Lintupellot rauhoitettujen lintulajien aiheuttamien satovahinkojen ennaltaehkäisevänä keinona
Autio, Olli; Rinkineva-Kantola, Leena; Heliölä, Janne (2020-06)
Autio, Olli
Rinkineva-Kantola, Leena
Heliölä, Janne
Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus
06 / 2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-858-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-858-1
Tiivistelmä
Suurikokoisten lintujen aiheuttamista satovahingoista voi seurata viljelijöille merkittäviä taloudellisia tappioita, mikä vähentää luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen lintulajien suojelun hyväksyttävyyttä. Merkittävimmät satovahinkoja aiheuttavat lajit ovat tuoretta nurmea ja viljan oraita ravinnokseen käyttävä valkoposkihanhi sekä ohrapelloilla ruokaileva kurki. Valkoposkihanhen arktisella alueella pesivän populaation huomattavan kasvun ja lajin muuttokäyttäytymisessä tapahtuneiden muutosten seurauksena niiden aiheuttamat satovahingot ja niistä maksetut avustukset ovat viime vuosina olleet huomattavasti kurjen aiheuttamia vahinkoja suurempia. Valkoposkihanhien ja kurkien lisäksi laulujoutsenet sekä neljä harmaiden hanhien sukuun (Anser spp.) kuuluvaa lajia aiheuttavat vahinkoja paikoitellen.
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa 2014–2020 valittavana olleen ympäristösopimuksen kurki-, hanhi- ja joutsenpellot mukaisia sopimusaloja eli lintupeltoja on perustettu eri puolille Suomea 125 kappaletta (865 ha). Lintupeltojen kokonaisvaikuttavuuden on arvioitu jääneen vähäiseksi erityisesti siksi, ettei niitä ole juurikaan perustettu satovahinkoja aiheuttavien lajien tärkeimmille muutonaikaisille kerääntymis- ja levähdysalueille. Lintupellot tuli perustaa pelkästään kurkien ruokailukäyttäytymiseen perustuen, kun taas valkoposkihanhien ruokailukäyttäytyminen poikkeaa merkittävästi kurjesta.
Lintupeltoja on tarvetta kehittää tulevaa CAP-suunnitelmakautta ajatellen siten, että viljelijällä tulee olla valittavissa joko kurjille tai valkoposkihanhille suunniteltu toimenpide. Lisäksi on tärkeää kohdentaa lintupellot juuri niille peltoaukeille, joilla esiintyy muuttoaikoina merkittäviä määriä kohdelajeja. Tämä onnistuisi parhaiten maataloushallinnon viljelijöiden Vipu-verkkoasiointipalveluun sijoitettavan karttatason avulla.
Asiantuntijat arvioivat tarvittavaksi lintupeltojen kokonaismääräksi 3 000–4 500 ha, mikä olisi huomattava lisäys nykyiseen, maaseutuohjelman 2014–2020 perusteella rahoitettuun, määrään verrattuna. Lintupelloista maksettavan korvauksen houkuttelevuutta tulisi edelleen lisätä ja harkita viljelysalaa sisältäville muutamalle Natura 2000 -alueelle perustettaville lintupelloille korotettua korvausta. Lintupeltojen hakuprosessia tulee kehittää hyödyntämällä tehokkaammin kohdelajeihin liittyvää asiantuntemusta ELY-keskuksissa. Kohdentamisalueille tehtävä yleissuunnittelu tehostaisi kohdentamista. Lisäksi tarvittaisiin viljelijöille suunnattua toimenpiteen markkinointia ja neuvontaa.
Tukiteknisinä vaihtoehtoina lintupeltojen toteuttamiselle ovat ympäristösopimus tai -sitoumus. Sopimus tarjoaisi loppuraportissa muodostetun näkemyksen mukaan sitoumusta paremmat mahdollisuudet lintupeltojen kohdentamiselle. Sopimus olisi ennaltaehkäisevä keino vähentää tai jopa välttää vahinkoja, mikäli lintupeltojen kohdentamisessa onnistuttaisiin. Sopimuksen viisivuotinen kesto voisi mahdollistaa sen, että linnut oppisivat käyttämään lintupeltoja ruokailuunsa. Sopimus todennäköisesti takaisi sitoumusta houkuttelevamman ja kannustavamman korvaustason. Sitoumus olisi viljelijälle sopimusta joustavampi ja hallinnollisesti keveämpi. Sitä ei olisi sopimuksen lailla ennalta sidottu valtakunnalliseen hehtaarikattoon. Sitoumus soveltuisi mahdollisesti valkoposkihanhille kurkia paremmin. Kurkien kohdalla voidaan harkita sitoumusta sopimusta täydentävänä tukimuodon toteutustapana. Tämä kuitenkin edellyttäisi lintupeltojen sijoittumisen ohjaamista koordinoidusti esimerkiksi yleissuunnittelulla.
