Kansalaisen suhde maanpuolustukseen ja hyvinvointivaltioon : maanpuolustustahdosta maanpuolustussuhteeseen
Jalkanen, Pasi (2019)
Jalkanen, Pasi
Maanpuolustuskorkeakoulu
Sotilassosiologia
Yleisesikuntaupseerikurssin opiskelijan diplomityö
Yleisesikuntaupseerikurssi 59
2019
Julkinen
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103136040
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019103136040
Tiivistelmä
Tutkimustehtävänä oli tutkia kansalaisten suhtautumista maanpuolustukseen ja hyvinvointivaltioon. Tavoitteena oli selvittää, miten kansalaisten suhtautuminen hyvinvointivaltioon on yhteydessä heidän suhtautumiseensa maanpuolustukseen. Suomessa ei ole perinnettä tutkimukseen, jossa näitä ilmiöitä käsiteltäisiin samassa yhteydessä. Molemmilla kuitenkin on keskeinen merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa. Maanpuolustus perustuu Suomessa kansalaisia koskevaan maanpuolustusvelvollisuuteen ja yleiseen asevelvollisuuteen eli se koskee koko kansaa tavalla tai toisella. Hyvinvointivaltio Suomessa on kehittynyt sotien jälkeen universalismiin perustuen. Kaikilla kansalaisilla on samat oikeudet ja velvollisuudet. Maanpuolustus ja hyvinvointivaltio kytkeytyvät siis suomalaisessa yhteiskunnassa toisiinsa.
Kansalaisen suhtautumista maanpuolustukseen on yleensä tutkittu maanpuolustustahdon kautta. Tässä tutkimuksessa ilmiötä lähestyttiin uudemman näkökulman, maanpuolustussuhteen avulla. Maanpuolustussuhde muodostuu maanpuolustusasenteesta, -luottamuksesta, -toimijuudesta ja –osaamisesta. Kansalaisen roolilla maanpuolustuksessa on näkyvämpi merkitys maanpuolustussuhteessa. Kansalaisen suhtautumiselle hyvinvointivaltioon ei ollut teoreettista lähtökohtaa vaan hyvinvointivaltiosuhdetta lähestyttiin empiirisen operationalisoinnin kautta muodostetulla mittarilla.
Tutkimusta varten laadittiin kysely, jolla aineisto kerättiin. Otos sisälsi laajan vastaajajoukon kaikista kansanryhmistä. Aineistoa lähestyttiin kvantitatiivisilla analyysimenetelmillä. Aineistosta muodostettiin maanpuolustussuhteen ja hyvinvointivaltiosuhteen ulottuvuuksia kuvaavia mittareita faktorianalyysillä. Vastaajien yksilöllisten taustatekijöiden perusteella eri vastaajaryhmien eroja analysoitiin varianssianalyysillä ja t-testillä. Klusterianalyysillä muodostettiin vastaajaryhmiä, joita yhdisti tietynlainen suhtautuminen maanpuolustukseen. Näiden ryhmien suhtautumisen eroja maanpuolustukseen ja hyvinvointivaltioon analysoitiin varianssianalyysillä.
Tulosten perusteella löytyi keskenään hyvin erilaisia ryhmiä, jotka eroavat toisistaan voimakkaasti suhtautumisessaan maanpuolustukseen. Näiden ryhmien välillä on myös eroja suhtautumisessa hyvinvointivaltioon, mutta erot eivät ole yhtä merkittäviä. Yksilölliset taustatekijät (esim. ikä, sukupuoli tai koulutus) ovat yhteydessä suhtautumiseen maanpuolustukseen ja hyvinvointivaltioon, mutta näiden taustatekijöiden vaikutus ei ole ratkaiseva. Suhtautumisten taustalla vaikuttavat enemmän yksilöiden kansalaisuus- ja uhkakäsitykset. He näkevät sotilaallisen uhan todennäköisyyden ja tarpeen varautua tällaiseen tilanteeseen hyvin eri lailla. Tämä heijastaa heidän suhtautumiseen maanpuolustukseen kuuluviin velvollisuuksiin ja vastavuoroisuusodotuksiin kansalaisen ja valtion välillä. Kansalaisuuskäsitysten ja aseellisen varautumisen taustalla vaikuttavat vastaajien erilaiset arvomaailmat ja ideologiat.
Kansalaisen suhtautumista maanpuolustukseen on yleensä tutkittu maanpuolustustahdon kautta. Tässä tutkimuksessa ilmiötä lähestyttiin uudemman näkökulman, maanpuolustussuhteen avulla. Maanpuolustussuhde muodostuu maanpuolustusasenteesta, -luottamuksesta, -toimijuudesta ja –osaamisesta. Kansalaisen roolilla maanpuolustuksessa on näkyvämpi merkitys maanpuolustussuhteessa. Kansalaisen suhtautumiselle hyvinvointivaltioon ei ollut teoreettista lähtökohtaa vaan hyvinvointivaltiosuhdetta lähestyttiin empiirisen operationalisoinnin kautta muodostetulla mittarilla.
Tutkimusta varten laadittiin kysely, jolla aineisto kerättiin. Otos sisälsi laajan vastaajajoukon kaikista kansanryhmistä. Aineistoa lähestyttiin kvantitatiivisilla analyysimenetelmillä. Aineistosta muodostettiin maanpuolustussuhteen ja hyvinvointivaltiosuhteen ulottuvuuksia kuvaavia mittareita faktorianalyysillä. Vastaajien yksilöllisten taustatekijöiden perusteella eri vastaajaryhmien eroja analysoitiin varianssianalyysillä ja t-testillä. Klusterianalyysillä muodostettiin vastaajaryhmiä, joita yhdisti tietynlainen suhtautuminen maanpuolustukseen. Näiden ryhmien suhtautumisen eroja maanpuolustukseen ja hyvinvointivaltioon analysoitiin varianssianalyysillä.
Tulosten perusteella löytyi keskenään hyvin erilaisia ryhmiä, jotka eroavat toisistaan voimakkaasti suhtautumisessaan maanpuolustukseen. Näiden ryhmien välillä on myös eroja suhtautumisessa hyvinvointivaltioon, mutta erot eivät ole yhtä merkittäviä. Yksilölliset taustatekijät (esim. ikä, sukupuoli tai koulutus) ovat yhteydessä suhtautumiseen maanpuolustukseen ja hyvinvointivaltioon, mutta näiden taustatekijöiden vaikutus ei ole ratkaiseva. Suhtautumisten taustalla vaikuttavat enemmän yksilöiden kansalaisuus- ja uhkakäsitykset. He näkevät sotilaallisen uhan todennäköisyyden ja tarpeen varautua tällaiseen tilanteeseen hyvin eri lailla. Tämä heijastaa heidän suhtautumiseen maanpuolustukseen kuuluviin velvollisuuksiin ja vastavuoroisuusodotuksiin kansalaisen ja valtion välillä. Kansalaisuuskäsitysten ja aseellisen varautumisen taustalla vaikuttavat vastaajien erilaiset arvomaailmat ja ideologiat.
Kokoelmat
- Opinnäytteet [2348]