Tappamisen diskurssit Puolustusvoimissa
Ahtola, Antti (2019)
Ahtola, Antti
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Johtaminen
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
Yleisesikuntaupseerikurssi 59
2019
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103136115
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103136115
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin tappamiseen liittyviä diskursseja Suomen Puolustusvoimissa sekä Yhdysvaltojen asevoimissa. Tutkimuksen tavoitteena oli saada kokonaiskäsitys tappamiseen liittyvistä diskursseista Puolustusvoimissa.
Tutkimuksen aineistoksi valittiin julkisia kirjallisia lähteitä Puolustusvoimista sekä Yhdysvaltojen asevoimista. Lähteiksi valittiin artikkeleita mediassa, käyttöön hyväksyttyjä asevoimien oppaita sekä sotatieteellisiä julkaisuja. Aineiston pääpaino oli Suomen Puolustusvoimiin liittyvässä aineistossa, ja Yhdysvaltojen asevoimien aineisto valittiin tutkimukseen vertailun takia. Tutkimuksen teoreettisen pohjan muodosti monitieteellinen tappamiseen sekä kuoleman kulttuuriin liittyvä kirjallisuus. Tutkimusmenetelmäksi valittiin kriittinen diskurssianalyysi. Diskurssianalyysiä sovellettiin asevoimien diskurssien analysoinnissa.
Tutkimus osoitti, että Puolustusvoimien oppaissa vältetään systemaattisesti tappamistermin käyttöä. Puolustusvoimien asiantuntijoiden esiintyminen mediassa osoitti, että niissä vallitsi tappamiseen varovaisesti suhtautuvaa ja etiikan merkitystä korostavaa diskurssia. Suomalaisessa sotatieteellisessä keskustelussa nousi esille varovaisuusdiskurssia kritisoiva tehokkuusdiskurssi, jonka mukaan tappamista pitäisi tutkia enemmän. Yhdysvaltojen asevoimien oppaissa esiintyi voimakas tehokkuusdiskurssi, eikä tappamistermin käyttöä vältelty.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, ettei Puolustusvoimilla ole tällä hetkellä yhtenevää tappamisen diskurssia. Etiikkaa korostava tappamisen varovaisuusdiskurssi ja tehokkuusdiskurssi ovat jännitteessä keskenään. Puolustusvoimien tappamisesta puhumista välttelevä diskurssi jättää tappamisen problematiikan käsittelemättä, jolloin tappamiseen liittyvät kysymykset eivät tule käsitellyiksi.
Tutkimuksen aineistoksi valittiin julkisia kirjallisia lähteitä Puolustusvoimista sekä Yhdysvaltojen asevoimista. Lähteiksi valittiin artikkeleita mediassa, käyttöön hyväksyttyjä asevoimien oppaita sekä sotatieteellisiä julkaisuja. Aineiston pääpaino oli Suomen Puolustusvoimiin liittyvässä aineistossa, ja Yhdysvaltojen asevoimien aineisto valittiin tutkimukseen vertailun takia. Tutkimuksen teoreettisen pohjan muodosti monitieteellinen tappamiseen sekä kuoleman kulttuuriin liittyvä kirjallisuus. Tutkimusmenetelmäksi valittiin kriittinen diskurssianalyysi. Diskurssianalyysiä sovellettiin asevoimien diskurssien analysoinnissa.
Tutkimus osoitti, että Puolustusvoimien oppaissa vältetään systemaattisesti tappamistermin käyttöä. Puolustusvoimien asiantuntijoiden esiintyminen mediassa osoitti, että niissä vallitsi tappamiseen varovaisesti suhtautuvaa ja etiikan merkitystä korostavaa diskurssia. Suomalaisessa sotatieteellisessä keskustelussa nousi esille varovaisuusdiskurssia kritisoiva tehokkuusdiskurssi, jonka mukaan tappamista pitäisi tutkia enemmän. Yhdysvaltojen asevoimien oppaissa esiintyi voimakas tehokkuusdiskurssi, eikä tappamistermin käyttöä vältelty.
Tulosten perusteella voidaan päätellä, ettei Puolustusvoimilla ole tällä hetkellä yhtenevää tappamisen diskurssia. Etiikkaa korostava tappamisen varovaisuusdiskurssi ja tehokkuusdiskurssi ovat jännitteessä keskenään. Puolustusvoimien tappamisesta puhumista välttelevä diskurssi jättää tappamisen problematiikan käsittelemättä, jolloin tappamiseen liittyvät kysymykset eivät tule käsitellyiksi.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]