Eurooppalaiset puolustusyhteistyöaloitteet 2010-luvulla Naton haasteiden näkökulmasta
Tanila, Tatu (2020)
Tanila, Tatu
Sotataidon laitos
Strategia
Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu
Sotatieteiden maisterikurssi 9
2020
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020073147880
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020073147880
Tiivistelmä
Yhteistyön merkitys puolustuspolitiikassa on korostunut Euroopan nykyisessä turvallisuus-ympäristössä. Resurssien leikkaamisista johtuen yhä harvempi eurooppalainen valtio kykenee tuottamaan tarvitsemansa sotilaalliset suorituskyvyt tai toteuttamaan operaatioita itsenäisesti. Tilanne on ajanut Euroopan suuret valtiot ja sotilasliitto Naton etsimään ratkaisuja, joilla aikaisemman yhteistyön sekä moninaistuneen turvallisuusympäristön haasteisiin kyetään vastaamaan nyt ja tulevaisuudessa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on laajentaa käsitystä eurooppalaisen puolustusyhteis-työn kehittymisen suhteesta sotilasliitto Naton haasteisiin 2010-luvulla. Tutkimuksessa ana-lysoidaan sotilasliitto Naton haasteita instituutiona ja sen vaikutuksia Iso-Britannian, Sak-san ja Ranskan puolustusyhteistyöaloitteiden kehittymiseen. Puolustusyhteistyöaloitteista pyritään muodostamaan kokonaisvaltainen näkemys selvittämällä niiden tavoitteita, kehit-tymistä ja toteutusta. Lisäksi arvioidaan puolustusyhteistyöaloitteiden sisältämiä tekijöitä, jotka mahdollistavat Naton institutionaalisiin haasteisiin vastaamisen. Tutkimuksella pyritään vastaamaan kysymykseen: miten Iso-Britannian, Saksan ja Ranskan puolustusyhteistyöaloitteet (JEF, FNC, EI2) vastaavat sotilasliitto Naton haasteisiin puolustusyhteistyön instituutiona 2010-luvulla?
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa käytettiin teoriaohjaavaa laadullista sisäl-lönanalyysia. Aineisto koottiin pääosin Iso-Britannian, Saksan, Ranskan ja Naton lähteistä, joissa käsitellään edellä mainittuja puolustusyhteistyöaloitteita. Lisäksi aineistoa täydennettiin tutkimuskirjallisuudella ja artikkeleilla, etenkin Naton yhteistyöhön liittyvien haasteiden osalta. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma muodostettiin liberalismin koulukunnan teorioista. Andrew Moravcsikin kehittämää liberaalia intergovermentalismia käytettiin selittämään puolustusyhteistyön muodostumisen prosessia. Tätä tuettiin Robert Keohanen neoliberaalilla institutionalismilla, jolla tarkennettiin instituutioiden toimintaan liittyviä tekijöitä yhteistyössä.
Tutkimustulosten perusteella sotilasliiton ja puolustusyhteistyöaloitteiden suhdetta voidaan pitää kaksisuuntaisena prosessina. Ensinnäkin Naton instituution haasteiden voidaan nähdä vaikuttaneen puolustusyhteistyöaloitteiden kehittymiseen, jäsenvaltioiden puutteellisten re-surssien ja turvallisuusympäristön muutoksien vaikutuksien lisäksi. Toisaalta puolustusyhteistyöaloitteet sisältävät tekijöitä, joilla vastata Naton haasteisiin yhteistyön päämäärän, valtioiden osallistumisen ja yhteisen päätöksenteon osalta. Keskeisenä tekijänä voidaan pitää puolustusyhteistyöaloitteiden rakentumista kehysvaltion ympärille, mikä tarjoaa Naton rakenteita joustavampaa yhteistyötä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on laajentaa käsitystä eurooppalaisen puolustusyhteis-työn kehittymisen suhteesta sotilasliitto Naton haasteisiin 2010-luvulla. Tutkimuksessa ana-lysoidaan sotilasliitto Naton haasteita instituutiona ja sen vaikutuksia Iso-Britannian, Sak-san ja Ranskan puolustusyhteistyöaloitteiden kehittymiseen. Puolustusyhteistyöaloitteista pyritään muodostamaan kokonaisvaltainen näkemys selvittämällä niiden tavoitteita, kehit-tymistä ja toteutusta. Lisäksi arvioidaan puolustusyhteistyöaloitteiden sisältämiä tekijöitä, jotka mahdollistavat Naton institutionaalisiin haasteisiin vastaamisen. Tutkimuksella pyritään vastaamaan kysymykseen: miten Iso-Britannian, Saksan ja Ranskan puolustusyhteistyöaloitteet (JEF, FNC, EI2) vastaavat sotilasliitto Naton haasteisiin puolustusyhteistyön instituutiona 2010-luvulla?
Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa käytettiin teoriaohjaavaa laadullista sisäl-lönanalyysia. Aineisto koottiin pääosin Iso-Britannian, Saksan, Ranskan ja Naton lähteistä, joissa käsitellään edellä mainittuja puolustusyhteistyöaloitteita. Lisäksi aineistoa täydennettiin tutkimuskirjallisuudella ja artikkeleilla, etenkin Naton yhteistyöhön liittyvien haasteiden osalta. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma muodostettiin liberalismin koulukunnan teorioista. Andrew Moravcsikin kehittämää liberaalia intergovermentalismia käytettiin selittämään puolustusyhteistyön muodostumisen prosessia. Tätä tuettiin Robert Keohanen neoliberaalilla institutionalismilla, jolla tarkennettiin instituutioiden toimintaan liittyviä tekijöitä yhteistyössä.
Tutkimustulosten perusteella sotilasliiton ja puolustusyhteistyöaloitteiden suhdetta voidaan pitää kaksisuuntaisena prosessina. Ensinnäkin Naton instituution haasteiden voidaan nähdä vaikuttaneen puolustusyhteistyöaloitteiden kehittymiseen, jäsenvaltioiden puutteellisten re-surssien ja turvallisuusympäristön muutoksien vaikutuksien lisäksi. Toisaalta puolustusyhteistyöaloitteet sisältävät tekijöitä, joilla vastata Naton haasteisiin yhteistyön päämäärän, valtioiden osallistumisen ja yhteisen päätöksenteon osalta. Keskeisenä tekijänä voidaan pitää puolustusyhteistyöaloitteiden rakentumista kehysvaltion ympärille, mikä tarjoaa Naton rakenteita joustavampaa yhteistyötä.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]