurssit, toimintavarmuus, toiminnan taso ja investointivarat ovat riskillisemmät kuin suuremmilla yksiköillä. Pilottilaitosten johdossa tunnistettiin suurempien yksiköiden hyödyt ja toivottiin ohjauskeinoja asian edistämiseksi. Toisena hyvänä käytäntönä esitetään maksujen määritystä aiheutumisperusteen mukaisesti. Maksut tulee määrittää laitoksen taloustarkastelun pohjalta ja se on hyvä tehdä vuosittain. Kaikkien laitosten tulee ottaa käyttöön perusmaksut. Liittymismaksut kuten myös perusmaksut tulee aiheuttamisperiaatteen toteutumisen vuoksi määrittää alueellisesti. Mikäli laitokselle on annettu vastuu kunnan osan hulevesiviemäröinnistä, tulee nämä kulut kattaa hulevesimaksuilla. Kolmantena hyvänä käytäntönä esitettiin vesihuoltolaitosten toiminnan kehittämistä benchmarkingin kautta. Esimerkiksi VEETIstä saadaan valmiita vertailuraportteja yhden tai useamman organisaation tiedoista, joiden avulla vertailua voidaan tehdä helposti. Tämä kuitenkin edellyttää, että laitokset kirjaavat tietonsa järjestelmään nykyistä kattavammin.

Työn yhteydessä pilottivesihuoltolaitoksille koostettiin talousennuste ja maksumuutoksien malli, jolla taloutta voidaan parantaa. Maksujensuunnittelutyökalusta on hyötyä usealle vesihuoltolaitokselle.