Kirkkokahvit on ollu aina : 50 vuotta suomalaista seurakuntatyötä Sydneyssä
Niemi, Riitta (2014)
Niemi, Riitta
Siirtolaisuusinstituutti
2014
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5889-78-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5889-78-9
Kuvaus
Lukijalle
1. Seurakunnan tarina vuosina 1964–2014
1.1 Lyhyt katsaus seurakunnan historiaan
1.2 Erinäisiä virstanpylväitä
2. Jumalanpalvelukset
3. Pappilan väki
3.1 Enok Reimaa (seurakunnan pappi 1964–1965)
3.2 Seppo ja Pirkko Heikkilä (1967–1970)
3.3 Veikko ja Elvi Pallas
3.4 Sakari ja Maija Vuorinen (1971–1977)
3.5 Risto ja Riitta Topi (1974–1978)
3.6 Markku ja Sirpa Jaakkola (1977–1980)
3.7 Hannu ja Maire Kilpeläinen (1978–1982)
3.8 Olli ja Ingrid Kaukonen (1982–1986)
3.9 Voitto ja Helvi Pokela (1982–1985)
3.10 Tuomo ja Raila Mantere (1986–1991)
3.11 Erkki ja Helena Juutinen (1991–1997)
3.12 Jorma ja Marjatta Jormakka (1993–2001)
3.13 Seppo Heikkilä (1997–1998, 2001–2002)
3.14 Heikki ja Marja Mattila (1999)
3.15 Teuvo ja Hele-Anneli Vähäkylä (2000, 2004)
3.16 Pekka ja Anna-Mari Kaskinen (2001–2002)
3.17 Pauli ja Marja-Terttu Huhtinen (2004–2010)
3.18 Martti Paananen ja Riitta Niemi (2011–)
4. Rippikoulut ja nuorten toiminta
5. Musiikkitoiminta
6. Killat
6.1 Illawarran kilta
6.2 Henrikin kilta
6.3 Nepean kilta
6.4 Muut killat: Liverpoolin kilta
6.5 Muut killat: Pictonin kotipiiri
7. Palvelupiste
8. Seurakunnan muu toiminta
8.1 Raamattupiirit
8.2 Piknikit
8.3 Suvipäivät
9. Seurakunnan merkitys
9.1 Tältä näytti tulevaisuus vuonna 1978
10. Yhteenveto
Lähteet.
1. Seurakunnan tarina vuosina 1964–2014
1.1 Lyhyt katsaus seurakunnan historiaan
1.2 Erinäisiä virstanpylväitä
2. Jumalanpalvelukset
3. Pappilan väki
3.1 Enok Reimaa (seurakunnan pappi 1964–1965)
3.2 Seppo ja Pirkko Heikkilä (1967–1970)
3.3 Veikko ja Elvi Pallas
3.4 Sakari ja Maija Vuorinen (1971–1977)
3.5 Risto ja Riitta Topi (1974–1978)
3.6 Markku ja Sirpa Jaakkola (1977–1980)
3.7 Hannu ja Maire Kilpeläinen (1978–1982)
3.8 Olli ja Ingrid Kaukonen (1982–1986)
3.9 Voitto ja Helvi Pokela (1982–1985)
3.10 Tuomo ja Raila Mantere (1986–1991)
3.11 Erkki ja Helena Juutinen (1991–1997)
3.12 Jorma ja Marjatta Jormakka (1993–2001)
3.13 Seppo Heikkilä (1997–1998, 2001–2002)
3.14 Heikki ja Marja Mattila (1999)
3.15 Teuvo ja Hele-Anneli Vähäkylä (2000, 2004)
3.16 Pekka ja Anna-Mari Kaskinen (2001–2002)
3.17 Pauli ja Marja-Terttu Huhtinen (2004–2010)
3.18 Martti Paananen ja Riitta Niemi (2011–)
4. Rippikoulut ja nuorten toiminta
5. Musiikkitoiminta
6. Killat
6.1 Illawarran kilta
6.2 Henrikin kilta
6.3 Nepean kilta
6.4 Muut killat: Liverpoolin kilta
6.5 Muut killat: Pictonin kotipiiri
7. Palvelupiste
8. Seurakunnan muu toiminta
8.1 Raamattupiirit
8.2 Piknikit
8.3 Suvipäivät
9. Seurakunnan merkitys
9.1 Tältä näytti tulevaisuus vuonna 1978
10. Yhteenveto
Lähteet.
Tiivistelmä
Kirkkokahvit on ollu aina -kirja vie lukijan Australiaan. Se kertoo Sydneyn suomalaisen seurakuntatyön 50-vuotisesta taipaleesta. Kirja on kuin mosaiikki. Tässä muisteluskirjassa seurakuntalaiset, työntekijät ja heidän perheensä kertovat muistojaan ja juttujaan seurakunnan toiminnasta, tapahtumista ja mukana olleista ihmisistä.
Kirkkokahvit on ollu aina -kirja esittelee huumorintajuisen seurakunnan, jonka hengellisyyteen on kuulunut yhdessäoloa ja jakamista, hiljentymistä ja nauramista, toisten luona kyläilyä ja oman kodin avaamista toisille. Omaperäisellä kekseliäisyydellä, luovuudella ja ennakkoluulottomuudella on löytynyt ratkaisut seurakunnan ongelmiin. Kirjassa kerrotaan myös papeista, jotka ovat tarttuneet lapioon, esiintyneet keijuna tai mannekiinina, ja papinrouvista, jotka ovat tehneet hiljaista työtä miestensä rinnalla.
Kirkkokahvit on ollu aina on kertomus siirtolaisseurakunnasta, jossa on pidetty hauskaa hengellisyydestä tinkimättä, ja jonka esimerkistä kelpaa ottaa mallia niin Suomessa kuin muuallakin.
Kirkkokahvit on ollu aina -kirja esittelee huumorintajuisen seurakunnan, jonka hengellisyyteen on kuulunut yhdessäoloa ja jakamista, hiljentymistä ja nauramista, toisten luona kyläilyä ja oman kodin avaamista toisille. Omaperäisellä kekseliäisyydellä, luovuudella ja ennakkoluulottomuudella on löytynyt ratkaisut seurakunnan ongelmiin. Kirjassa kerrotaan myös papeista, jotka ovat tarttuneet lapioon, esiintyneet keijuna tai mannekiinina, ja papinrouvista, jotka ovat tehneet hiljaista työtä miestensä rinnalla.
Kirkkokahvit on ollu aina on kertomus siirtolaisseurakunnasta, jossa on pidetty hauskaa hengellisyydestä tinkimättä, ja jonka esimerkistä kelpaa ottaa mallia niin Suomessa kuin muuallakin.