Lintupeltojen ei ole tarkoitus korvata rauhoitettujen lajien aiheuttamista vahingoista maksettavien avustusten järjestelmää, mutta oikein kohdennettuna lintupellot voivat vähentää satovahinkojen lisäksi viljelijöiden ja lintujen välisiä konflikteja.
Julkaisun saavutettavuus on tarkistettu.
Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa 2014–2020 valittavana olleen ympäristösopimuksen kurki-, hanhi- ja joutsenpellot mukaisia sopimusaloja eli lintupeltoja on perustettu eri puolille Suomea 125 kappaletta (865 ha). Lintupeltojen kokonaisvaikuttavuuden on arvioitu jääneen vähäiseksi erityisesti siksi, ettei niitä ole juurikaan perustettu satovahinkoja aiheuttavien lajien tärkeimmille muutonaikaisille kerääntymis- ja levähdysalueille. Lintupellot tuli perustaa pelkästään kurkien ruokailukäyttäytymiseen perustuen, kun taas valkoposkihanhien ruokailukäyttäytyminen poikkeaa merkittävästi kurjesta.
Lintupeltoja on tarvetta kehittää tulevaa CAP-suunnitelmakautta ajatellen siten, että viljelijällä tulee olla valittavissa joko kurjille tai valkoposkihanhille suunniteltu toimenpide. Lisäksi on tärkeää kohdentaa lintupellot juuri niille peltoaukeille, joilla esiintyy muuttoaikoina merkittäviä määriä kohdelajeja. Tämä onnistuisi parhaiten maataloushallinnon viljelijöiden Vipu-verkkoasiointipalveluun sijoitettavan karttatason avulla.
Asiantuntijat arvioivat tarvittavaksi lintupeltojen kokonaismääräksi 3 000–4 500 ha, mikä olisi huomattava lisäys nykyiseen, maaseutuohjelman 2014–2020 perusteella rahoitettuun, määrään verrattuna. Lintupelloista maksettavan korvauksen houkuttelevuutta tulisi edelleen lisätä ja harkita viljelysalaa sisältäville muutamalle Natura 2000 -alueelle perustettaville lintupelloille korotettua korvausta. Lintupeltojen hakuprosessia tulee kehittää hyödyntämällä tehokkaammin kohdelajeihin liittyvää asiantuntemusta ELY-keskuksissa. Kohdentamisalueille tehtävä yleissuunnittelu tehostaisi kohdentamista. Lisäksi tarvittaisiin viljelijöille suunnattua toimenpiteen markkinointia ja neuvontaa.
Tukiteknisinä vaihtoehtoina lintupeltojen toteuttamiselle ovat ympäristösopimus tai -sitoumus. Sopimus tarjoaisi loppuraportissa muodostetun näkemyksen mukaan sitoumusta paremmat mahdollisuudet lintupeltojen kohdentamiselle. Sopimus olisi ennaltaehkäisevä keino vähentää tai jopa välttää vahinkoja, mikäli lintupeltojen kohdentamisessa onnistuttaisiin. Sopimuksen viisivuotinen kesto voisi mahdollistaa sen, että linnut oppisivat käyttämään lintupeltoja ruokailuunsa. Sopimus todennäköisesti takaisi sitoumusta houkuttelevamman ja kannustavamman korvaustason. Sitoumus olisi viljelijälle sopimusta joustavampi ja hallinnollisesti keveämpi. Sitä ei olisi sopimuksen lailla ennalta sidottu valtakunnalliseen hehtaarikattoon. Sitoumus soveltuisi mahdollisesti valkoposkihanhille kurkia paremmin. Kurkien kohdalla voidaan harkita sitoumusta sopimusta täydentävänä tukimuodon toteutustapana. Tämä kuitenkin edellyttäisi lintupeltojen sijoittumisen ohjaamista koordinoidusti esimerkiksi yleissuunnittelulla.
Lintupeltojen ei ole tarkoitus korvata rauhoitettujen lajien aiheuttamista vahingoista maksettavien avustusten järjestelmää, mutta oikein kohdennettuna lintupellot voivat vähentää satovahinkojen lisäksi viljelijöiden ja lintujen välisiä konflikteja.
Julkaisun saavutettavuus on tarkistettu.
Kokoelmat
- Raportteja [1087]